VIIKKO 43

Jopas on ollut taas viikko. Piti tulla päivittelemään blogia jo torstaina, mutta tuli tässä taas pari muuttujaa… Parin tehokkaan alkuviikon kotitoimistopäivän jälkeen oli taas aika suunnata keskiviikkona Helsinkiin. Myöhästyin aamupäivän odottamattomista työhässäköistä johtuen alkuperäisestä lähtöaikataulustani tunnin ja koko päivän suunnitelmat meinasivat sitten tietysti sotkeentua tuon myöhästymisen takia. Ehdin piipahtamaan päivän aikana lopulta kahdessa pressipäivässä ja yhdessä ylipitkäksi venähtäneessä palaverissa ja oli suosiolla skipattava yksi tapahtuma kokonaan. Harmitti kyllä, mutta näinhän sitä välillä tuppaa käymään.

Kun illasta seiskan aikaan saavuin kotiin, odotteli minua kotona kirje Vatsaelinkirurgiasta Jorvista, jossa ilmoitettiin minulla olevan ensi maanantaiksi (eli huomiseksi) hoidonsuunnittelu lääkärin kanssa Jorvissa. Tätä varten tuli käydä seuraavana päivänä, eli torstaina verikokeessa (kiitos tästä varoitusajasta!). Minulla sattui olemaan onneksi aamulla pari tuntia aikaa ja sain kuin sainkin varattua ajan Nummelaan labraan, jossa istuinkin jo heti kasilta aamulla verikokeessa. Melkein koko torstai-loppupäivä menikin erään kaupallisen yhteistyön tiimoilta Veikkolassa tehdasvierailulla ja tästä seuraakin lisää juttua heti huomenna. Tehdasvierailun jälkeen piipahdin vielä kotona ja lähdin hakemaan Matin Nummelasta töistä (minulla oli siis meidän auto koko päivän käytössä menojeni takia). Tuon Numski-keikan jälkeen meille saapuikin naapurin tytöt siivoamaan (he käyvät meillä aina torstaisin siivoamassa) ja minulle iski taas tuttu sapesta johtuva mahakipu. Otin kipuun Litalginia ja se onneksi helpotti, kun tytöt tunnin päästä lähtivät päätin ottaa puolen tunnin torkut sohvassa koirien kanssa. No lopulta nuo unet venyivät parituntisiksi, kun en jotenkaan millään saanut itseäni ylös. Herättyäni annoin vaan koirille ruoan, käytettiin koirat lenkillä ja kömmin takaisin unille.

Perjantaina heräsinkin sitten varttia vaille kuusi aamulla kuumeiseen oloon ja nousin mittaamaan kuumeen. Mittari näytti 38,2 ja älysin, että tässä oli nyt kyse täysin samasta asiasta kun ennen laivareissua (silloin veto oli poissa iltapäivästä ja kuume nousi illalla ja oli kovimmillaan 38,6). Minulla ei ollut siis nytkään yhtään flunssainen olo (nuha tai yskä), ainoastaan tuo kuume. Jatkoin unia ysiin saakka ja aloin soitella omalle terveysasemalle, sillä minua oli vannotettu soittamaan heti mikäli minulle nousee kuume, tai oksennan. Lopulta oli pakko raivata perjantain aikataulu vapaaksi ja lähteä sairaanhoitajan kehotuksesta terveysasemalle mittauttamaan varuilta tulehdusarvot (pahimmillaan voi siis tulla haimatulehdus tai verenmyrkytys). Niinpä raahauduin Veikkolan keskustaan terveysasemalle ja kohollahan ne tulehdusarvot olivat, mutta eivät onneksi niin paljon, että olisin joutunut lähtemään samantien Jorviin ja pahimmassa tapauksessa leikkauspöydälle. Odottelin vielä lääkärin ohjeistuksen ja sain luvan palata kotiin lepäämään. Jos oksentaisin, olisi mentävä suoraan Jorviin. Kun puoli kahden aikaan iltapäivästä palasin kotiin, kaaduin takaisin sänkyyn ja nukuin neljään saakka ja heräsin vasta, kun Matti tuli töistä kotiin. Jatkoin unia lopulta vielä kuuteen ja sitten jaksoin siirtyä makkarista vaihteeksi olohuoneen puolelle sohvaan pötköttämään.

