No näinhän siinä sitten kävi, että jos joltain vielä jäi jostain syystä huomaamatta, niin jääkiekon maailmanmestaruushan se sieltä tuli Suomeen viikko sitten sunnuntaina! Jotenkin minulla oli tänä vuonna tosi hyvä tunne asiasta ja silläpä oikein laittauduttiin viimeisen päälle ja kokoonnuttiin katsomaan finaalia varsinaisella lätkähuligaaniporukalla (eli minä Peppi ja Matti) tänne meille Veikkolaan. Minä piirtelin meille kaikille liput poskiin, Matilla oli päällä pelipaita ja minulla ja Pepillä nuo Jumpin haalarit Mimmi- ja Peppi-teksteillä varustettuna. Oli kyllä taas jännitys katossa ja aivan hullu fiilis ja kun Mörkö tosissaan löi sisään ja vieläpä kahdesti saman illan aikana. Ei siinä auttanut kun huutaa (kohokohdista löytyy tunnelmia) ja kun Suomen kulta oli varmistunut niin hypättiin samantien autoon ja suunnattiin Helsinkiin. Oltiin muisteltu 2011 mestaruutta juuri tuossa tovi sitten Matin kanssa ja päivitelty sitä miksi ihmeessä ei silloin lähdetty torille, kun kerran paikka oli. Korkattiin 2011 tosiaan Suomen voiton kunniaksi shamppanja ja mentiin sitten kiltisti nukkumaan. Nyt oli siis pakko korjata tämä harmitus ja suunnata toria kohti.
Lopulta päädyttiin seisomaan autossa pahasti ruuhkautuneella Mannerheimintiellä yli tunti Löikö Mörkö sisään ja muita lätkäbiisejä repeatilla luukuttaen. Mutta oli muuten hauskaa! Porukkaa oli liikenteessä paljon ja tuli siinä auton ikkunasta vaihdettua iloinen sananen useammankin porukan kanssa. Parasta maailmanmestaruudessa on se, mitä se tekee suomalaisille ja kuinka suuri vaikutus koko kansan yhteishenkeen sillä on. Pepin kanssa kahdestaan ollaan totisesti aikamoiset lätkähuligaanit ja meitä ei kyllä pidättele mikään, kun sille päälle satutaan. Nauratti kun laulettiin autosta biisejä (myös omilla sanoilla, kuten ”löikö Mörkö sisään, kyllä löi, kahdesti tänään”, ”Mörkö saunoo” yms.) ja eräs mies tiedusteli että olisiko meillä heittää hänelle paria olutta. Ilme oli näkemisen arvoinen, kun todettiin olevamme aivan selvinpäin. Onnistuttiin bongaamaan Mannerheimintieltä vielä sisko miehineen ja napattiin heidätkin meidän autossa käytäviin pienehköihin mestaruusjuhlabileisiin mukaan. Lopulta päätettiin kääntyä kotiin Kiasmalta, kun ei vaan päästy enää etenemään kohti Kauppatoria kun koko keskusta oli vaivan tukossa.
Pysähdyttiin Matin kanssa vielä Veikkolassa Kosken Torilla nappaamassa molemmista kuvat lätkähuumassa ”torilla” (ei muuten ollut pahemmin ruuhkaa). Oltiin kahden aikaan takaisin kotona, Matti meni nukkumaan (reppanalla oli kuudelta herätys töihin) ja kävin itse vielä niin kierroksilla, että pystyin nukkumaan lopulta vasta neljältä, kun ulkona alkoi jo valaistumaan. Maanantain kansanjuhla Kaisaniemenpuistossa jäi meiltä väliin, koska meillä oli liput Jäähalliin Gods of Rap-kiertueelle. Onneksi tuore voitto oli läsnä myös keikoilla ja mm. Public Enemyn ja Wu-tang Clanin jätkät onnittelivat ja kehuivat maailmanmestareita puheissaan. Aikamoinen juhlaviikko kieltämättä, joka alkoi Mimmin nimipäivästä, piti sisällään jääkiekon maailmanmestaruuden, aivan huikeat räppikeikat ja päättyi eilen juhlittuihin omiin kolmevitosiini (ja tietty myös Piken 3v synttäreihin). Mutta meidän synttäreistä lisää omassa postauksessaan. Kultaviikko on nyt taputeltu tämän vuoden osalta, toivottavasti päästään juhlimaan kultaa ensi vuonna uudestaan ja jospa vaikka sitten päästään ihan sinne torille saakka! 🏆💙🇫🇮
