ARKEA JA JUHLAA – VIIKKO 45

Kuvia ja kuulumisia taas puhelimen syövereistä viime viikolta. Kysynpä vaan, että miten voi ihmistä väsyttää näin paljon? Joko kyseessä on tämä jo tovin jatkunut sairastelu (lueskelin tänään, että maksavaivat aiheuttavat juurikin väsymystä yms. mukavaa), joka alkaa vaikuttaa vahvasti myös yleiseen vireyteeni tai sitten kyseessä on vaan tämä marraskuun älytön pimeys, mene ja tiedä, mutta viime viikko meni omalta osin aivan jäätävässä väsymyksessä. Maanantain tein taas hommia kotitoimistosta käsin ja illalla iskikin sitten taas tuon ensimmäisen kuvan herkkusalaatin syönnin jälkeen tuttu vatsakipu (olihan siinä ollutkin jo viikonloppu taukoa). Tiistaina oli sitten taas vaihteeksi kuumepäivä (kovimmillaan 38,6°C) ja ilmeisesti keskiviikkona ja torstainakin tuli tehtyä töitä ihan vaan kotoa käsin (lisäksi vaihdettiin autoon talvirenkaat ja tehtiin mm. sitä Sannan Ruokakassin lempparikasvispitsaa). Torstaina huomasin illasta, että Jykä yritti rapsutella ja ravistella korviaan ja perjantaille pitikin sitten saada Jykälle eläinlääkäriaika. Meillä oli perjantaina iltapäivästä ohjelmassa Savoon lähtö, mutta onneksi päästiin tuohon meidän lähi eläinlääkärille vielä ennen lähtöä ja kävi ilmi, että korvatulehdushan se toista vaivasi. Saatiin lääkkeet matkaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Savoa.

Tuo ajomatka olikin sitten draamaa täynnä, nimittäin meinattiin törmätä Lahdenväylällä (eli moottoritiellä) vähän ennen Lusin suoraa väärään suuntaan (eli meidän kaistoilla meitä vastaan) ajaneeseen autoon. Ajettiin siinä ihan normaalisti oikealla kaistalla ja Matti oli juuri lähtemässä ohittamaan edessä ajavaa autoa ja ehti jo siirtyä vasemmalla olevalle ohituskaistalle, kun huomasi vasemmanpuoleisilla vastaantulevien kaistoilla jonkun välkyttelevän vimmatusti pitkiä valoja. Yhtäkkiä meidän auton edessä olikin kuin tyhjästä auto nokka ja valot meihin päin ja Matti kurvasi samantien takaisin oikealle kaistalle. Minä en ehtinyt edes tajuta mitä oikein tapahtuu, eikä Mattikaan ehtinyt jarruttaa tai tehdä yhtään mitään muuta kun kääntää ratista vaistomaisesti oikealle väistääkseen tuota eteen yhtäkkiä ilmestynyttä autoa. Onneksi meidän vieressä oikealla kaistalla ei ollut sillä hetkellä ketään ja onneksi joku siellä välkytti niitä pitkiä valoja, muuten oltaisiin törmätty suoraan tuohon edessä olevaan autoon yli satasen vauhdista. Soitin samantien hätäkeskukseen ja tuosta autosta oli tullut jo useampi ilmoitus ja poliisit olivat matkalla. Tuon hätäkeskuspuhelun aikana päivystäjälle tilannetta kerratessani aloin vasta kunnolla tajuta mitä juuri meinasi tapahtua ja mulla alkoi ääni täristä oikein huolella. Tuota tapausta pohdittiinkin sitten loppumatka Kuopioon, sen verran järkyttyneitä oltiin molemmat tuosta tapauksesta.

