Kihlajaisvuosipäivä

Eilen meillä tuli täyteen vuosi kihloissa. Tuntuu hullulta, että vuosi sitten minua kosittiin ja tässä sitä nyt ollaan naimisissa ihan muina vaimoina. Päädyttiin juhlistamaan kihlajaisvuosipäivää mm. menemällä hotelliin yöksi ja eilinen päivä piti sisällään muitakin kivoja aktiviteetteja.

Vietiin koirat jo aamupäivästä siskoni ja hänen miehensä luo hoitoon ja siskon mies oli ideoinut meille brunssin, joka päästiin nautiskelemaan. Samalla suoritettiin myös hääkakkutasting ja löydettiin yksimielisesti lemppari.

Brunssilta matka jatkui Viisi Penniä-ravintolaan, jossa piti maistaa Edumania-olutta, mutta tavara olikin edellisenä yönä loppunut hanasta, eli se siitä.

Seuraavaksi hypättiin sporaan ja suunnattiin sateessa Suvilahteen.

Käytiin tsekkaamassa Make Your Mark-galleriassa Petoksen ja Zellon taidenäyttely.

Koska vettä tuli kaatamalla, jäätiin pitämään sadetta hetkeksi viereiseen Stadin Panimobaariin.

Suvilahdessa oli tivoli ja vitsi että olisin halunnut pelata näitä kourakolikkopelejä, mutta eipä tietenkään ollut mukana kolikon kolikkoa.

Siellä minä Suvilahden graffitiaidalla hengailen.

Tivoli oli lähes tyhjä.

Seuraava etappi oli Kaisaniemessä sijaitseva Sori Brewing, jossa käytiin piipahtamassa. Minä otin vadelmaoluen ja oli kyllä hyvä.

Serious beer for not so serious people.

Nauratti tämä vessan peilin tarra, joten oli pakko ottaa kuva.

Eilen oli kyllä niin erikoinen keli, välillä tuli vettä ihan kaatamalla, vaikka samaan aikaan aurinko paistoi. Tässä taas aurinkoinen hetki.

Olin saanut joskus alkuvuodesta blogin kautta lahjakortin Friends&BRGRS-ravintolaan, joten pistäydyttiin hakemassa vähän evästä matkaan. Burgerit tuolla on kyllä aina olleet aivan loistavia ja paikasta tulee paljon mieleen Jenkkisuosikkimme Shake Shack!

Testasin ekan kerran myös paikan omaa limonadia, oli oikein hyvää!

Kun oltiin saatu ateriat matkaan, pistäydyttiin vielä Pien-myymälässä hakemassa pari olutta ja Starbucksilla noutamassa mukaan minulle myös pumpkin spice latte, jota olin himoinnut jo koko viikon. Ei varmaan yllätä, että matkalla hotellille kastuttiin aivan läpimäriksi, vaikka pysähdyttiin välillä pitämään sadetta ja pussailemaan Ruttopuistoon katoksen alle. 💕 Yövyttiin siis Sokos Hotel Albertissa Punavuoressa, jonne oltiin ostettu keväällä Finnair-pisteillä lahjis, joka oli voimassa enää tämän kuun loppuun, mutta jota ei ehdittykään kesällä missään välissä käyttämään. No tämä viikonloppu oli enemmän kuin hyvä hotelliyöpymiselle.

Tässä vielä ne Friends&BRGRSin pöperöt. Matilla oli Classic Brgr tuplana, minulla normaali Classic Brgr ja lisäksi molemmilla ranskalaiset ja dippeinä aioli, chipotle ja chilicreme, joka oli muuten aivan älyttömän hyvä!  Ai että mikä kokonaisuus!

Pumpkin Spice Latte, sinua olikin jo ikävä!

Aterioinnin jälkeen otettiin reilun parin tunnin päiväunet ja loppuilta vietettiin Paratiisi Hotelli Norjan parissa, kunnes paineltiin suihkun kautta unille.

