JOULUNPYHÄT

Teki kyllä tosi hyvää päästä viettämään joulua perheen kesken ensin mökkieristyksessä Savossa (tänä vuonna skippaantui mm. yleensä perinteisesti aattoon kuulunut joulukirkko) ja sitten vielä jatkamaan joulun juhlintaa tapaninpäivänä anoppilassa Nummelassa. Ajeltiin siis 22. päivä lauantaina Savoon lentokentän kautta, kun napattiin Berliinistä kotikotiin joulunviettoon saapunut Maiski kyytiin ja huristeltiin porukalla joululauluja kuunnellen Kuopioon. Sunnuntaina Matti suuntasi siskoni miehen kanssa Tahkolle laskemaan, jonka jälkeen käytiin heittämässä lahjat kummilapsille, vietettiin laatuaikaa veljen tytön kanssa puuhastellen ja illalla piipahdettiin vielä hautausmaalla sytyttämässä kynttilät ja ihastelemassa kirpakassa pakkasessa lumista hautuumaata.

Aaton ohjelmassa meillä oli piparitalkoot koristeluineen päivineen joulupukin kuumalinja taustalla pyörien. Leivoin ekaa kertaa myös lumihiutaletorttuja, joista tuli kyllä tosi kauniita. Lisäksi syötiin tietysti joulupuuro lumiukkoa ja jatko-osaa katsellen. Muutenkin koko päivä meni lähinnä hengaillen, illan ruokailua valmistellen ja Netflixistä joululeffoja tuijotellen (nukuin tosin puolet Matin valkkaamasta laatuleffasta). Joulusaunan ja illallisen jälkeen oli perinteisesti lahjojen availun vuoro. Oltiin taas arvottu etukäteen kuka ostaa lahjan kenellekin ja minä olin toivonut Marimekon trikoista mustavalkoista tuplapussilakanaa ja sen myöskin sain paketista kuoria. Lisäksi sain lahjaksi mm. suklaata (äitiltä, vakio juttu) ja veljen vaimon itse tekemät maton sekä pyykinpesuainetta ja pyykkietikkaa. Aivan parhaat ja käyttöön jo päätyneet lahjat siis!

Oltiin saatu joulupäiväksi kutsu syömään veljeni luo ja niinpä suunnattiin entiselle kotitilalleni ruokailemaan ja viettämään taas aika porukalla. Tuon reilun vuoden vanhan tonttutytön touhuja seuratessa menikin sitten taas alkuiltaan saakka, jonka jälkeen piipahdettiin mökillä vielä pakkailemassa kamppeet kasaan ja hakemassa koirat ja palautettiin 92-vuotias ukkini matkalla Kuopion kotiinsa. Kuuden aikoihin illasta oltiinkin sitten matkalla kohti kotia. Ollaan usein ajeltu tuolloin joulupäivän iltana ja silloin ei ole kyllä liikennettä nimeksikään, mutta nyt sattui tosi huono ajokeli ja sai tosissaan ajella varovasti koko kotimatkan. Oltiin puolen yön pintaan kotona ja piipahdettiin vielä ihastelemassa myös Veikkolaan pari viikkoa sitten auennutta uunituoretta koirapuistoa.

Tapaninpäivänä siirryttiin päivällä joulun viettoon Matin vanhemmille, jossa jatkettiin tutulla kaavalla jouluruokien ja lautapelien parissa. Pitänee muuten hommata tuonne jotain Savo-aiheisia pelejä, kun tällä hetkellä tuo lautapelikattaus on aika tavalla Pohjanmaapainotteista. Tuo Pohjanmaan Tähti-peli oli oikeasti ihan viihdyttävä. Mitäpä muuten pidätte noista tämän vuoden jouluneuleistamme? Tilasin tuon Matin mopsi-aiheisen paidan New Lookista ja omani ostin ihan KappAhlista. Oli oikein mukava joulu, mutta meni taas ohi hirvittävää vauhtia. Olisin jaksanut tänä vuonna jouluruokia ja fiilistelyä vielä helposti useammankin päivän. No näillä kuvilla ja muistoilla kelpaa jäädä taas ensi joulua odottelemaan! ❤️