Häkestä kysyttiin ehdittiinkö nähdä auton rekkaria, mutta tosiaan itse en ehtinyt näkemään edes koko autoa, joten jäi rekkarikin huomaamatta. Tuossa koko tapahtumassa mietitytti lopulta tosi moni asia. Mistä auto ilmestyi eteen ihan yhtäkkiä (oliko siinä jonkunlainen mutka vai syttyikö auton valot vasta kun oltiin lähempänä), liikkuiko auto vai oliko pysähdyksissä, miten ihmeessä joku oli erehtynyt ajamaan moottoritietä väärään suuntaan vai tekikö tuon ihan tarkoituksella yms. Katsottiin eilen paluumatkalla vielä että tuosta Lusin suoralta päin on todella hankalaa erehtyä ajamaan vahingossa väärille kaistoille. Lisäksi jossain vaiheessa tuli ihan järjetön kiitollisuus sitä autoilijaa kohtaan, joka siellä oli hoksannut tuon tilanteen ja vilkutteli niitä pitkiä valoja. Ei varmasti oltu ainoita, jotka kiinnittivät huomion välkyttelyyn ja saivat sen ansiosta väistettyä autoa. Ilmeisesti kukaan ei lopulta törmännyt tuohon autoon, ainakaan mistään mediasta en moista huomannut ja hyvä niin. Vieläkin tulee kylmät väreet, kun ajattelee tuota tapahtumaa ja mitä oikein olisi voinut sattua. Jotenkaan ei ole tullut mieleenkään, että noin edes voisi käydä, mutta näköjään kaikkeen pitää varautua. Huh. Kaikki on tuolla liikenteessä kyllä niin pienestä kiinni, onneksi tällä kertaa ei kenellekään käynyt mitään.

No päästiin onneksi lopulta turvallisesti Kuopioon ja mentiin perheen kanssa isänpäivädinnerille vähän ennakkoon, jonka jälkeen autoiltiin vielä yöksi mökille. Lauantai menikin viikko sitten vuoden täyttäneen veljentytön synttäreitä juhliessa ja illasta satoi myös ihan kunnolla lunta. Pakattiin vielä veljentyttö autoon ja hurautettiin viettämään aikaa illaksi mökille. On tuo pieni ihminen vaan ihmeellinen ja kopioi tällä hetkellä ihan kaikkea mahdollista. Opetin hänet mm. viikonlopun aikana tekemään lentopusuja. Lauantaina oli minulla taas vaihteeksi vähän lämpöä ja meninkin jo hyvissä ajoin nukkumaan ja sain nukuttua 11h yöunet. Kun sunnuntaina herättiin, olikin vuorossa isän juhliminen ja hengailin iskän kanssa mm. tulen äärellä grillikatoksessa jutustellen. Isä paistoi meille vielä todella herkulliset pihvit ja kakkukahvittelujen jälkeen olikin aika lähteä taas kotimatkalle. Olin eilisen kotimatkankin niin väsynyt, että nukahtelin matkan aikana useampaan otteeseen, onneksi Matti hoiti ajamisen, joten torkahteluni oli ihan sallittua. Tänään onkin ollut taas perus kotitoimistopäivä ja kohta päästään vielä saunomaan. Jospa tämä väsymyskin tästä lähtisi vähitellen taittumaan…

Kivaa viikkoa sinne ja olkaahan äärimmäisen varovaisia tuolla liikenteessä! 

VIIKKO 43

Jopas on ollut taas viikko. Piti tulla päivittelemään blogia jo torstaina, mutta tuli tässä taas pari muuttujaa… Parin tehokkaan alkuviikon kotitoimistopäivän jälkeen oli taas aika suunnata keskiviikkona Helsinkiin. Myöhästyin aamupäivän odottamattomista työhässäköistä johtuen alkuperäisestä lähtöaikataulustani tunnin ja koko päivän suunnitelmat meinasivat sitten tietysti sotkeentua tuon myöhästymisen takia. Ehdin piipahtamaan päivän aikana lopulta kahdessa pressipäivässä ja yhdessä ylipitkäksi venähtäneessä palaverissa ja oli suosiolla skipattava yksi tapahtuma kokonaan. Harmitti kyllä, mutta näinhän sitä välillä tuppaa käymään.

Kun illasta seiskan aikaan saavuin kotiin, odotteli minua kotona kirje Vatsaelinkirurgiasta Jorvista, jossa ilmoitettiin minulla olevan ensi maanantaiksi (eli huomiseksi) hoidonsuunnittelu lääkärin kanssa Jorvissa. Tätä varten tuli käydä seuraavana päivänä, eli torstaina verikokeessa (kiitos tästä varoitusajasta!). Minulla sattui olemaan onneksi aamulla pari tuntia aikaa ja sain kuin sainkin varattua ajan Nummelaan labraan, jossa istuinkin jo heti kasilta aamulla verikokeessa. Melkein koko torstai-loppupäivä menikin erään kaupallisen yhteistyön tiimoilta Veikkolassa tehdasvierailulla ja tästä seuraakin lisää juttua heti huomenna. Tehdasvierailun jälkeen piipahdin vielä kotona ja lähdin hakemaan Matin Nummelasta töistä (minulla oli siis meidän auto koko päivän käytössä menojeni takia). Tuon Numski-keikan jälkeen meille saapuikin naapurin tytöt siivoamaan (he käyvät meillä aina torstaisin siivoamassa) ja minulle iski taas tuttu sapesta johtuva mahakipu. Otin kipuun Litalginia ja se onneksi helpotti, kun tytöt tunnin päästä lähtivät päätin ottaa puolen tunnin torkut sohvassa koirien kanssa. No lopulta nuo unet venyivät parituntisiksi, kun en jotenkaan millään saanut itseäni ylös. Herättyäni annoin vaan koirille ruoan, käytettiin koirat lenkillä ja kömmin takaisin unille.

