OODI VEIKKOLALLE

 

Veikkola on taajama pohjoisella Kirkkonummella. Se sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Helsingistä Turunväylän varrella, aivan lähellä Espoon ja Vihdin rajoja.

-Wikipedia

 

Tasan kaksi vuotta sitten tänäpäivänä kannettiin suurin osa muuttolaatikoista ja huonekaluista tänne meidän Veikkolan kotiin (kirjoittelin omakotitalon ostosta ja tulevasta muutosta ekan kerran tässä postauksessa, kuvia tyhjästä omakotitalosta löytyy täältä ja fiiliksiä muuttorumban jälkeen puolestaan täältä). Tuntuu, kuin tuo muuttopäivä olisi ollut ihan äsken, mutta toisaalta tuntuu, että ollaan ehditty asumaan täällä jo ikuisuus. Ollaan kahdessa Veikkolavuodessa ehditty kaikenlaista, menty naimisiin tuossa kivenheiton päässä Haapajärven kirkossa, tutustuttu ja ystävystytty meidän huippuihin naapureihin, luotu uusia muistoja viettämällä mm. pääsiäistä, vappua, juhannustajoulua ja vuodenvaihdetta täällä Veikkolassa perheen ja ystävien kesken ja juhlittu muutenkin useammat juhlat ihan vaan omassa kodissa. Veikkolasta on muotoutunut jo näin kahden vuoden aikana myös eräänlainen meidän lapsuudenperheen toinen tukikohta ja vanhempanikin ovat viettäneet täällä aikaa aivan ennätysmäärän, siskosta nyt puhumattakaan. Tämän lisäksi tässä kahden vuoden Veikkolassa asumisen aikana meille on saapunut perheeseen toinen koira ja ollaan kotiuduttu Kirkkonummelle ja etenkin Veikkolaan jo oikein kunnolla löytäen niitä arkirutiineihin kuuluvia koiralenkkireittejä, harrastuksia, marjapaikkoja ja hiihtoapajia, jotka ainakin itselleni ovat niitä arjen kannalta ääritärkeitä asioita.

Kirkkonummi ja etenkin Veikkola on ottanut meidät vastaan käsittämättömällä lämmöllä ja vaikka tutustumisvaihe onkin näin parin vuoden jälkeenkin yhä käynnissä, on tämä suhde syventynyt jo vaivihkaa palavaksi rakkaudeksi. En oikein koskaan kotiutunut kunnolla Nummelaan ja vaikka viisi ja puoli vuotta vihtiläisenä tulikin vietettyä, oli koko ajan tunne, että minun koti on jossain muualla. Kaipasinkin varsinkin ekat Vihtivuoteni kovasti takaisin Savoon ja haaveilin jopa Kuopioon talon rakentamisesta ja sinne kokonaan muuttamisesta. Veikkolaan muuton ja oman omakotitalon myötä nuo haaveet ovat väistyneet ja näin on nyt hyvä. Kumpikaan meistä ei haikaile takaisin Nummelaan, eikä liiemmin satunnaisia ulkomaanmatkoja lukuunottamatta minnekään muuallekaan. Veikkola on jo näin parin vuoden aikana täyttänyt sydämessäni ihan huomaamattani sen tietynlaisen tyhjiön, jonka vahva kotiseutukaipuu oli minuun jättänyt.

Veikkola on pieni suuri gallialainen kylä kuitenkin lähellä Helsinkiä ja vaikka välillä bussilla Kamppiin köröttely tuskastuttaakin, olen kiitollinen siitä, että eräs omakotitalo Espoosta myytiin ihan meidän nenän edestä ja vajaan vuoden päästä siitä meistä tulikin sitten juuri veikkolalaisia, eikä suinkaan Länsimetron syöttöliikenteen asiakkaita. Parasta täällä Veikkolassa on ehdottomasti tietynlainen yhteisöllisyys, rauhallisuus, luonnonläheisyys ja silti todella näppärä sijainti. Veikkolan palvelut ovat meille oikein riittävät ja keksin heittämällä Veikkolasta huomattavasti enemmän positiivisia kuin negatiivisia puolia. Tänä vuonna rakenteilla Veikkolaan on myös vihdoin ensimmäinen koirapuisto (jee!) ja tulevina vuosina toivottavasti vielä se jo pitkään paperilla valmiina ollut meluaita, sekä niin ikään jo vuosia tänne kaavailtu junarata. Vielä kun saataisiin palautettua Veikkolaan lauantaiaamuun brunssi, niin asiat olisivat enemmän kuin mallillaan. 😆

Haluankin nostaa maljan tänään Veikkolalle, meidän omalle ja rakkaalle kotikylälle, olet ollut meille kerrassaan mahtava. Toivon sydämestäni, että yhteiselo meillä Veikkolan kanssa jatkuu vielä vuosikaudet yhtä harmoonisena ja upeana kuin tähänkin asti ja rakkautemme tulee syvenemään vielä entisestään! Kiitos jo näistä kahdesta vuodesta Veikkola, täällä on hyvä ihmisen elää ja asua! ❤

PAKKASMAANANTAI KOTONA

Pakkanen on paukkunut viime päivinä täällä etelässäkin (parhaillaankin mittari näyttää -9°C, tuntuu iholla -17°C)  ja vietettiinkin koko pakkasviikonloppu lähinnä kotoillen. Lauantaina siivottiin koko talo, käytiin salilla ja pyykättiin monta koneellista pyykkejä aina sohvanpäällisistä ja koiranpedeistä lähtien. Ilta vietettiinkin saunoen ja sohvaan sarjojen ääreen linnottautuen. Eilen sunnuntaina puolestaan käytiin mm. järven jäällä nautiskelemassa koirien kanssa ihanasta auringosta ja tämäkin päivä on mennyt paria koiralenkkiä lukuunottamatta ihan vaan tässä kotosalla.

