Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Painavaa asiaa painosta!

Hätkähdin ihan eilen, kun Heftytraining-Anna kysyi, onko meiltä tivattu koskaan More To Love:n aikaan tai tänä päivänä usein haastatteluissa painoa ja tarjouduttu jopa mittailemaan mittanauha ojossa mittojamme juttua varten ja kuinka olemme tilanteesta selvinneet. Vastasin, että mittanauhat ovat pysyneet osaltamme onneksi piilossa, mutta painoa on tiedusteltu kyllä aivan häpeilemättä useampaan otteeseen. Ilmeisesti uusi uhri on löytynyt, sillä meidät on tämän asian suhteen onneksi jo unohdettu. 😀

Kirjoitin aikoinaan (kesällä 2010) kuvan alla olevan tekstin More To Love-blogiin aiheesta ja allekirjoitan sen kyllä edelleen. Haluankin nostaa taas tämän paino-aiheen tapetille ja ehkäpä herättää vähän ”aikuisempaa” keskustelua painosta, sen vaikutuksesta elämään ja painon kysymisen/tietämisen tärkeydestä. Onneksi tästä painon tivaamisesta ainakin osaltani ollaan päästy jo eteenpäin, toivottavasti myös muut bloggaajat, joiden blogin päätavoitteena ei ole painon tai mittanauhan lukemien kyttääminen ja seurailu tajutaan myös jättää aiheen tiimoilta rauhaan.

Mitä ajatuksia paino sinussa herättää? Määrittääkö painolukema sinun mielestäsi ihmisen? Tiedätkö oman painosi? Seuraatko sitä? Miltä vaa’an lukema sinusta tuntuu? Minusta onnellisuus ei todellakaan ole kiinni vaa’an numerosta. Ei, en kehoita ihmisiä lihottamaan itseään tms. totean, että minä voin olla ihan yhtä onnellinen ja tyytyväinen elämääni, kuin kevyempi tai painavampi kanssasisareni. Ja mikäli en ole, teen asialle jotain.

Miksi painottomuudesta tehdään aina niin suuri numero?

”Oho, näyttääpä tämä vaaka paljon, et sinä kyllä näytä noin painavalta!” terveydeydenhoitaja tokaisi minulle lukiossa. Ko. lause on toistaiseksi positiivisinta mitä kukaan todellisen numeraalisen painolukemani tietävä on minulle koskaan painostani kommentoinut.

Meiltä kysellään usein kommenttilaatikossa painoa. Ihmisiä kiinnostaa ihan suunnattomasti paljonko on meidän SE TODELLINEN maaginen lukema. Tietysti läskibloggaajalta syö uskottavuutta jos ei julista tuota numeroa ympäriinsä. Me koetaan asia erilailla, julistamalla lukemia me tehtäisiin omasta painostamme juurikin se turhan suuri numero. Kuinkakohan montaa ihmistä painolukeman hokeminen ärsyttäisi, jos nyt jo pelkät vaatteiden koot postauksissa tahtovat ärsyttää (ärsyttääpä sitten vaatekoon suuruus tai ”pienuus”).

Väittäkää mitä väitätte, mutta meidän mielestä painolukeman julkituominen leimaa helposti ihmisen. Heti alkaa se vertailu ”Ai tuo painaa minua sen ja sen verran enemmän.”, ”Miten tuo voi näyttää tuolta vaikka painamme muka saman verran?”, ”Saletisti tuo huijaa vähintään 10kg.” jne. Sorrumme tähän vertailuun valitettavasti myös itse, muunmuassa Seiskan Miss XL-kilpailijoita pizzeriassa syynätessämme.

Yksin pelkän numeron muutoksen seuraaminen ei riitä, ylipäätään painon kyttääminen on raskasta. Osalliseksi tähän työlääseen kyttäykseen päästään myös me. Lähes joka toinen päivä kommenteissamme hätäillään ettei vaan olla laihduttu, joka toinen päivä meidän huomautetaan lihoneen. Hmm… Paino kyllä vaihtelee, mutta ei mitenkään merkittävästi ainakaan yhdessä yössä. Outoa sinänsä, kukaan meidät oikeasti tavannut ei ole vielä kuitenkaan kyseenalaistanut ylipainoisuuttamme. Kerran kaupantäti tosin totesi meidän näyttävän livenä paaaaaljon pienemmiltä kuin telkkarissa. Good for us.

