Veikkola on taajama pohjoisella Kirkkonummella. Se sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Helsingistä Turunväylän varrella, aivan lähellä Espoon ja Vihdin rajoja.
-Wikipedia
Tasan kaksi vuotta sitten tänäpäivänä kannettiin suurin osa muuttolaatikoista ja huonekaluista tänne meidän Veikkolan kotiin (kirjoittelin omakotitalon ostosta ja tulevasta muutosta ekan kerran tässä postauksessa, kuvia tyhjästä omakotitalosta löytyy täältä ja fiiliksiä muuttorumban jälkeen puolestaan täältä). Tuntuu, kuin tuo muuttopäivä olisi ollut ihan äsken, mutta toisaalta tuntuu, että ollaan ehditty asumaan täällä jo ikuisuus. Ollaan kahdessa Veikkolavuodessa ehditty kaikenlaista, menty naimisiin tuossa kivenheiton päässä Haapajärven kirkossa, tutustuttu ja ystävystytty meidän huippuihin naapureihin, luotu uusia muistoja viettämällä mm. pääsiäistä, vappua, juhannusta, joulua ja vuodenvaihdetta täällä Veikkolassa perheen ja ystävien kesken ja juhlittu muutenkin useammat juhlat ihan vaan omassa kodissa. Veikkolasta on muotoutunut jo näin kahden vuoden aikana myös eräänlainen meidän lapsuudenperheen toinen tukikohta ja vanhempanikin ovat viettäneet täällä aikaa aivan ennätysmäärän, siskosta nyt puhumattakaan. Tämän lisäksi tässä kahden vuoden Veikkolassa asumisen aikana meille on saapunut perheeseen toinen koira ja ollaan kotiuduttu Kirkkonummelle ja etenkin Veikkolaan jo oikein kunnolla löytäen niitä arkirutiineihin kuuluvia koiralenkkireittejä, harrastuksia, marjapaikkoja ja hiihtoapajia, jotka ainakin itselleni ovat niitä arjen kannalta ääritärkeitä asioita.
Kirkkonummi ja etenkin Veikkola on ottanut meidät vastaan käsittämättömällä lämmöllä ja vaikka tutustumisvaihe onkin näin parin vuoden jälkeenkin yhä käynnissä, on tämä suhde syventynyt jo vaivihkaa palavaksi rakkaudeksi. En oikein koskaan kotiutunut kunnolla Nummelaan ja vaikka viisi ja puoli vuotta vihtiläisenä tulikin vietettyä, oli koko ajan tunne, että minun koti on jossain muualla. Kaipasinkin varsinkin ekat Vihtivuoteni kovasti takaisin Savoon ja haaveilin jopa Kuopioon talon rakentamisesta ja sinne kokonaan muuttamisesta. Veikkolaan muuton ja oman omakotitalon myötä nuo haaveet ovat väistyneet ja näin on nyt hyvä. Kumpikaan meistä ei haikaile takaisin Nummelaan, eikä liiemmin satunnaisia ulkomaanmatkoja lukuunottamatta minnekään muuallekaan. Veikkola on jo näin parin vuoden aikana täyttänyt sydämessäni ihan huomaamattani sen tietynlaisen tyhjiön, jonka vahva kotiseutukaipuu oli minuun jättänyt.
Veikkola on pieni suuri gallialainen kylä kuitenkin lähellä Helsinkiä ja vaikka välillä bussilla Kamppiin köröttely tuskastuttaakin, olen kiitollinen siitä, että eräs omakotitalo Espoosta myytiin ihan meidän nenän edestä ja vajaan vuoden päästä siitä meistä tulikin sitten juuri veikkolalaisia, eikä suinkaan Länsimetron syöttöliikenteen asiakkaita. Parasta täällä Veikkolassa on ehdottomasti tietynlainen yhteisöllisyys, rauhallisuus, luonnonläheisyys ja silti todella näppärä sijainti. Veikkolan palvelut ovat meille oikein riittävät ja keksin heittämällä Veikkolasta huomattavasti enemmän positiivisia kuin negatiivisia puolia. Tänä vuonna rakenteilla Veikkolaan on myös vihdoin ensimmäinen koirapuisto (jee!) ja tulevina vuosina toivottavasti vielä se jo pitkään paperilla valmiina ollut meluaita, sekä niin ikään jo vuosia tänne kaavailtu junarata. Vielä kun saataisiin palautettua Veikkolaan lauantaiaamuun brunssi, niin asiat olisivat enemmän kuin mallillaan. 😆
Haluankin nostaa maljan tänään Veikkolalle, meidän omalle ja rakkaalle kotikylälle, olet ollut meille kerrassaan mahtava. Toivon sydämestäni, että yhteiselo meillä Veikkolan kanssa jatkuu vielä vuosikaudet yhtä harmoonisena ja upeana kuin tähänkin asti ja rakkautemme tulee syvenemään vielä entisestään! Kiitos jo näistä kahdesta vuodesta Veikkola, täällä on hyvä ihmisen elää ja asua! ❤