Siellä hyvät yöunet ja hotelliaamiaisen alle saanut tyyppi matkalla Forumin Hintasirkuksen kautta sporalle. Tuntui ihan kuin olisi ollut ulkomailla, eikä puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingissä!

Koissut ja minä vielä tänään hoitopaikassa. Kaikki oli mennyt onneksi ihan tosi hyvin ja molemmat ovat tervetulleita toistekin.

Olipa oikein kiva kihlajaisvuosipäivä, yksi hyvä syy juhlia vähän lisää tätä elämää! 😉 

 

Friends&BRGRS-ruoat blogin kautta saatu.

MOI MÄ OON PIKE!

Enpä ole täällä blogissa tai erityisemmin muutenkaan somessani vielä huudellut, että meille on tullut toinen koira! Ollaan jo jonkun aikaa mietitty, että otettaisiin toinen koira, mieluiten mopsi, mutta erinäisistä syistä johtuen olen katsellut enemmänkin kodinvaihtajia tai löytökoiria kuin pentua. Haaveissa on ollut jo pitkään vaalea mopsi ja kun ennen juhannusta bongasin Facebookin mopsi-ryhmästä ilmoituksen vuoden ikäisestä rescue mopsista, tuli tunne, että tässä se meidän koira nyt on. Juteltiin asiasta Matin kanssa, mietittiin vaihtoehtoja ja todettiin yhteisellä päätöksellä, että ollaan valmiita panostamaan mahdollisiin rescue koiraan liittyviin haasteisiin.

Tehtiin siis kotiselvityslomake järjestön nettisivuilla, puhuttiin useampi kerta puhelimessa järjestön tyyppien kanssa ja meillä tultiin tekemään kotikäynti, jonka perusteella meidät valittiin tämän Betty-mopsin tulevaksi kodiksi (tämä oli siis se huippu asia, josta mainitsin kesällä!). Bettyn piti tulla meille jo 1.8, mutta koska koira steriloitiin ennen saapumista, venyi saapuminen lopulta juoksujen ja steriloinnista johtuneen paranemisen takia muutamalla viikolla. Yleensähän nuo rescue-koirat saattavat saapua varsin nopeallakin aikataululla, mutta meidän kohdalla koiran kotiin saamisen odotus tuntui kyllä todella pitkältä!

Kaikki on sujunut uuden koiran kanssa kerrassaan loistavasti. Päätettiin jo alussa, että muutetaan Bettyn nimi suomalaisittain Pirkoksi ja kutsumanimeksi on vakiintunut Pike, jonka neiti jo hyvinkin tunnistaa. Jännitti tosi paljon, minkälaisesta tyypistä on kyse, vaikka oltiinkin nähty Pikestä kuvia ja videopätkää ennakkoon. Pirkon todettiin osaavan matkustaa autossa, tulevan hyvin muiden koirien kanssa toimeen ja olevan sosiaalinen ja sisäsiisti. Heti lentokentällä saatiin lentokummilta kuulla, kuinka ”tämä mopsi on aivan huippu” ja Pike pötköttelikin aivan kaikessa rauhassa omassa lentokopassaan. Samalla Suomeen lensi siis kolme muuta koiraa ja muut rähälsivät menemään minkä ehtivät ja toinen vaan ihmetteli ja rapsutti kopassa niin että koko koppa tärisi. Oli myös aikamoinen sattuma, kun huomattiin Pirkon syntymäajaksi passissa sama syntymäpäivä, eli 1.6. (2016), kuin minulla!

Kun tultiin lentokentältä kotiin, niin tavattiin Jykä ensin kotipihassa, suunnattiin yhdessä lenkille ja tultiin vasta sitten sisälle tutustumaan. Pike juoksi itse asiassa heti ensimmäisenä meille saavuttuaan innoissaan suoraan takapihan lasiovea päin, kun tutki niin innoissaan uutta kotia. Myös peilit aiheuttivat alussa suurta ihmetystä ja niitä piti käydä ihmettelemässä ja itseään peilailemassa myös keskellä yötä. Ekoina yönä Pike ryömi myös meidän sängyn alla, jossa murisi puhelimeni taskulampulle. Myös vihellykset esim. tv:ssä ärsyttivät.