Me Pepin kanssa emme kyttää painoamme, pituutemme tiedämme siksi, etteivät ne lukemat ole muuttuneet kummallakaan enää kymmeneen vuoteen, toisin on painon laita. Nopealla laskutoimituksella viimeisen seitsemän vuoden sisään painolukemani ja sen moninaiset numeraaliset vaihtelut (+/- 30kg) on tiennyt itseni lisäksi vain neljä henkilöä (+ Painonvartijoiden punnitsijatäti, mutta häntä en laske, sillä uskon numeroni hukkuvan muiden kilolukemien joukkoon). Olisinko yht’äkkiä valmis jakamaan tämän salaisen tiedon kaikkien teidän reposteltavaksi? En ole.

Edelleen painottomin terveisin,

Mimmi,
ihan oikeasti OIKEASTI ylipainoinen

Kuva weheartit.com

0

0 Comment

  1. Oikein!:) Eikö se paino kuitenkin ole jokaisen oma asia, ja jos itsestä tuntuu hyvältä, niin eikö se ole pääasia? 🙂 Mä oon aina ollut se ”sää oot ihan hirveen laiha” -tyttö ja ehkä joskus olinkin, mutten koskaan alipainoinen. Sekin satuttaa kun sanotaan liian laihaksi! Nyt kuitenkin parikymppisenä oon saanut kiitettävästi painoa lisää ja oon tosi tyytyväinen tilanteeseeni! Te ootte pepin kanssa kyllä yksiä mun idoleista kun ootte aina niin ihania!! 🙂

    0
  2. N@inen40+ says: Vastaa

    Kiitos ihasta asian analysoinnista. Noinhan se just on! Miksi kummassa numeroida itsemme luokitteluun muotoon. Kilo sinne tänne, kunhan on hyvä olla. Tietysti sairaaloinen ylipaino ja muutenki sairas elämä on eriasia. Mulla on ylipainoa ja on ollut aina kouluikäisestä saakka. Paino on vaihdellut vuosien saatossa hyvinkin paljon. Sama ihminen olen silti aina. Terveellinen itsetunto ja itserakkaus on muuta kuin toi numero, joka soiitä puntarista tulee. Olen laihtunut elämäntapojen muutoksella nyt hissuksiin vuoden aikana kymmenen kiloa, mutta olen tehnyt sen itseni, hyvinvoinnin, en ulkonäköpaineiden takia. Enkä ketään miellyttääkseni. Minä olen minä, näytti puntarin numero mitä tahansa.

    Kiitos ihanasta blogista, joka tuo asioita ihanalla ja rakentavalla tavalla julki. Tykkään <3

    0
  3. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja terkkuja!

    0
  4. Oon niin paljon samaa mieltä siitä, että vaa’an lukemalla ei oo mitään väliä. En omista vaakaa, mutta jostain syystä aina lääkärillä käydessä heillä on siellä kauhee pakkomielle saada tietää paljonko painan, vaikka mun mielestä musta voi nähä ihan nopeesti kattomalla että oon normaalipainoinen (tosin painoindeksin mukaan lievästi lihava, minkä kertomalla mulle hoitajat ja lääkärit on saanu joskus hienosti nakerrettua mun itsetuntoa…) Toki tiedostan, että oon viime vuosina muutaman kilon lihonu, mutta mulla mahtuu nyt 19-vuotiaana samat vaatteet päälle, joita oon käyttäny yläasteen alussa, ja mulle se on riittävä mittari mun painosta.

    0
  5. Mulle todettiin äitiysneuvolassa ensimmäisellä käynnillä juuri samoin, kun mitä kerrot sulle sanotun lukiossa. En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi kertoa ja levittää sitä painoaan kaikille… Jokaisen ihan oma asia! 🙂 Edes mun aviomieheni ei tiedä, mitä mä painan. 🙂 Osaa se varmaan arvioida, mutta todellista lukua ei tiedä.

    0
  6. Moikka!