Perjantai-ilta menikin kuumeen kourissa ja eilinen lauantai kokonaan sohvassa maaten. Eilen kuume ei onneksi noussut enää paljon yli 37 ja jaksoin katsoa jopa telkkaria. Aloiteltiinkin Sorjosen toista kautta ja vitsi se on huippu sarja, aivan paras näistä suomalaisista rikossarjoista. Tänään olo on ollut onneksi jo huomattavasti parempi, mutta skippasin silti tänään olleet 6v synttärit ja olen yhä lepuutellut lähinnä sohvassa vaaka-asennossa. Täällä sohvassa me koirien kanssa tälläkin hetkellä majaillaan (alin kuva) tuossa samaisessa raitayöpaidassa hiukset sotkunutturalla ties monettako päivää… Olisi varmasti ihan paikallaan selviytyä tästä vähitellen suihkuun ja alkaa muutenkin asennoitumaan tuohon huomiseen Jorvin reissuun. Toivottavasti saan huomenna lyötyä leikkauspäivämäärän lukkoon. Alkaa huumori totisesti vähitellen loppumaan tämän alati reistailevan ja kuumetta parin viikon välein nostavan sappirakon kanssa. Ikinä kun ei tiedä tämän kanssa näköjään mitä on luvassa ja meneekö suunnitelmat kuinka uusiksi ja monenko päivän osalta. No jospa tämä tästä, onneksi on nämä karvaiset hoitajat, jotka jaksavat tsempata ja yrittää piristää oikein ärsyttävyyteen saakka! 😆

Ps. Viikon paras asia oli nuo kuvissakin näkyvät Niken Air Max 97-kengät, joita olen himoinnut (viimeksi Ruotsista, vähän eri värityksellä tosin, mutta hinta näillä on 180€ luokkaa…) ja jotka bongasin omassa koossani Zadaa-appista 40€ hintaan ja joista maksoin kertyneiden Zadaa-krediittien (koodilla MP1894 saat ensimmäisestä ostoksesta 5€ krediittiä ja minä saan myös) käytön jälkeen toimituskuluineen vain 24€!! Ihan älyttömän hyvä löytö ja tuli kyllä ihan käsittämättömän hyvä fiilis!! 💗

SAIKKUVIIKKO

Tulipa sitten sairastettua rehellisesti ihan koko viikko! Kuten viime tiistaina kirjoittelin, kipeyden merkit olivat jo ilmassa ja niin vaan keskiviikko meni täysin sänkypotilaana oloa parannellen. Minulla oli aiemmin sovittu Tukholman työreissu torstaina, jonne lähdettiin useamman bloggaajan porukalla ja jonne oli suunnattava heti aamusta ja tosiaan vieläpä lentämällä. Kerron tuosta Oriflamelle suuntautuneesta reissusta lisää vähän myöhemmin, mutta jaksoin onneksi ihmeen hyvin tsempata koko päivän droppien voimalla, tosin illasta paluulennolla laskeutumisen aikaan otsaan alkoi pistää aivan julmetusti. Tuntui kuin joku olisi pistellyt neuloja kulmakarvojen yläpuolelle ja silmistä valui vettä. Korva meni myös tuolla samaisella paluulennolla niin pahasti lukkoon, että en ole oikeastaan vieläkään varma onko se täysin avautunut. Kieltämättä olen yhäkin vähän tukossa, mutta eiköhän tämä pian tästä helpota. No tulipahan käytyä Tukholmassa ja olihan se nyt mukava ja informatiivinen pyörähdys, vaikka sen jälkeen olinkin aivan sippi. Kun viimeisillä voimillani raahauduin lentokentän Alepaan ruokaostoksille ja sieltä taksiin, niin pakko myöntää, että enpä olisi jaksanut tsempata paljon pidempää reissua! Ehdin pyörähtää parin minuutin piipahduksen myös Tukholman Sephorassa ja napata sen Rihannan uusimman huulikiiltoihanuuden mukaan.

