PAKKASMAANANTAI KOTONA

Pakkanen on paukkunut viime päivinä täällä etelässäkin (parhaillaankin mittari näyttää -9°C, tuntuu iholla -17°C)  ja vietettiinkin koko pakkasviikonloppu lähinnä kotoillen. Lauantaina siivottiin koko talo, käytiin salilla ja pyykättiin monta koneellista pyykkejä aina sohvanpäällisistä ja koiranpedeistä lähtien. Ilta vietettiinkin saunoen ja sohvaan sarjojen ääreen linnottautuen. Eilen sunnuntaina puolestaan käytiin mm. järven jäällä nautiskelemassa koirien kanssa ihanasta auringosta ja tämäkin päivä on mennyt paria koiralenkkiä lukuunottamatta ihan vaan tässä kotosalla.

Aurinko näyttäytyi onneksi tänäänkin ja kaivoin kameran kuvatakseni pitkästä aikaa vähän kotia, tai oikeastaan näköjään lähinnä koiria ja viherkasveja. Mitäpä sitä ihminen muuta kotiinsa tosin kaipaa! Tämän pakkasmaanantain muuten kruunasi Matin työmatkalta mukaan nappaamat lähileipomon laskiaispullat (mantelitäytteellä), jotka nautittiin Silta-jaksoa katsellen. Tämän vuoden Runebergin tortuttujen osalta otettiin varaslähtö ja syötiin tortut jo perjantaina, joten nyt oli ehdottomasti koko viikonlopun ajan himoitsemieni laskiaispullien vuoro ja vaikka toiveissa olikin vadelmahillolla täytetyt pullat, niin kelpasi nuo mantelimassallisetkin oikein hyvin…

Pirkon tyyliin kuuluu heittäytyä aina pitkin pituuttaan selälleen rapsutusten toivossa. On se vaan aivan mahtava tyyppi ja ollut kohta meillä jo puoli vuotta! 

Ostin pari viikkoa sitten Tori.fi :stä ison (yli 1,5m pitkä) peikonlehden, josta mainitsinkin ja se on ainakin toistaiseksi kotiutunut meille tuohon tv:n viereen nurkkaan tosi hienosti (alempana muuten kuva koko kasvista). 

Mikä siinä on, että juuri kun olet pessyt viikonloppuna sohvanpäälliset niin koira tulee ja oksentaa heti maanantaiaamuna tietysti juuri mihinkäs muualle kuin sohvaan? Jykä ei liity tapaukseen, vaan asialla näistä kahdesta oli tällä kertaa tuo vaalea kaveri. Jykän ilme kuvassa kertoo paljon siitä mitä mieltä hän on unien keskeyttämisestä valokuvan takia… 

Juuri eilen hehkutin taas tätä meidän sohvaa, aivan paras (IKEA:n neljän istuttava divaanilla varustettu NORSBORG)! Siellä takana myös Jukkapalmu hyvässä hapessa (jee, onnistuin tappamaan liikakastelulla viime kesänä jo yhden). 

Piiperihän se siinä taas… Aikamoinen linssilude!

Tässä ne aiemmin hehkuttamani Le Creusetin suola- ja pippurimylly. Ja jälleen yksi peikonlehti. Peikonlehtiä löytyy meiltä tällä hetkellä ison lisäksi kaksi pientä ja tämä on toinen niistä. 

Päivitettiin joku aika sitten meidän vedenkeitin ja leivänpaahdin Smeg-merkkisiin (edelliset olivat 10v vanhat). Tilattiin nämä hyvään hintaan Campadrelta (suosittelulinkki) ja ovat olleet kyllä aivan huiput! Harmi vaan, piti odotella tuota vedenkeitintä useampi kuukausi, kun juuri tuossa valkoisessa värissä oli toimitusvaikeuksia ja se oli kaikkialta muualtakin loppu, mutta oli kyllä kaiken odottamisen arvoista. Näköjään Smegejä on myynnissä tuolla tälläkin hetkellä. 

Jos mietitte, miksi tästä Piipiäisestä (jeps, Pirkolla on aika monta lempinimeä) on tässä postauksessa näin monta kuvaa, niin se nyt vaan on lähtökohtaisesti niin innoissaan naksuvasta ja raksuvasta kamerasta, että tunkee ihan joka paikkaan kameran perässä. Toisin kuin Jykä, joka chillailee sohvalla ihan kaikessa rauhassa, eikä sen suuremmin välitä pyörimisestäni kameran kanssa. 

Viikko sitten viikonloppuna päivitettiin myös meidän ruokapöytä takaisin pyöreään pöytään. Meillähän oli edellisessä asunnossa 100cm halkaisijaltaan oleva Artekin 90 ruokapöytä, joka oli tähän taloon taas auttamatta liian pieni. No myytiin pöytä minun siskolle ja ostettiin tilalle suorakaiteen muotoinen 150cm x 75cm Artekin pöytä. Ei vaan jostain syystä lopulta ikinä oikein totuttu siihen ja kun bongasin (yllätys yllätys Torista) läheltä myynnissä tämän pyöreän Artekin 91:n niin se oli saatava. Edellinen ruokapöytä meni työpöydäksi ja nyt on taas fengshuit ruokapöydän osalta kohdallaan! Seuraavaksi pitäisi metsästää pari Artekin 69 tuoleja lisää… Tuossa taustalla näkyy muuten tuo mainitsemani jättikokoinen peikonlehti. 

