VIIKKO 43

Jopas on ollut taas viikko. Piti tulla päivittelemään blogia jo torstaina, mutta tuli tässä taas pari muuttujaa… Parin tehokkaan alkuviikon kotitoimistopäivän jälkeen oli taas aika suunnata keskiviikkona Helsinkiin. Myöhästyin aamupäivän odottamattomista työhässäköistä johtuen alkuperäisestä lähtöaikataulustani tunnin ja koko päivän suunnitelmat meinasivat sitten tietysti sotkeentua tuon myöhästymisen takia. Ehdin piipahtamaan päivän aikana lopulta kahdessa pressipäivässä ja yhdessä ylipitkäksi venähtäneessä palaverissa ja oli suosiolla skipattava yksi tapahtuma kokonaan. Harmitti kyllä, mutta näinhän sitä välillä tuppaa käymään.

Kun illasta seiskan aikaan saavuin kotiin, odotteli minua kotona kirje Vatsaelinkirurgiasta Jorvista, jossa ilmoitettiin minulla olevan ensi maanantaiksi (eli huomiseksi) hoidonsuunnittelu lääkärin kanssa Jorvissa. Tätä varten tuli käydä seuraavana päivänä, eli torstaina verikokeessa (kiitos tästä varoitusajasta!). Minulla sattui olemaan onneksi aamulla pari tuntia aikaa ja sain kuin sainkin varattua ajan Nummelaan labraan, jossa istuinkin jo heti kasilta aamulla verikokeessa. Melkein koko torstai-loppupäivä menikin erään kaupallisen yhteistyön tiimoilta Veikkolassa tehdasvierailulla ja tästä seuraakin lisää juttua heti huomenna. Tehdasvierailun jälkeen piipahdin vielä kotona ja lähdin hakemaan Matin Nummelasta töistä (minulla oli siis meidän auto koko päivän käytössä menojeni takia). Tuon Numski-keikan jälkeen meille saapuikin naapurin tytöt siivoamaan (he käyvät meillä aina torstaisin siivoamassa) ja minulle iski taas tuttu sapesta johtuva mahakipu. Otin kipuun Litalginia ja se onneksi helpotti, kun tytöt tunnin päästä lähtivät päätin ottaa puolen tunnin torkut sohvassa koirien kanssa. No lopulta nuo unet venyivät parituntisiksi, kun en jotenkaan millään saanut itseäni ylös. Herättyäni annoin vaan koirille ruoan, käytettiin koirat lenkillä ja kömmin takaisin unille.

Perjantaina heräsinkin sitten varttia vaille kuusi aamulla kuumeiseen oloon ja nousin mittaamaan kuumeen. Mittari näytti 38,2 ja älysin, että tässä oli nyt kyse täysin samasta asiasta kun ennen laivareissua (silloin veto oli poissa iltapäivästä ja kuume nousi illalla ja oli kovimmillaan 38,6). Minulla ei ollut siis nytkään yhtään flunssainen olo (nuha tai yskä), ainoastaan tuo kuume. Jatkoin unia ysiin saakka ja aloin soitella omalle terveysasemalle, sillä minua oli vannotettu soittamaan heti mikäli minulle nousee kuume, tai oksennan. Lopulta oli pakko raivata perjantain aikataulu vapaaksi ja lähteä sairaanhoitajan kehotuksesta terveysasemalle mittauttamaan varuilta tulehdusarvot (pahimmillaan voi siis tulla haimatulehdus tai verenmyrkytys). Niinpä raahauduin Veikkolan keskustaan terveysasemalle ja kohollahan ne tulehdusarvot olivat, mutta eivät onneksi niin paljon, että olisin joutunut lähtemään samantien Jorviin ja pahimmassa tapauksessa leikkauspöydälle. Odottelin vielä lääkärin ohjeistuksen ja sain luvan palata kotiin lepäämään. Jos oksentaisin, olisi mentävä suoraan Jorviin. Kun puoli kahden aikaan iltapäivästä palasin kotiin, kaaduin takaisin sänkyyn ja nukuin neljään saakka ja heräsin vasta, kun Matti tuli töistä kotiin. Jatkoin unia lopulta vielä kuuteen ja sitten jaksoin siirtyä makkarista vaihteeksi olohuoneen puolelle sohvaan pötköttämään.