Aurinko näyttäytyi onneksi tänäänkin ja kaivoin kameran kuvatakseni pitkästä aikaa vähän kotia, tai oikeastaan näköjään lähinnä koiria ja viherkasveja. Mitäpä sitä ihminen muuta kotiinsa tosin kaipaa! Tämän pakkasmaanantain muuten kruunasi Matin työmatkalta mukaan nappaamat lähileipomon laskiaispullat (mantelitäytteellä), jotka nautittiin Silta-jaksoa katsellen. Tämän vuoden Runebergin tortuttujen osalta otettiin varaslähtö ja syötiin tortut jo perjantaina, joten nyt oli ehdottomasti koko viikonlopun ajan himoitsemieni laskiaispullien vuoro ja vaikka toiveissa olikin vadelmahillolla täytetyt pullat, niin kelpasi nuo mantelimassallisetkin oikein hyvin…

Pirkon tyyliin kuuluu heittäytyä aina pitkin pituuttaan selälleen rapsutusten toivossa. On se vaan aivan mahtava tyyppi ja ollut kohta meillä jo puoli vuotta! 

Ostin pari viikkoa sitten Tori.fi :stä ison (yli 1,5m pitkä) peikonlehden, josta mainitsinkin ja se on ainakin toistaiseksi kotiutunut meille tuohon tv:n viereen nurkkaan tosi hienosti (alempana muuten kuva koko kasvista). 

Mikä siinä on, että juuri kun olet pessyt viikonloppuna sohvanpäälliset niin koira tulee ja oksentaa heti maanantaiaamuna tietysti juuri mihinkäs muualle kuin sohvaan? Jykä ei liity tapaukseen, vaan asialla näistä kahdesta oli tällä kertaa tuo vaalea kaveri. Jykän ilme kuvassa kertoo paljon siitä mitä mieltä hän on unien keskeyttämisestä valokuvan takia… 

Juuri eilen hehkutin taas tätä meidän sohvaa, aivan paras (IKEA:n neljän istuttava divaanilla varustettu NORSBORG)! Siellä takana myös Jukkapalmu hyvässä hapessa (jee, onnistuin tappamaan liikakastelulla viime kesänä jo yhden). 

Piiperihän se siinä taas… Aikamoinen linssilude!

Tässä ne aiemmin hehkuttamani Le Creusetin suola- ja pippurimylly. Ja jälleen yksi peikonlehti. Peikonlehtiä löytyy meiltä tällä hetkellä ison lisäksi kaksi pientä ja tämä on toinen niistä. 

Päivitettiin joku aika sitten meidän vedenkeitin ja leivänpaahdin Smeg-merkkisiin (edelliset olivat 10v vanhat). Tilattiin nämä hyvään hintaan Campadrelta (suosittelulinkki) ja ovat olleet kyllä aivan huiput! Harmi vaan, piti odotella tuota vedenkeitintä useampi kuukausi, kun juuri tuossa valkoisessa värissä oli toimitusvaikeuksia ja se oli kaikkialta muualtakin loppu, mutta oli kyllä kaiken odottamisen arvoista. Näköjään Smegejä on myynnissä tuolla tälläkin hetkellä. 

Jos mietitte, miksi tästä Piipiäisestä (jeps, Pirkolla on aika monta lempinimeä) on tässä postauksessa näin monta kuvaa, niin se nyt vaan on lähtökohtaisesti niin innoissaan naksuvasta ja raksuvasta kamerasta, että tunkee ihan joka paikkaan kameran perässä. Toisin kuin Jykä, joka chillailee sohvalla ihan kaikessa rauhassa, eikä sen suuremmin välitä pyörimisestäni kameran kanssa. 

Viikko sitten viikonloppuna päivitettiin myös meidän ruokapöytä takaisin pyöreään pöytään. Meillähän oli edellisessä asunnossa 100cm halkaisijaltaan oleva Artekin 90 ruokapöytä, joka oli tähän taloon taas auttamatta liian pieni. No myytiin pöytä minun siskolle ja ostettiin tilalle suorakaiteen muotoinen 150cm x 75cm Artekin pöytä. Ei vaan jostain syystä lopulta ikinä oikein totuttu siihen ja kun bongasin (yllätys yllätys Torista) läheltä myynnissä tämän pyöreän Artekin 91:n niin se oli saatava. Edellinen ruokapöytä meni työpöydäksi ja nyt on taas fengshuit ruokapöydän osalta kohdallaan! Seuraavaksi pitäisi metsästää pari Artekin 69 tuoleja lisää… Tuossa taustalla näkyy muuten tuo mainitsemani jättikokoinen peikonlehti. 

Meidän eteinen odottelee yhä mattoa, mutta kun ei meinaa löytyä sopivaa ei millään! Tekisi mieli hankkia matto myös ruokapöydän alle, mutta tuota eteisen mattoa olen nyt etsiskellyt aktiivisesti jo parisen vuotta. Hullua tosiaan, tässä kuussa tulee täyteen kaksi vuotta elämää Veikkolassa ja tässä omakotitalossa. On kyllä viihdytty aivan älyttömän hyvin ja kotiuduttu tänne Veikkolaan loistavasti. 💛