TYLSÄ ARKI?

Kun on yli kahdeksan vuotta jakanut blogissa ja somessa koiralenkkejä ja sitä muuta omaa perusarkea alkaa se jossain vaiheessa kieltämättä puuduttaa. Jonkun aikaa on tuntunut, etten jaksa postata ainaisia (tylsiä) arki-juttuja viikosta toiseen tänne blogiin ja kun rajaa ne koiralenkit ja rakeiset puhelinkuvat blogista pois, aiheet käyvät oikeastaan aika todella vähiin. Elän tällä hetkellä vaihetta elämässäni, jossa minun arkipäivät koostuvat pääosin kotoa käsin työskentelystä, koiralenkeistä (kolme kertaa päivässä, yay!) ja viikonlopun odottamisesta.😆 Käyn yhä Helsingissä kerran tai pari viikossa, mutta usein näiltäkään reissuilta ei synny suoranaisesti välttämättä mitään blogiin raportoitavaa. Puhelimeenkin kertyy ainoastaan niitä arkisia kuvia, näköjään lähinnä niistä kahdesta omasta koirasta tai satunnaisista hoitokoirista. Eikä puhelimella oikeastaan edes huvita tällä hetkellä kuvata, koska odotan jo niin innolla uutta puhelinta ja parempaa kameraa (toivottavasti saan uuden iPhone X:n käsiini vielä tämän vuoden aikana). Niin ja sitten on tietysti vielä tämä joka syksyinen valo-ongelma, joka sekin painaa parhaillaan päälle, pakottaa pitämään keskellä päivää valoja sisällä ja kaivamaan kuvausta varten lisävalot esille.

Älkää ymmärtäkö väärin, pidän omasta elämästäni ja sen arkisista asioista. Eräs ystäväni tituleerasi hiljattain minua arjen rakastajaksi, jonka allekirjoitan oikein hyvillä mielin. Mutta mieleen hiipii väistämättä, että ketä tämä minun arki muka kiinnostaa. Todellisuudessa (eli ainakin tilastojen valossa) ne arkiset kuulumiset ovat kuitenkin usein niitä kaikista tykätyimpiä ja eniten klikkauksia kerääviä postauksia ja ehkäpä se, että (edes välillä) kertoo rymynneensä yksin neljättä päivää putkeen metsässä koirien kanssa (sateessa), koska puoliso loukkasi sunnuntaina jalkansa tapaturmaisesti vesillä, jonka vuoksi hänen säärtään komistaa tätä nykyä kummasti kävelyä hankaloittava mojova rivi tikkejä tuo sitä peräänkuulutettua tarttumapintaa ja aitoutta näihin muuten usein melko pintaa raapaiseviin postauksiin. Silti omaan arkeen voi myös kyllästyä ja kun viettää aikaa päivästä toiseen kotitoimistossa tukka pystyssä pyjamassa (onneksi on edes my little pony-pyjama!) iskee helposti todellinen inspiraation puute ja ahdistus tätä omaa arkea kohtaan.

Tiedän, olen taipuvainen perfektionismiin. Olen istunut useampana iltana viime viikkojen aikana koneen ääressä ja yrittänyt saada aikaiseksi tekstiä kesällä vierailluista kohteista (mm. Kolista, Kolin Ryynäsen burgereista ja Kyrö Distillery Companysta) tai niistä Rodoksen parhaista ravintoloista, mutta tuloksetta. Rodoksella käytetyistä aurinkovoiteista postaaminenkin tuntuu hieman oudolta, kun taivaalta tulee vettä saavista kaatamalla ja ulkolämpötilasta puuttuu parikymmentä astetta. Vasta viime päivinä on oikeastaan jostain syystä tehnyt mieli postata juurikin jotain oikein arkista, mutta samaan hengenvetoon olen tuskaillut koneen ääressä iltaisin ja raivonnut samaiselle liikuntakyvyttömälle puolisolleni kun ei ole edes mitään kuvia, mitä postauksen ja normaalin arkijorinan kylkeen julkaista. Lopulta olen laittanut läppärin suosiolla kiinni ja sättinyt itseäni kun en taas saanut mitään blogiin aikaiseksi. Kynnys oman arjen jakamiseen on siis kasvanut (omassa päässäni) aivan käsittämättömän suureksi. Samalla kun arki on hiljentynyt blogista, on sama tapahtunut myös Instagramissani. Tämän postauksen myötä se kynnys postata arkikuvia blogiin on onneksi ainakin taas hetkellisesti ylitetty. ✌🏼