Jykä on ottanut Piken alusta asti tosi hienosti ja hyväksynyt heti osaksi perhettä. Välillä Jykä kyllä katsoo siihen malliin, että ootteko tosissanne, jääkö tämä tyyppi tosiaan meille, kun Pike roikkuu tyyliin hampaillaan Jykän kintussa kiinni. Jykän lisäksi Pike on tavannut jo useamman kerran siskoni koiraa Eikkaa, jonka kanssa ollaan paljon tekemisissä. Eikasta ja Pikestä tuli heti parhaat kaverit ja huvitusta aiheuttaa se, kun Pike ja Eikka temmeltää ja Jykä vanhempana (vai viisaampana ja laiskempana?) seurailee rauhassa nuorempien touhuja vierestä. Huomenna lähdetäänkin sitten koko konkkaronkka mökille Savoon loppuviikoksi!

Pike oli meille saapuessaan melko tuhdissa kunnossa (9kg) ja painoa neidistä on tippunut onneksi jo 400g. Kuntokuuri jatkuu ja tavoitteena on saada Piken paino alkamaan seiskalla. Nartuksi Pike on muutenkin tosi roteva (Jykän korkuinen), mutta täysin eri mallinen kuin Jykä. Pikellä on tosi pitkät jalat, jykevä keskivartalo ja taas suhteessa tosi pieni pää. Vaikka ei tietysti sen kummemmin Piken taustasta tiedetäkään (Pike on löytynyt erään naisen puutarhasta harhailemasta), minusta tuntuu, että Pike ei ole oikein tottunut lenkkeilemään. Sen jalat olivat etenkin alussa tosi ruipelot muuhun kroppaan nähden ja hihnassa kävelemisessä oli omat haasteensa (Pike alkaa puremaan hihnaa ja mielellään taluttaa itse itseään, ihan niinkuin pentukoirat usein hihnatreenin alussa). Lisäksi lenkillä ohi menevät autot aiheuttavat pelkoa/ahdistusta/hyökkäilyä ja tästä harjoitellaankin parhaillaan herkkujen avulla pois. Sisällä Pikellä on onneksi mennyt hyvin ja myös yksinolo on sujunut loistavasti. Kertaakaan yksin ollessa ei ole sattunut vahinkoa sisälle. Tyttö nukkuu onneksi myös yöt hyvin ja herää aina aivan käsittämätöntä intoa täynnä uuteen päivään.

Tuo ilo ja luottamus, joka välillämme on ollut heti alusta saakka on jotain käsittämätöntä. Pike on ollut alusta saakka jopa vähän liiankin (uhka)rohkea ja tunkee jokaisen ihmisen syliin hirvittävällä tarmolla. Lisäksi tyttö tykkää nuolla naamaa ja heittäytyy jopa lenkillä selälleen rapsuteltavaksi. Heti alussa tyyppi kampesi syliin, eikä kyllä jännittänyt yhtään. Meillä kävi kyllä  Pirkon kanssa niin hyvä tuuri! Mietin ja jännitin, kuinka kaikki täällä kotona sujuu, kun olen viikon poissa, mutta Matti oli sitä mieltä, että lopulta Pike ei tajunnut edes minun olevan matkoilla ja kun eilen kotiuduin oli Jykä selkeästi enemmän ikävöinyt minua kuin Pike. Pikestä onkin tiiviisti yhdessä vietetyn viikon aikana hioutunut aikamoinen Matin tyttö ja tyyppi hakeutuukin Matin syliin aina kun mahdollista. On tämä vaan aikamoista! Vaikka kyseessä onkin jo yli vuoden ikäinen koira, on tämä elämä tällä hetkellä kuin pennun kanssa joka päivä uusien asioiden opettelua. Aivan ihanaa, mutta ajoittain tietysti myös vähän hermoja raastavaa. ❤️