Perjantai-ilta menikin kuumeen kourissa ja eilinen lauantai kokonaan sohvassa maaten. Eilen kuume ei onneksi noussut enää paljon yli 37 ja jaksoin katsoa jopa telkkaria. Aloiteltiinkin Sorjosen toista kautta ja vitsi se on huippu sarja, aivan paras näistä suomalaisista rikossarjoista. Tänään olo on ollut onneksi jo huomattavasti parempi, mutta skippasin silti tänään olleet 6v synttärit ja olen yhä lepuutellut lähinnä sohvassa vaaka-asennossa. Täällä sohvassa me koirien kanssa tälläkin hetkellä majaillaan (alin kuva) tuossa samaisessa raitayöpaidassa hiukset sotkunutturalla ties monettako päivää… Olisi varmasti ihan paikallaan selviytyä tästä vähitellen suihkuun ja alkaa muutenkin asennoitumaan tuohon huomiseen Jorvin reissuun. Toivottavasti saan huomenna lyötyä leikkauspäivämäärän lukkoon. Alkaa huumori totisesti vähitellen loppumaan tämän alati reistailevan ja kuumetta parin viikon välein nostavan sappirakon kanssa. Ikinä kun ei tiedä tämän kanssa näköjään mitä on luvassa ja meneekö suunnitelmat kuinka uusiksi ja monenko päivän osalta. No jospa tämä tästä, onneksi on nämä karvaiset hoitajat, jotka jaksavat tsempata ja yrittää piristää oikein ärsyttävyyteen saakka! 😆

Ps. Viikon paras asia oli nuo kuvissakin näkyvät Niken Air Max 97-kengät, joita olen himoinnut (viimeksi Ruotsista, vähän eri värityksellä tosin, mutta hinta näillä on 180€ luokkaa…) ja jotka bongasin omassa koossani Zadaa-appista 40€ hintaan ja joista maksoin kertyneiden Zadaa-krediittien (koodilla MP1894 saat ensimmäisestä ostoksesta 5€ krediittiä ja minä saan myös) käytön jälkeen toimituskuluineen vain 24€!! Ihan älyttömän hyvä löytö ja tuli kyllä ihan käsittämättömän hyvä fiilis!! 💗

9+

KUN AUTO EI MENNYTKÄÄN EKALLA KATSASTUKSESTA LÄPI

Kaupallinen yhteistyö A-Katsastus & Suomen Blogimedia

Sain ensimmäisen oman autoni heti ajokortin saatuani 18-vuotislahjaksi. Se oli valkoinen, takaveto ja merkiltään Daihatsu. Daihatsulla reissattiin milloin minnekin festareille kavereiden kanssa ja säilytin sitä Kuopiossa kaverini taloyhtiön vieraspaikalla, josta tuli tietysti sanomista. Daihatsu ei oikein tahtonut käynnistyä talvella ja sen käsijarru hirtti usein kiinni. Tällä samaisella autolla ajoin myös ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran ojaan. Olin eräänä perjantai-iltana matkalla vanhempieni luo ja isä oli jo soittanut, että älä lähde ajamaan, koska oli todella liukasta ja talvirenkaat kaipasivat jo uusimista. En tietenkään totellut. No onneksi selvittiin ystävän kanssa säikähdyksellä ja autoonkaan ei tullut mitään vaurioita. Daihatsun jälkeen minulla oli musta madallettu BMW, jonka pohja ryysti maata hiekkateitä kurvaillessa ja joka söi bensaa aivan älyttömästi. Bemarissa oli vain kaksi ovea ja todella pieni takapenkki. Yhtenä kesänä lähdettiin aivan extempore kaveriporukalla perjantaina työpäivän jälkeen Helsinkiin. Poimittiin kavereita yksitellen kyytiin matkan varrelta ja perillä Helsingissä meillä taisi olla täysi auto. Kun päästiin yöllä perille, poliisit pysäyttivät bemarimme Viiskulmassa ihan ilman syytä. Muistan vieläkin miltä tuntui ajaa kesäisen Helsingin kaduilla keskellä yötä. Sittemmin luovuin autosta useammaksi vuodeksi ja vasta muutama vuosi sitten hankittiin Matin kanssa yhdessä Audi Q3, joka meillä siis tällä hetkellä on.

A-Katsastus haastoi minua katsastuttamaan nykyisen automme ja muistelemaan autojani ja katsastuskertoja vuosien varrelta. Olen katsastuttanut elämäni aikana autoani useita kertoja A-Katsastuksessa ja minusta auton katsastuttaminen on äärimmäisen helppoa. Varaat vaan ajan (itse suosin nykyään nettiajanvarausta, jossa tarjolla on myös etuaikoja ja voi suorittaa jopa maksunkin etukäteen) ja hurautat katsastusaseman pihaan. Loput hoitaa ammattilainen. Minulle on itse asiassa opetettu, että ei kannata mennä seuraamaan katsastusta, mikäli ei halua kuulla autonsa todellista kuntoa ja kenties masentua, mutta minäpä nimenomaan olen se, joka haluaa tietää onko autolla kaikki kunnossa. Silläpä otin tälläkin kertaa kuuman kaakaon pahvikuppiin ja marssin seuraamaan automme katsastuksen etenemistä katsastushallin puolelle.