Meidän eteinen odottelee yhä mattoa, mutta kun ei meinaa löytyä sopivaa ei millään! Tekisi mieli hankkia matto myös ruokapöydän alle, mutta tuota eteisen mattoa olen nyt etsiskellyt aktiivisesti jo parisen vuotta. Hullua tosiaan, tässä kuussa tulee täyteen kaksi vuotta elämää Veikkolassa ja tässä omakotitalossa. On kyllä viihdytty aivan älyttömän hyvin ja kotiuduttu tänne Veikkolaan loistavasti. 💛

7 x TARINA ASUKUVIEN TAKAA

Olin päättänyt, että haluan tämän mustavalkoisen asun kuvattavan Veikkolan kirjaston oranssia seinää vasten. No kuvauspäivänä (sunnuntai) oli juuri tietysti kunnallisvaalien äänestyspäivä ja tuo kirjasto Veikkolan ainut äänestyspiste. Luonnollisesti tuossa kävi aikamoinen trafiikki (kuvattiin toki vielä ihan siinä pääovien edessä, kun muualla ei ollut hyvää yhtenäistä seinää) ja tietysti äänestämään ja pois piti kulkea minun ja kuvaajan välistä…

 

Nämä asukuvat otettiin Nummelassa Matin vanhan ala-asteen pihalla. Vieressä kaksi tyttöä heitti voltteja ja muita temppuja ja kesken kuvausten meidän edellisviikolla entiseen asuntoomme muuttaneet uudet vuokralaiset kulkivat koirineen ohi ja vilkuttelivat meille (ja varmaan ihmettelivät, että mitä ihmettä oikein tehdään). Matti ei tuossa kaikessa hötäkässä tunnistanut uusia vuokralaisiamme, eikä siis mukavana vuokraisäntänä tervehtinyt heitä ollenkaan… 

 

Brooklyn Girl-asukuvat kuvattiin New Yorkissa Brooklynissa. Peppi seisoi toisella puolella melko vilkasta katua ja minä poseerasin vastapäisellä jalkakäytävällä. Kuviin tallentui minun lisäkseni mm. bussia ja muuta liikennettä ja myös useampi jalankulkija. Kuvien jälkeen mentiin viereiseen meksikolaiseen ravintolaan syömään ja nacho juuttui minun kurkkuun. Tunnen vieläkin sen raastavan tunteen kurkussani, mutta sain sen juuttuneen nachon muutamalla nielaisulla onneksi alas… Siinä oli taas hetkellisesti hengenlähtö lähellä! 😆

 

Tämä ihanan metsäinen mökkitiemäinen kuvauslokaatio sijaitsee todellisuudessa n. 50 metrin päässä Helsinki-Turku moottoritiestä. Paikka on siis kaikkea muuta kuin rauhallinen, vaikka kuvasta voisi saada aivan toisenlaisen käsityksen. Tuossa joutui oikeasti huutamaan, että kuuli jotain ja Jykää kiinnosti moottoritien vilinä enemmän kuin kuvassa oleminen. Muistaakseni alkoi myös satamaan kesken kuvailun, joten ihan 5/5 kuvausreissu kaikenkaikkiaan… 

 

Siskoni kuvaili nämä asukuvat meidän mökillä ja vasta myöhemmin illalla kuvia katsellessani huomasin, että minultahan puuttuu kokonaan silmistä ripsiväri! Sisko oli kyllä huomannut asian jo etukäteen, mutta ajatellut ripsarittomuuteni kuuluvan tuohon kuvien raikkaaseen ulkoilulookkiin… No ei kuulunut ei… 

 

Kuvattiin näitä asukuvia Suomen marraskuulle tyypillisessä säässä, välillä tuli taivaalta räntää ja sitten alkoikin jo päivä pimentymään. Innostuin ihan totisesti, kun yhtäkkiä aurinko tuli esiin juuri sopivasti kuvauspaikkamme takaa, mutta pilkahtikin näkyvillä ainoastaan pari sekuntia ja ehdittiin saamaan yhteensä kolme kuvaa, joissa tuo yllä olevan kuvan auringonvalo näkyy. Yksikään kolmesta aurinkokuvasta ei tosin lopulta päätynyt asupostaukseen asti. Buu! 

 

Olin odotellut tämän postauksen kuvausvaatteita jo tovin ja vihdoin eräänä päivänä postihenkilö kiikutti ne minulle. Olin kovasti fiiliksissä tuosta lumesta, koska tarkoituksena oli kuvata valitsemaani hiihtopukua. Tutkailin siinä sitten säätiedotusta ja lumen oli määrä sulaa pois seuraavana päivänä, joten kuvat oli saatava otettua vielä saman päivän aikana. Laitoin Matille viestin, että pitää töistä päästessään kiirettä ja ehdimme kuin ehdimmekin kuvaamaan ulos juuri samalla kellonlyömällä kun aurinko laski mailleen (jos oikein muistan klo 16:20, tai jotain vastaavaa). No saatiin onneksi kuvat lumisessa maastossa lopulta otettua, vaikka valo meinasi (taas kerran) loppua kesken ja lopulta lumipeite suli kuin sulikin pois heti seuraavana päivänä. Huh!