Perjantaina heräsinkin sitten varttia vaille kuusi aamulla kuumeiseen oloon ja nousin mittaamaan kuumeen. Mittari näytti 38,2 ja älysin, että tässä oli nyt kyse täysin samasta asiasta kun ennen laivareissua (silloin veto oli poissa iltapäivästä ja kuume nousi illalla ja oli kovimmillaan 38,6). Minulla ei ollut siis nytkään yhtään flunssainen olo (nuha tai yskä), ainoastaan tuo kuume. Jatkoin unia ysiin saakka ja aloin soitella omalle terveysasemalle, sillä minua oli vannotettu soittamaan heti mikäli minulle nousee kuume, tai oksennan. Lopulta oli pakko raivata perjantain aikataulu vapaaksi ja lähteä sairaanhoitajan kehotuksesta terveysasemalle mittauttamaan varuilta tulehdusarvot (pahimmillaan voi siis tulla haimatulehdus tai verenmyrkytys). Niinpä raahauduin Veikkolan keskustaan terveysasemalle ja kohollahan ne tulehdusarvot olivat, mutta eivät onneksi niin paljon, että olisin joutunut lähtemään samantien Jorviin ja pahimmassa tapauksessa leikkauspöydälle. Odottelin vielä lääkärin ohjeistuksen ja sain luvan palata kotiin lepäämään. Jos oksentaisin, olisi mentävä suoraan Jorviin. Kun puoli kahden aikaan iltapäivästä palasin kotiin, kaaduin takaisin sänkyyn ja nukuin neljään saakka ja heräsin vasta, kun Matti tuli töistä kotiin. Jatkoin unia lopulta vielä kuuteen ja sitten jaksoin siirtyä makkarista vaihteeksi olohuoneen puolelle sohvaan pötköttämään.

Perjantai-ilta menikin kuumeen kourissa ja eilinen lauantai kokonaan sohvassa maaten. Eilen kuume ei onneksi noussut enää paljon yli 37 ja jaksoin katsoa jopa telkkaria. Aloiteltiinkin Sorjosen toista kautta ja vitsi se on huippu sarja, aivan paras näistä suomalaisista rikossarjoista. Tänään olo on ollut onneksi jo huomattavasti parempi, mutta skippasin silti tänään olleet 6v synttärit ja olen yhä lepuutellut lähinnä sohvassa vaaka-asennossa. Täällä sohvassa me koirien kanssa tälläkin hetkellä majaillaan (alin kuva) tuossa samaisessa raitayöpaidassa hiukset sotkunutturalla ties monettako päivää… Olisi varmasti ihan paikallaan selviytyä tästä vähitellen suihkuun ja alkaa muutenkin asennoitumaan tuohon huomiseen Jorvin reissuun. Toivottavasti saan huomenna lyötyä leikkauspäivämäärän lukkoon. Alkaa huumori totisesti vähitellen loppumaan tämän alati reistailevan ja kuumetta parin viikon välein nostavan sappirakon kanssa. Ikinä kun ei tiedä tämän kanssa näköjään mitä on luvassa ja meneekö suunnitelmat kuinka uusiksi ja monenko päivän osalta. No jospa tämä tästä, onneksi on nämä karvaiset hoitajat, jotka jaksavat tsempata ja yrittää piristää oikein ärsyttävyyteen saakka! 😆

Ps. Viikon paras asia oli nuo kuvissakin näkyvät Niken Air Max 97-kengät, joita olen himoinnut (viimeksi Ruotsista, vähän eri värityksellä tosin, mutta hinta näillä on 180€ luokkaa…) ja jotka bongasin omassa koossani Zadaa-appista 40€ hintaan ja joista maksoin kertyneiden Zadaa-krediittien (koodilla MP1894 saat ensimmäisestä ostoksesta 5€ krediittiä ja minä saan myös) käytön jälkeen toimituskuluineen vain 24€!! Ihan älyttömän hyvä löytö ja tuli kyllä ihan käsittämättömän hyvä fiilis!! 💗