Yhteistyössä Unelma Itsestä-valmennus
Muistattekin ehkä, että aloittelin Unelma Itsestä-valmennuksen tammikuun loppupuolella. Aika on hujahtanut taas aivan huomaamattaan ja valmennusta on meneillään jo kahdeksas viikko. Joka viikolla on siis valmennuksensa oma teemansa, jonka mukaan edetään sekä työkirjassa, Facebookin keskusteluissa että netistä löytyvissä tehtävissäkin. Teemat käsittelevät mm. ravintoa, liikuntaa, lepoa ja itsetuntoa. Asiaa on tullut vähässä ajassa todella paljon ja tunnustettakoon, että minä olen edelleen jumissa ensimmäisten viikkojen isoissa kokonaisuuksissa, nimittäin liikunnassa ja ruokailuissa. Tiesin kyllä, että ne ovat omassa elämässäni eniten tekemistä vaativat ja ehkä jopa haastavimmat osa-alueet ja sillä olenkin antanut niille rutkasti aikaa, enkä ole edes vilkaissut vielä tulevia kokonaisuuksia, vaan keskittynyt tekemään tietyistä ravintoon ja liikuntaan liittyvistä jutuista satunnaisten kertojen sijaan rutiineja.
Olen skarpannut valmennuksen aikana syömisten suhteen huimasti ja myös liikkunut viikottain. Liikuntaani on kuulunut perus koiralenkkien lisäksi muutakin kävelyä, hiihtoa ja kuntosalia. Kerran käytiin juoksemassa jopa portaita! Aikaa salille ja muulle urheilulle olen nipistänyt mm. blogilta, eilenkin postaus jäi kirjoittamatta ja julkaisematta, koska oltiin Matin kanssa salilla illasta treenaamassa. Ruokailujen suhteen tärkeimpänä minulle on ollut myös palata oikeanlaiseen ruokarytmiin, eli syömään usein (3-4h välein) entisen pari kertaa päivässä tyylin siijasta ja herkutella kohtuudella. En ole kieltäytynyt kylässä tarjotusta kakusta tai suklaasta, mutta kotona jätän herkut syömättä, eipä sillä, kyllä tuo keittiön pöydällä avoinna oleva Matin Toblerone tasaisesti aina houkuttaa (mutta yhtään palasta en ole kyllä maistanut). Herkkuhetket ovat kuitenkin painottuneet viime viikkoina pitkälti viikonloppuihin ja kyläreissuihin. Herkkuna kotona ovat olleet lähinnä suklaa- ja lakritsitaatelit ja hedelmät, nämäkin kohtuudella. Muutama viikko sitten olin aivan koukussa veriappelsiineihin ja niitä piti saada päivittäin. Meillähän on täällä kotona aina herkkuja, eikä minulle tuota ongelmaa olla syömättä niitä, kun vaan niin asennoidun. Keittiön kaapeista löytyy nytkin mm. suklaata ainakin neljää erilaista levyä, konvehteja viime joululta, erilaisia häistä jääneitä suklaapatukoita ja ostettiinpa eilen pääsiäistä varten jemmaan Lidlistä jo töhnämuniakin! Saatan todeta Matille ääneen, että tekeepä mieli suklaata, mutta en mene kuitenkaan syömään sitä ja se mieliteko menee kuitenkin ohi yleensä aika pian, kun keksin jotain muuta ohjelmaa.
Sain muuten vihdoin perjantaina lääkäriltä tulokset viime kuun lopussa otetuista verikokeista ja keliakiaa minulla ei testissä onneksi todettu, mutta kilpirauhanen ja sen kuulumiset vaatinee taas oman postauksensa. Pitkään aikaan en ole kilpirauhasesta kirjoitellutkaan, vaikka olin hiljattain juttelemassa radiossakin aiheesta ja se on yksi blogini eniten hittejä keräävistä aiheista. Verikokeista paljastui myös, että hemoglobiini on minulla yli suositusten, joten ainakaan siitä ei tuossa talvella jonkun aikaa vaivannut väsymys pitäisi johtua. Raudan imeytymistä ei tosin taidettu testata, enkä siitä huomannut puhelimessa lääkäriltä edes kysyä. No onneksi nyt olen ollut jo huomattavasti virkeämpi, joten kyllä tuolla ruokavaliolla vaan on iso merkitys vireystilaan. Niin ja osuutensa on varmasti myös tällä lisääntyneellä valolla, joka toisaalta ajaa minut taas mietteliääksi ja itsetutkiskelun partaalle, kuten joka kevät. Jatkan siis harjoituksia ja ehkäpä ensi viikolla alan pitämään vähitellen jo valmennuksessa eteen muilla viikkoja sitten tullutta kiitollisuuspäiväkirjaakin. Hyvä tästä tulee!