Mattihan siis onnistui saamaan minulta tuon saman flunssan keskiviikkona ja joutui ottamaan torstain ja perjantain töistä vapaaksi. Perjantaina otettiin sitten tosi rauhassa ja jatkettiin vaakatasossa levyttämistä. Tilattiin pitsaa ja katsottiin sarjoja sohvasta käsin. Tuo pitsa oli iso virhe, sillä seuraavana yönä heräsin 03.30 kovaan ylävatsakipuun ja loppuyö menikin vessassa. Sain nukuttua yön aikana lopulta noin tunnin ja kello kahdeksalta soitin Kirkkonummen terveysneuvontaan, josta kehotettiin tulemaan pikimmiten päivystykseen. Niinpä sitten lauantaiaamuna kasilta herätin Matin ja jo ennen yhdeksää oltiin päivystyksessä ja pääsin aivan samantien lääkärille. Vahva veikkaus itselläni oli sappivaivat, kuin myös hoitajalla, mutta minulta otettiin varuilta myös ekaa kertaa ikinä sydänfilmi (sydän oli onneksi ihan kunnossa). Sain päivystyksestä matkaan Litalgin-reseptin ja lisäksi lääkäri kirjoitti minulle lähetteen ylävatsan ultraan ja verikoikeisiin, jonne tänään varailin ajat. Muutaman viikon sisällä siis pitäisi selvitä onko sappi syyllinen näihin vatsakipuihini. Olin varautunut jonottamaan tuolla päivystyksessä useamman tunnin, mutta niin vaan 40 minuutissa oli minulta otettu kaikki tarvittavat kokeet ja tutkimukset ja oltiin jo kotimatkalla. Kirkkonummen terveyskeskus pääsi yllättämään oikein positiivisesti!

Tosiaan olen kärsinyt välillä tosi kovista vatsakivuista varmasti jo jonkun 10 vuotta. Tietyt ruoka-aineet eivät vaan sovi minulle ollenkaan ja siksi harvoin syön juuri esim pitsaa ja vältän muutenkin illasta hyvin isojen aterioiden syömistä. Tälläkin kertaa söin pitsaa siis joskus neljän aikaan päivällä, joten erikoista oli, että oireet alkoivat vasta aamuyöstä. Kaikista ruoka-aineista paprika on oikeastaan vatsalleni kaikista pahin ja sitä olen vältellyt jo vuosikaudet. Välillä noiden kipukohtausten välissä on saattanut olla yli vuosikin taukoa ja sitten jostain syystä kivut ovat taas palanneet. Kova puristava ylävatsan kipu saattaa siis kestää 10 minuutista useampaan tuntiin ja usein tuon kohtauksen jälkeen on koko vatsa ihan hellänä. Nyt parin viikon sisällä näitä kipuja on ollut entistä useammin ja on tuntunut, että tosi moni ruoka-aine aiheuttaa oireita. Kaikista pahimmat oireet tulivat yhtenä päivänä pari viikkoa sitten viinirypäleistä ja vieläpä ihan keskellä päivää. En ole selvinnyt tutkituttamaan tätä vaivaa aikaisemmin, mutta nyt tuntuu, että tälle on saatava joku selitys ja vaikka sitten luovuttava kokonaan siitä sappirakosta, mikäli kyseessä on se. Minä en koskaan ole ollut nukutuksessa, tai leikkauksessa, en edes tipassa, joten siinä mielessä tuo mahdollinen leikkaus jo hieman etukäteen pelottaa. No jospa siitä selviäisi ja pääsisi näistä kivuista eroon, nämä kun alkavat rajoittaa elämää jo aika tavalla. Eilen sain vatsakipua syötyäni aamulla kaurapuuroa ja keitetyn kananmunan, mutta onneksi pahin kipu taittui tuolla Litalginilla. Sanotaanko näin, että ei kyllä tulisi ikävä tuota kylmän hien pintaan nostattavaa tuskaa ollenkaan! Kuulen mielelläni, mikäli siellä on muita sappivaivoista kärsiviä ja sappirakonpoistoleikkauksen läpikäyneitä, selviytymistarinoita saa siis jättää kommenttiboksiin.

Että semmonen viime viikko, josko tämä olisi sitten vähän edeltäjäänsä parempi!