A-Katsastuksessa asiakas saa olla mukana kuuntelemassa ja katsomassa autonsa katsastusta ja monta kertaa olen ollut se asiakas joka kyselee niitä ”tyhmiä kysymyksiä” katsastusmieheltä siinä vieressä (kerran tosin olin se asiakas, joka katsoi läppäriltä Sons Of Anarchya katsastusaseman pihalla 😆). Olen aina saanut autoa katsastaessani erittäin hyvää palvelua ja myös niihin kysymyksiini on vastattu maltilla, niin tälläkin kertaa. Koko prosessi on oikeastaan aika mielenkiintoista seurattavaa, autoa kun nostellaan ja heilutellaan ympäriinsä samalla mahdollisia vikoja tutkien. Meidän auto sai kunnostaan kehuja ja myös renkaat olivat katsastusmiehen mukaan hyvässä kunnossa. Autohan oli käytetty huollossa viimeksi heinäkuussa ja olin ennen katsastusta aivan varma, että kaikki on kunnossa ja auto menee heittämällä läpi, mutta niinpä vaan ei lopulta ollutkaan. Auton pohjaan kurkatessa paljastui, että oikea takajousi oli poikki ja tämä aiheutti suoraan auton  hylkäämisen. Kyseessä on siis vika, jota ei autoa ajaessa mitenkään Audin osalta edes huomannut, mutta joka voi automallista riippuen olla liikenteessä kovinkin kohtalokas. Saatiin kuukausi aikaa huollattaa jousi kuntoon ja tuoda auto jälkitarkastukseen. Varattiinkin huolto (molemmat takajouset vaihdettiin samalla kertaa) ja viime perjantaina olikin sitten jälkitarkastuksen aika. Tällä toisella kerralla katsastus meni läpi ja auto sai vihdoin leiman hyväksytty ja on taas tieliikennekelpoinen seuraavan kahden vuoden ajan.

Autojahan katsastetaan juurikin tästä syystä, jotta tämän tyyppiset viat, jotka voivat aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä pystyttäisiin minimoimaan. Minusta tämä käy erittäin hyvin järkeen ja ymmärrän kyllä miksi hyväksytty-leimaa ei anneta tuosta vaan, vaan auton on oltava kaikin puolin kunnossa. Jos oltaisiin katsastettu auto samantien vuosihuollon yhteydessä (mikä oli meidän alkuperäinen suunnitelma), olisi tämä vika todennäköisesti jäänyt huomaamatta ja oltaisiin ajeltu epäkuntoisella autolla aivan tyytyväisenä seuraavat kaksi vuotta. Katsastuksessa kyse on lopulta kaikkien tiellä liikkujien turvallisuudesta ja sen takaamisesta, joten sillä katsastusmiesten ammattitaito erilaisiin automalleihin ja tyyppivikoihin liittyen on äärimmäisen tärkeää.

Viime keväänä tuli voimaan lakimuutos, jonka myötä alle kymmenen vuotta vanhat autot katsastetaan jatkossa kahden vuoden välein, eli meidänkin 2012 vuosimallin auto tarvitsee viedä katsastukseen seuraavan kerran vasta 2020. Samalla katsastuksen ennen tarkasti rajattu ajankohta koki muutoksen ja nyt katsastuksen osalta voi taktikoida paremmin esimerkiksi auton myyntiä suunnitellessa. Vasta katsastettu auto menee yleensä paremmin kaupaksi, joten jatkossa auton voi käydä katsastuttamassa juuri ennen myyntiin laittamista. Samalla kannattaa muistaa A-Katsastuksen tarjoama Autotohtori-palvelu, josta saa puolueettoman kuntokartoituksen autosta esimerkiksi myyntiä varten. Meillä auton myynti ei ole tällä hetkellä ajankohtaista, mutta voisin hyvinkin kuvitella, että moisesta palvelusta olisi hyötyä sekä auton osto- että myyntitilanteessa.

Osalla A-Katsastusasemia on lisäksi mahdollista hoidattaa samalla käynnillä tuulilasista kiveniskemät (tiesitkö, että kiven aiheuttama pienikin särö tuulilasissa saattaa laajentuessaan aiheuttaa katsastuksen hylkäyksen) sekä ostaa tietysti varaosia mm. polttimoita, pyyhkijöiden sulkia yms. Meillä pyyhkimet on uusittu viimeksi tammikuussa, joten vielä ei ollut tarvetta uusille sulille (nämä tulisi katsastusmiehen mukaan uusia noin vuoden välein), mutta ostettiin sensijaan lasinpesunestettä, jonka täyttöpalvelu kuuluu hintaan. Tsekattiin samalla myös moottoriöljyn määrä, jota ei tarvinnut tällä kertaa lisätä, mutta jonka senkin olisi halutessaan saanut paikan päältä ostaa. Varsin perusteellista palvelua siis, kyllä nyt muuten kelpaa taas ajella turvallisella autolla! 🙂

A-Katsastuksella on parhaillaan käynnissä Ihan pimeet hinnat!-kampanja Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Ajan varanneille katsastuspaketti henkilö- tai pakettiautolle (sis. lakisääteiset mittaukset) vain 60 € (2.11. saakka). Pääset varaamaan katsastusajan tästä linkistä

 

Ps. On vielä aivan pakko vinkata tästä isänpäivä- tai joululahjaksi sopivasta elektronisesta Park Lite-parkkikiekosta, joka olisi jokaiselle autoilijalle aivan loisto hankinta!

6+