Täällä blogissa on tullut selväksi viehätykseni Marc Jacobsin tuotteisiin. Niinpä kovasti haikailin myös merkin meikkejenkin perään, kun ne vuosi sitten Jenkeissä Sephoraan myyntiin ilmestyivät. Myöhemmin ne rantautuivat myös Eurooppaan, mutta ekaa kertaa pääsin näpräämään testereitä vasta Pariisissa nyt syyskuussa.
Vaikka mieli olisi tehnyt kahmia mukaan useempikin asia, annoin itselleni luvan ostaa yhden tuotteen. Päädyin tähän huulipunaan.
Ihana ja tyylikäs kotelo, hintaa kolmisen kymppiä. Aika kallista, mutta kuulemma laadusta kannattaa maksaa?
Sävyksi valikoitui nro 116, Happy Ending.
Itse hylsykin on tyylikäs ja sisältää vielä magneetin, jolloin pysyy myös hyvin kiinni.
Ihanan pinkki sävy!
Huulilla tuote on kuitenkin karvas pettymys. Puna tuntuu liian rasvaiselta ja liukkaalta ja se pyrkii ”valumaan” huulten yli, etenkin suupielistä. En ole koskaan tarvinnut huulipunan kaveriksi huultenrajauskynää, mutta tämä tuntuisi sen vaativan. Puna on jäänyt toistaiseksi tosi vähälle käytölle, vaikka ajattelin siitä tulevan yksi suosikeistani. No, aina ei voi onnistua. Ehkä vika on huulissani, tai sitten vain liian korkeissa odotuksissani. Harmittaa silti, hinnan puolesta kun luulisi punan olevan laadukas, mutta moni muu edullisempi huulipuna pesee tämän mennen tullen. Tämän kanssa tuli tällä kertaa siis not so happy ending…
Mihin laadukkaaseen tuotteeseen olet viimeksi pettynyt?
Ps. Muistathan minut myös Instagramissa, Bloglovin’issa ja Blogilistalla! ♡
Mä petyin niiiin kovasti Diorin kynsilakkaan, että kerran sitä testattuani sain koko pullosta tarpeekseni ja piilotin sen kylppärin kaappiin! 😀 Kuvittelin tuotteen olevan ihan huikea, kun kerta hintalappukin oli mitä oli… 🙁
Just näin! 😀 Jotenkin sitä kuvittelis, että hintalappu olis suoraan verrannollinen laatuun meikeissä, mutta eipä näköjään!
Oletko itse kiinnittänyt huomiota siihen, että olet muuttunut hieman negatiiviseksi aiempaan verrattuna? Käytät kirosanoja, mummottelet, hyökkäät jne… jotenkin tämä huulipuna-arvostelukin oli kaikkea muuta kuin entistä hyväntuulista Mimmiä. Vitun käyttö tekstissä on jotenkin niin maalaista, savolaista… ja blogiasi lukevat muutkin on kuin omaikäisesi, me olemme ilmeisesti siis vitun mummoja sydämessäsi?
Nyt en ymmärrä kyllä yhtään mistä puhut.
Kirosanoja en tietääkseni täällä blogissa käytä tänäkään päivänä (vai viittaatko niihin #TBT-teksteihin vuodelta 2009, joissa on sensuroitua kirosanaa?) ja jos Mummo on sulle sama kuin mamma, niin joudut pettymään, puhun edellisessä postauksessa mammabloggaajista. Eli perhebloggaajista. 🙂
Kosmetiikasta aika usein bloggaavana saan välillä kysymyksiä, että tykkäänkö kaikista tuotteista. Ei, en tykkää ja siksi halusin kirjoittaa tämän kirjoituksen, koska tästä en tykännyt ja halusin sen myös kertoa. 🙂
Musta on erittäin jees että myös lifestyle- ja ostosaiheisissa blogeissa on myös asiallista tuotekritiikkiä! Peukut täältä!
Samaa mieltä. Etenkin kun Mimmi älyää noitten meikkien päälle. Mielestäni tämä huulipunakritiikki oli erittäin asiallinen, enkä ole huomannut muutakaan asiattomuutta Mimmin jutuissa. Kyllä minuakin kirpaisi taannoinen juttu, missä Mimmi ihmetteli keski-ikäisten naisten veskoissa roikkuvia maskotteja. Itse en ole huomannut moista ilmiötä ainakaan häiritsevässä mielessä. Eläköön tyylien runsaus! Mutta Mimmi on myötätuntoinen ja mukava bloggari, kyllä hän varmaan miettii asioita, kunhan me lukijat annamme hänelle asiallista palautetta.
Minusta esim. Essien kynsilakat eivät todellakaan ole hintansa väärtejä. Siis joo, onhan ne ihan hyviä lakkoja, ei siinä mitään, mutta ns. samaa kamaa saa huomattavasti halvemmallakin. 🙂
Kyllä noissa brändituotteissa maksaa joskus ihan vain just se – brändi.
Täällä yksi maalainen ja savolainen sai makeat naurut :D.
En ole huomannut Mimmin blogin muuttuneen negatiivisempaan suuntaan. Kriittinenhän saa totta kai olla!
Sen sijaan kiroilun luonnehdinta ”maalaiseksi” ja ”savolaiseksi” on ihan hiton negatiivista monessakin suhteessa ;-).
Jatka vain samaan tyyliin, Mimmi. Tykkään asenteestasi ja blogistasi.
Terveisin Sari 49 vee
Sain ystävältäni lahjaksi jotain hintavampaa mineraalipohjaista luomiväripohjustusta. Oli kyllä suuri pettymys! Luomivärit (sekä mineraalit että esim ub:n Naked palettien) kipuavat luomivakoon jo puolen tunnin jälkeen. Onneksi urban decayn pohjustusvoide ei ole koskaan pettänyt. Myös macin mattapintaiset huulipunat ovat ainakin omaan makuun niin järjettömän kuivia, että huulet tuntuvat rohtuneilta. Kun vertaa esim Milanin huulipuniin jotka maksavat vain 5e kappaleelta ja ovat aivan mielettömän hyviä, on tuo parin kympin huulipuna pieni pettymys.
Liukas ja rasvainen koostumus kuvaa hyvin minun mieltymyksiäni huulipunaa kohtaan :D. Inhoan kuivattavia mattapunia.
Chanelin kynsilakkoihin. Maksavat hunajaa ja kuluvat omissa kynsissäni päivässä pois. Verrattuna nyt vaikka huokeampaan Lumeneen joka pysyy kolmesta neljään päivään.
Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, tai siis kirjoittaa julkisesti, mutta minun suurin pettymykseni tuli Diorin viisikosta. Ei vain toimi minun luomillani, vaikka miten pohjustaisi. Aikoinaan myös yksi Guerlainin huulikiilloista jäikin sitten meikkikaapin koristukseksi. Sitä tahmaisuutta huulilla saa harvoin edes ns.halpismerkeillä aikaiseksi 🙂 Toisaalta taas Chanelin meikkipuuteri on ollut paras ikinä käyttämistäni. Löytyy kyllä helmiä edullisemminkin.
Näsäviisastelijan korjaus: Merkkituote ei ole aina sama asia kuin laadukas tuote. Kysymyksen asettelu ”Mihin laadukkaaseen tuotteeseen olet viimeksi pettynyt?” on vähän hassu, jos tuote on laadukas, miten siihen voi pettyä? Mitä jos kysyisi, mihin laadukkaaksi luulemaasi (merkki)tuotteeseen olet viimeksi pettynyt ?