Vuoden ajan olen nyt ottanut työasioissa hieman rennommin. En siis ole istunut viittä päivää viikossa toimistossa ja vääntänyt vielä kotona toista iltatyötä normaalin toimistopäivän päälle. Kun aikaa kerrankin on ollut, olen miettinyt paljon (taas kerran) tätä blogia. Olen tullut siihen tulokseen, että pyrin (ainakin blogin osalta) johonkin, joka ei ehkä olekaan sitä ominta minua ja sitten taas muistutan aika ajoin itseäni että olen todellisuudessa se pienistä asioista kiksejä ja iloa saava arjen rakastaja. Kirjoitan tätä postausta siis lähinnä itselleni muistutukseksi siitä, että on ihan ok kirjoittaa yhä arkisista (omasta mielestä kuitenkin aika tylsistä) asioista tänne blogiin jatkossakin. Se on jopa suotavaa, vai mitä? 🙂

Postauksen kuvissa arjen kohokohtiani viime viikoilta mm. koiralenkit metsässä ja muualla (huomaa huomioliivi!), hoitokettukoira Cindy, R-kioskin kotiin toimittama lounas (inkiväärishotit!) ja avocado niin leivällä kuin burgerissakin. 

HEI HEI BELLA!

Ehdin blogata Bella-blogeissa yli kolme vuotta ja kaksi ja puoli vuotta tästä olin myös töissä Bellan mediamyynnissä. Viime syksynä lopetin mediamyyjän hommat ja siirryin töihin muualle ja nyt oli aika siirtyä myös blogin kanssa pois minua hyvin palvelleesta Bellasta. Siirryn siis parhaillaan omalle blogialustalle ja kampanjoistani vastaa jatkossa Suomen Blogimedia. Muutaman vuoden ajan blogeissa on ollut buumi siirtyä kovaan ääneen ”itsenäiseksi” ja itse ainakin seurailin asiaa blogiportaalista käsin hieman huvittuneena, sillä vaikka nyt itsekin siirryn ”omalle blogialustalle”, olen edelleen ihan yhtä itsenäinen, kuin mitä olin Bellassakin. Oma plusmimmi.com-domain minulla on ollut käytössä jo vuosia ja blogini taustalla tulee hääräämään myyntipuolella se sama porukka, mitä Bellankin taustalla on työskennellyt viime kesästä saakka. Mikään ei siis oikeastikaan muutu, vaikka voisin tässä kuinka julistaa nyt vihdoin olevani oman blogini pomo ja vapaa kaikista blogiportaalin kahleista. Heh! 😉

Tätä blogimuuttoa on tehty itseasiassa jo maaliskuusta saakka ja voitte uskoa, että eräänlainen siirtymävaihe on vaikuttanut myös fiilikseen blogata. Edellisen blogipohjan ulkoasu oli jo aikansa elänyt ja nyt onkin kiva päästä uudelle ja raikkaalle saitille. Vielähän tässä on tekemistä, kategoriat hakevat vielä muotoaan, joissain postauksissa tekstit hieman heittelehtivät ja sivu kaipaa edelleen pientä viilausta. Pääasia kuitenkin on, että kaikki osoitteet ohjaavat nyt samaan paikkaan (aamulla Bellojen osoite ohjasi vielä vanhaan blogiin) ja pääsen vähitellen hiomaan loputkin yksityiskohdat kuntoon. Muutamat kommentit jäivät valitettavasti matkalle, mutta yritin vastata niihin vielä vanhan blogin puolella, toivottavasti vastaukset tulivat perille. Minä ainakin olen ihan fiiliksissä näistä suuremmista kuvista ja sivupalkittomasta raikkaammasta ulkoasusta! Vanha plusmimmi.bellablogit.fi -osoite ohjaa uuteen blogiin, mutta jatkossa käytössä tulee olemaan ainoastaan tuo jo vuosien ajan tutuksi tullut plusmimmi.com-osoite. Kannattaa siis päivitellä se itselle muistiin. Toiveita ja muutosehdotuksia blogipohjan osalta otetaan yhä ilolla vastaan, itse en tosiaan pääse testaamaan sivua kaikilla mahdollisilla laitteilla, joten kuulen mielelläni, mikäli joku asia tökkii tai ei vaan toimi. Suurin muutos ulkoasun osalta on ehdottomasti tapahtunut siis desktopin puolella, mobiililla blogiani lueskelevat tuskin edes huomaavat ulkoasussa merkittävää muutosta. Varsinkin kun nuo kategoriat ovat vielä mitä ovat, suosittelen hakemaan erilaisilla hakusanoilla postauksia yläpalkista löytyvästä Search-valikosta. Sieltä pitäisi löytyä hyvin postauksia, mikäli vaan olen blogiin jo aiheesta postannut.

