Yleinen

Ennen joulua marssin yhtenä päivänä Anttilaan ja ostin Adelen uuden levyn. Olin hypistellyt levyä jo useampana päivänä käsissäni, mutta jättänyt sen kuitenkin kerta toisensa jälkeen hyllyyn. En ole koskaan ollut erityisen kova Adele-fani, eikä Hello-biisikään erityisesti sytyttänyt, mutta nyt tuo levy oli jostain syystä silti aivan pakko saada. Siispä Savon reissua edeltävänä päivänä suuntasin työpäivän päätyttyä levyosastolle, talutin levyn kassalle ja pulitin siitä hymyssä suin 16,90€.

Lukioaikana asuin levykaupan yläkerrassa ja norkoiltiin kavereiden kanssa lähes päivittäin käytettyjen levyjen hyllyllä alakerran putiikissa. CD:itä tuli kotiutettua viikottain, suurin osa ylimääräisistä rahoista meni varmasti levyihin. Meillä on edelleen CD:itä kotona tänä päivänä aikamoinen määrä. Kuunnellaan Matin kanssa tosin CD-levyjä ainoastaan automatkoilla ja Adelekin ehti pyörähtämään viiden tunnin matkalla Savoon kerran jos toisenkin. Oikeastaan kyllästymiseen saakka. Oli pakko skipata joka kerta Hello ja kääntää jossain vaiheessa jopa radio päälle. Mutta takaisin ajellessa jaksoi taas, luukuttaa saman levyn ainakin kolme kertaa putkeen ja laulaa vieläpä mukana.

Jos rehellisiä ollaan, en oikeastaan muista koska olisin viimeksi ostanut fyysisen CD-formaatissa olevan levyn. En ilmeisesti hetkeen. En valehtelematta moneen vuoteen. Olen kyllä ostanut vinyylejä ja saanut postissa jokusen CD:n suoraan levy-yhtiöistä, mutta en ole itse ostanut CD-levyä todella todella pitkään aikaan. Mutta nyt ostin. Ja kannatti ostaa, 25 nimittäin on tosi hyvä levy. Ja ennen kaikkea CD poltteli ensin laukussa ja yön yli olohuoneen pöydällä muoveissa ja tavoitin hetkeksi sen saman fiiliksen mitä silloin nuorena, kun CD-levyn muoveja oli hankala avata ja kun oli pakko päästä heti kuuntelemaan uutta levyhankintaa. Siinä fiiliksessä oli jotain tavoittelemisen arvoista. Sitä fiilistä ei voi verrata Spotify:n avaamiseen ja sieltä levyn etsimiseen ja kuuntelemiseen ja sitäpaitsi tätä Adelen uutuuttahan ei sieltä edes löydä. Kyllä te tiedätte mistä mä puhun! Pitäisi vissiin ostaa CD-levyjä pikkasen useammin, kun vastassa kerta on tällainen nostalgiapuuska!