Ps. Sain myös siskolta lahjaksi tuon alimman kuvan piparkakku-aiheisen kasvonaamion, joka herätti aika tavalla hilpeyttä. Kiitos vaan sisko!! 😆

VÄSYMYSPÄIVÄKIRJA

No jopas on taas kaikenlaista meneillään. Ja samaan aikaan taas ei oikeastaan yhtään mitään. Päivät tuntuvat soljuvan läpi tällä hetkellä lähinnä todella kovassa väsymyksessä ja ihan itsestään. Eilistä lukuunottamatta olen nukkunut päiväunet viimeisen kahden viikon aikana varmasti lähes joka ikinen päivä, niin poikki olen ollut. Voimattomuus on ollut siis isosti läsnä ja tämä jatkuva kipuilu ja päällä olevat terveyshuolet heijastuvat vähitellen myös henkiseen jaksamiseen, vaikka kovasti yritän yhä posin kautta ajatellakin. Minua ei ole näkynyt oikeastaan viime viikkoina paljon missään, olen käynyt hoitamassa vaan ne kaikista pakollisimmat menot ja ollut muuten ihan vaan kotona. Toissa viikolla kyllä pyörähdin BSB-bileissä ja bloggaajien pikkujouluissa, molemmissa ihan selvinpäin ja jo puolen yön aikaan kotiin palaten, mutta tänne blogiin asti en ole jaksanut tulla raportoimaan vielä kummastakaan. Viime viikon taas eilistä sunnuntaityöpäivää Helsingissä lukuunottamatta tuli oltua ihan vaan kotona. Kävin viime viikolla myös maanantaina siellä magneettikuvassa Jorvissa (kerron magneetin tuloksista lisää, kun saan ensin itse jotain selkoa asiaan) ja perjantaina Veikkolan terveysasemalla verikokeissa (näiden tulokset eivät ole vielä tulleet, jänskättää vähän onko maksa-arvot huonontuneet entisestään). Niin ja anoppi ja appiukko kävivät meillä syömässä torstaina. Onhan siinä jo ihan tarpeeksi ohjelmaa yhdelle viikolle, eikö! Tosiasiassa olen joutunut oikein tsemppaamaan, että jaksan tällä hetkellä tätäkään vertaa. Nimittäin jopa lähikauppaan lähteminen on tuntunut viime viikkoina liian työläältä.

Onneksi tämän vuoden työjutut ovat jo kirkkaasti voiton puolella, sillä joulukuu näyttää jatkuvan samanlaisissa merkeissä näiden terveysseikkojen osalta. Tämän viikon keskiviikkona ja lauantaina ohjelmassa on taas Helsinki-työpäivät ja torstaina mikäpä muu kuin Jorvi-reissu. Tapaan torstaina siis hoitajan sekä anestesialääkärin ja ehkä tiedän taas toivottavasti tuon sappihoitoni jatkosta hippasen lisää. Mikäli tuota Omakantaa tosin on uskominen niin näitä lääkärissä ramppailuja on luvassa myös joulukuun puolella ihan kiitettävästi, joten ei kannata ihmetellä, jos minusta ei vaan yksinkertaisesti kuulu. Jotenkin näissä terveysongelmissa on ollut sulattelemista omalla kohdallani enemmän kuin mitä osasin etukäteen edes aavistaa ja olen ollut ihan valehtelematta aivan loppu tähän jatkuvaan kipeilyyn ja myöskin siitä joka käänteessä keskustelemiseen (vaikka toisaalta taas kaikki vertaistuki on ollut myös aivan älyttömän tärkeää ja voimaannuttavaa). Jotenkin sitä vaan haluaisi, että kaikki olisi jo vähitellen ohi ja voisi jatkaa ”normaalisti” elämää. Onhan tässä jo yli kaksi kuukautta näiden sappikivistä johtuvien olojen kanssa rimpuiltu, eli tämäkin vaihe kuulunee asiaan. Tsemppiä ja virtuaalihalit siis sinulle, mikäli siellä puolen ruutua painit terveyteen liittyvien haasteiden kanssa, ei ole kyllä helppoa ei.

 

Ps. Toiseksi alimmaisessa kuvassa näette tyytyväisen mopsin, joka on herkutellut juuri salaa popparikulhoon jääneet siemet ihan viimeistä maissinjyvää myöten…. 😆