OODI VEIKKOLALLE

 

Veikkola on taajama pohjoisella Kirkkonummella. Se sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Helsingistä Turunväylän varrella, aivan lähellä Espoon ja Vihdin rajoja.

-Wikipedia

 

Tasan kaksi vuotta sitten tänäpäivänä kannettiin suurin osa muuttolaatikoista ja huonekaluista tänne meidän Veikkolan kotiin (kirjoittelin omakotitalon ostosta ja tulevasta muutosta ekan kerran tässä postauksessa, kuvia tyhjästä omakotitalosta löytyy täältä ja fiiliksiä muuttorumban jälkeen puolestaan täältä). Tuntuu, kuin tuo muuttopäivä olisi ollut ihan äsken, mutta toisaalta tuntuu, että ollaan ehditty asumaan täällä jo ikuisuus. Ollaan kahdessa Veikkolavuodessa ehditty kaikenlaista, menty naimisiin tuossa kivenheiton päässä Haapajärven kirkossa, tutustuttu ja ystävystytty meidän huippuihin naapureihin, luotu uusia muistoja viettämällä mm. pääsiäistä, vappua, juhannustajoulua ja vuodenvaihdetta täällä Veikkolassa perheen ja ystävien kesken ja juhlittu muutenkin useammat juhlat ihan vaan omassa kodissa. Veikkolasta on muotoutunut jo näin kahden vuoden aikana myös eräänlainen meidän lapsuudenperheen toinen tukikohta ja vanhempanikin ovat viettäneet täällä aikaa aivan ennätysmäärän, siskosta nyt puhumattakaan. Tämän lisäksi tässä kahden vuoden Veikkolassa asumisen aikana meille on saapunut perheeseen toinen koira ja ollaan kotiuduttu Kirkkonummelle ja etenkin Veikkolaan jo oikein kunnolla löytäen niitä arkirutiineihin kuuluvia koiralenkkireittejä, harrastuksia, marjapaikkoja ja hiihtoapajia, jotka ainakin itselleni ovat niitä arjen kannalta ääritärkeitä asioita.

Kirkkonummi ja etenkin Veikkola on ottanut meidät vastaan käsittämättömällä lämmöllä ja vaikka tutustumisvaihe onkin näin parin vuoden jälkeenkin yhä käynnissä, on tämä suhde syventynyt jo vaivihkaa palavaksi rakkaudeksi. En oikein koskaan kotiutunut kunnolla Nummelaan ja vaikka viisi ja puoli vuotta vihtiläisenä tulikin vietettyä, oli koko ajan tunne, että minun koti on jossain muualla. Kaipasinkin varsinkin ekat Vihtivuoteni kovasti takaisin Savoon ja haaveilin jopa Kuopioon talon rakentamisesta ja sinne kokonaan muuttamisesta. Veikkolaan muuton ja oman omakotitalon myötä nuo haaveet ovat väistyneet ja näin on nyt hyvä. Kumpikaan meistä ei haikaile takaisin Nummelaan, eikä liiemmin satunnaisia ulkomaanmatkoja lukuunottamatta minnekään muuallekaan. Veikkola on jo näin parin vuoden aikana täyttänyt sydämessäni ihan huomaamattani sen tietynlaisen tyhjiön, jonka vahva kotiseutukaipuu oli minuun jättänyt.

Veikkola on pieni suuri gallialainen kylä kuitenkin lähellä Helsinkiä ja vaikka välillä bussilla Kamppiin köröttely tuskastuttaakin, olen kiitollinen siitä, että eräs omakotitalo Espoosta myytiin ihan meidän nenän edestä ja vajaan vuoden päästä siitä meistä tulikin sitten juuri veikkolalaisia, eikä suinkaan Länsimetron syöttöliikenteen asiakkaita. Parasta täällä Veikkolassa on ehdottomasti tietynlainen yhteisöllisyys, rauhallisuus, luonnonläheisyys ja silti todella näppärä sijainti. Veikkolan palvelut ovat meille oikein riittävät ja keksin heittämällä Veikkolasta huomattavasti enemmän positiivisia kuin negatiivisia puolia. Tänä vuonna rakenteilla Veikkolaan on myös vihdoin ensimmäinen koirapuisto (jee!) ja tulevina vuosina toivottavasti vielä se jo pitkään paperilla valmiina ollut meluaita, sekä niin ikään jo vuosia tänne kaavailtu junarata. Vielä kun saataisiin palautettua Veikkolaan lauantaiaamuun brunssi, niin asiat olisivat enemmän kuin mallillaan. 😆