Blogin linja jatkuu todennäköisesti samanlaisena sekametelisoppana pukeutumista, kauneutta, matkailua ja arkielämää, mitä tähänkin asti. Varsinaisia joka keväisiä kehityskeskusteluja blogin osalta olen ehtinyt itseni kanssa käymään tässä jo muutaman kuukauden ajan, mutta päätynyt siihen, että eiköhän jatketa samaan malliin taas vuosi eteenpäin. Kaupallisuus ja erilaiset yhteistyöt tulevat olemaan myös jatkossa osa blogiani. Välillä niitä kaupallisia yhteistöitä on enemmän ja välillä taas vähemmän. Koska olen yrittäjä, myös ulkopuolinen työmäärä saattaa vaihdella radikaalisti kuukausittain. Toukokuussa esimerkiksi tuloni olivat lähes täysin blogista riippuvaiset. Usein tilanne ei näin ole, mutta toisinaan tulee kuukausia, jolloin blogi on se suurin tulonlähteeni. Toivottavasti siellä puolella ymmärretään myös tämä asetelma ja jaksetaan edelleen jatkossa innostua yhä yhteistöistä, jotka ovat usein jopa kaikista suosituimpia postauksia blogissani.

Eilen tuli täyteen kahdeksan (8!!) vuotta More To Love:n aloittamisesta ja siitä saakka olen blogannut aktiivisesti. Ystäväni totesi viime syksynä kun podin pienimuotoista loppuunpalamista blogin (ja ylipäätään työelämän) osalta, että ei ihme, eihän kukaan tee kahdeksaa vuotta putkeen samaa hommaa ilman vapaata. Tämän kevään ajan olen rehellisesti sanottuna ollut edelleen aika uupunut ja pyrkinyt luopumaan ihan tietoisesti vuosia kestäneestä jatkuvasti läsnä olevasta kiireestä ja ottanut itsekkäästi aikaa itselleni ja panostanut myös omaan hyvinvointiini. Tapahtumarikas viime vuosi imi meikäläisestä mehut näköjään aika huolella. Olen jättänyt paljon kivoja juttuja väliin tältä keväältä ihan vaan oman jaksamiseni takia. Blogikin on tuntunut nyt kevään aikana tosi työläältä, mietin jossain vaiheessa jopa kokonaan sen lopettamista. Eipä sillä, minulla kyllä on paljon postausaiheita listattuna, mutta tuntuu etten ole vaan saanut oikein mitään aikaiseksi. Monesti olen avannut tämän blogin tekstikentän ja ahdistunut, vaikka olisi monta aihetta joista kirjoittaa, mutta mikään ei ole vaan tuntunut sillä hetkellä hyvältä. On ollut sitten helpompi jättää kokonaan kirjoittamatta, vaikka olen saattanut istua koneen ääressä illalla useamman tunnin ja sitten todennut, että on jo turhan myöhä julkaista enää yhtään mitään. Suht usein päivittyvässä blogissa on vaan se ongelma, että ne helposti useamman kuukauden etukäteen sovitut yhteistyöt on kuitenkin tehtävä sovitusti ja mikäli päivitystahti hidastuu ja postauksia tulee vähemmän, tuntuu koko blogi olevan helposti vaan täynnä niitä kaupallisia yhteistöitä. Olen oikeastaan aika ankara itselleni blogin osalta ja monet aiheet ja kuvat mielestäni ”vanhenevat” aika äkkiä ja jäävät sitten pölyttymään luonnoksiin. Minulla on paljon kuvia ja tekstejä, jotka eivät ole koskaan päätyneet julkaisuun asti. Pitäisi vaan olla tässäkin asiassa itselleen armollisempi, palata ehkä omassa tekemisessäkin sinne alkuaikoihin, kun postauksen sai raapaistua aiheesta kuin aiheesta. Ehkä joku kuukauden tauko blogista voisi jossain vaiheessa todella olla paikallaan, sellaista kun en ole pitänyt kertaakaan tämän kahdeksan vuoden aikana, vaikka Bellan sopimuksessakin oli kirjattuna kahden viikon ”blogiloma” kerran vuodessa. Onneksi tällä hetkellä muut työprojektit eivät pyöri yksin blogimaailman ympärillä, sillä kyllä se aika työläältä toisinaan tuntui, kun blogiportaalissa ja blogien kanssa täyden työpäivän tehneenä oli vielä oma blogi illalla päivitettävänä. Kyllähän sitä muutaman vuoden ajan kahta työtä jaksaa painaa, mutta sitten tulee kyllä stoppi ja minulle se tuli näköjään viime syksynä.

No mutta takaisin tähän päivään ja uuteen alkuun. Haluan vielä kiittää Bella-blogeja aivan mielettömistä kolmesta vuodesta. It’s been hell of a ride, jos tuota yhteistä vuoristoratamatkaa näin jälkikäteen pitäisi jollain lauseella kuvailla. Onneksi Bellasta jäi joka tapauksessa käteen hyviä ystäviä sekä mielettömiä kokemuksia ja yhdessä onnistumisia. Päivääkään en kyllä vaihtaisi (tai no okei, ehkä yhden päivän)!

HEI HEI BELLA ja ennenkaikkea KIITOS NÄISTÄ TAPAHTUMARIKKAISTA VUOSISTA