Haluankin nostaa maljan tänään Veikkolalle, meidän omalle ja rakkaalle kotikylälle, olet ollut meille kerrassaan mahtava. Toivon sydämestäni, että yhteiselo meillä Veikkolan kanssa jatkuu vielä vuosikaudet yhtä harmoonisena ja upeana kuin tähänkin asti ja rakkautemme tulee syvenemään vielä entisestään! Kiitos jo näistä kahdesta vuodesta Veikkola, täällä on hyvä ihmisen elää ja asua! ❤

SUNNUNTAIKUULUMISIA

Herättiin tänään sunnuntaina jo kasin aikoihin ja on ehditty katsomaan Olympialaisista mm. heti aamusta miesten viesti ja jännittämään iltapäivästä Suomi-Ruotsi jääkiekkoa. Käytiin vihdoin myös päivällä hiihtämässä tuossa lähijärven jäällä ihanan aurinkoisessa säässä. Vitsi että se viime marraskuussa valitsemani Raiskin soft shell-hiihtopuku on aivan loistava, se päällä on tänä talvena tullut ulkoiltua ja tehtyä mm. lumitöitä jo useampaan otteeseen. On muuten tosi mukavaa, että aurinkoisia pakkaspäiviä näyttäisi olevan tiedossa täällä etelässäkin nyt useampi putkeen ja se, että vielä viidenkin jälkeen on vielä valoisaa, joten jospa sitä ehtisi hiihtämään tässä useamminkin, vaikka en varsinaista hiihtolomaa tulevalla viikolla vietäkään. Seuraava viikko taas menee Savossa ja mietinkin pitääkö ottaa hiihtokamppeet sinnekin mukaan.

Ruoaksi tehtiin ulkoilun jälkeen pitkästä aikaa keskimmäisen kuvan ruisburgereita, joihin paistetaan itse jauhelihapihvit veljeni maatilalta tulleesta lihasta. Muuten vakkaritäytteet meidän kotitekoiseen hamppariin ovat siivu cheddar-juustoa, ananasrengas sekä pari jäävuorisalaatin lehteä, majoneesitujausta tietenkään unohtamatta (Mango-Habanero-majoneesi, nam!). Käytetään ”sämpylänä” hampurilaisissa aina Reissumies tosi tummaa paahdettuna, meidän makuun sillä tulee ihan parhaat burgerit. Nämä hampurilaiset ovat muuten usein meidän bravuuri, kun saadaan vieraita kylään.

Touhuilin työhuoneessani Matin paistellessa pihvejä ja kuvailin ekan kuvan sheet maskit. Minulla on ollut jo tovin suunnitelmissa aloittaa täällä blogissa SHEET MASK SATURDAY-postaussarja, jossa esittelisin viikottain lauantaina yhden kangasnaamion. Minulle on kertynyt kangasnaamioita ihan huomaamattaan jo aikamoinen pino ja ajattelin ruveta käyttelemään niitä reipasta tahtia pois, joten matskua riittänee pitkälle kevääseen. Ensimmäinen osa tuleekin sitten ulos ensi lauantaina, tosin en ole vielä varma minkä naamion kaikista vaihtoehdoista arvioisin ihan ensimmäisenä. Nytkin muuten naputtelen tässä kangasnaamio kasvoilla, ovat aivan parasta hemmottelua ja kuivaihoisen pelastus näin pakkasella!

Ja näinhän siinä myös tänään kävi, että ne hiusväripurkit tuli kaivettua esille ja minulla on nyt kokonaan tummat kutrit! On tuo kotona omaan päähän värjäily kyllä sotkuisaa puuhaa. Matti totesi tuossa apukäsinä toimiessaan, että ensi kerralla muuten värjäyksen suorittaa joku muu kuin hän, enkä kyllä yhtään ihmettele, sen verran säätöä tämä kotioloissa hiusten värjääminen aina on. Onneksi  värjäyksen lopputulos miellyttää ainakin toistaiseksi omaa silmää, eikä saatu tästä sen suurempaa perheriitaa aikaiseksi. 😁

Nyt pitää ruveta vähitellen ruokkimaan koirat ja lähteä vielä koirien kanssa tuonne pakkaseen iltalenkille. Sen jälkeen pitäisi vielä leikata Matilta hiukset ja voisipa uusimman Selviytyjät Suomi-jakson Ruutu+:sta katsastaa. Tänään ilmestynyt kokonaan viimeinen Silta-jakso katsottiin jo päivällä ja vitsi että on jo nyt ikävä Siltaa! Täytyy varmaan katsoa kaikki kaudet alusta saakka, sen verran huippu sarja tuo on.

Kivaa sunnuntai-iltaa ja energistä uutta viikkoa tyypit!