    Multa on myös kysytty mut painoa muutamaan keraan blogissa ihan häpeilemättä. Mielestäni tämä asia ei kuulu kellekkään muulle kuin sille joka sen painon kanssa joutuu taistelemaan. Ihmiset eivät myöskään tahdo ymmärtää miksi en elämäntapamuutoksellani hae painon pudotusta vaan sitä että minulla olisi hyvä olla kehossani. Olet aina ollu yksi idoleistani siinä kuinka kantaa itsensä hyvin ja ottaa kantaa meidän pumpseampien puolesta! Kiitos ihanasta blogista! <3 T. Myös oikeasti ylipainoinen!

    0
  7. Sä olet Mimmi IHANA omana itsenäsi painatpa mitä tahansa. Minua kiinnosti lihavien blogi juttuna, siksi aloin lukea MTL:a, mutta omaa blogiasi luen siksi, että olet hyvä bloggari ja kiinnostava ihminen:)

    0
  8. Mää en mieti, paljonko ihmiset painaa, koska ei yksinkertaisesti kiinnosta kenenkään kilogrammat. Itse olen normaalipainoinen ja oman painoni tiedän suurinpiirtein. Silloin tällöin käyn vaa’alla, mutta en niistä lukemista välitä. Parhaitan näen oman kokoni ja vartalon mahdolliset muutokset peilistä ja ihan vaan siitä, että miltä tuntuu. Eli millainen olo itsellä on ja konkreettisestikin miltä oma itse tuntuu omaan käteen niin sanotusti 😀 Liikun nykyään enemmän kuin ennen (olen alkanut nauttia liikunnasta) ja huomaan kiinteytyneeni, mutta ei vaaka sitä minulle kerro.

    Joskus ylipainoisia ihmisiä nähdessäni mietin, että onkohan heillä huono olla. Tai lähinnä, että varmasti olisi helpompaa, kevyempää, oleminen normaalipainoisena ja olisi siis fyysisesti parempi olla. Ja tietenkin tulee sitäkin mietittyä, että miten joku ihminen on päästänyt itsensä siihen kuntoon (etenkin jos näkee jotain ihmisiä, jotka ennen ovat olleet normaalipainoisia ja lihoneet huomattavasti siitä… tai sitten näitä ääritapauksia, joita lähinnä telkkarista näkee). Samalla tavoin saatan miettiä selkeästi alipainoisistakin ihmisistä, että onkohan heillä ihan tervettä tuo touhu. Tiedön, että molemmissa tapauksissa sairauksilla voi olla osansa ihmisen kokoon. Ja molemmissa tapauksissa koko voi altistaa sairauksille. Jos joku ylipainoinen tahtoo laihtua, kiinteytyä tai tulla parempivointiseksi ja onnistuu siinä terveellisillä keinoilla, olen ehdottomasti iloinen hänen puolestaan. Tärkeintä kuitenkin, että ihmisellä itsellään on hyvä olla.

    0
  9. Amen for that! mä oon 16 vuotias likka ja kanssa ylipainoinen….äiti huomauttelee siitä mulle koko ajan ja jaksaa käyttää sitä aina mua vastaan… kävin ykkösluokalta kasiluokalle painokontrolleissa sairaalassa mutta eipä ne mitään auttaneet,pahensivat vain asiaa…. itse olen ihan sujut painoni kanssa ja ihmisetkään ei painostani huomauttele koska tietävät minun olevan niin rääväsuinen että lauon kyllä mielipiteet takaisin jos joku jotain sanoisi! taidan mennä syömä’än vähän suklaata…. 🙂 ihanaa syksyä! <3

    0
  10. Mä en tiedä, paljonko mä painan. En ole käynyt vaa’alla vuoden 2000 jälkeen. Ai miksikö? No koska siihen asti kävin ja joka päivä tunsin vuoroin ahdistusta ja vuoroin helpotusta painonvaihteluista, mutta unohdin samalla miettiä, että miltä minusta tuntuu. Syönkö sen verran, että tulen kylläiseksi? Onko mulla hyvä olla?

    Nyt olen paljon painavampi kuin tuolloin, mutta en kadu päätöstäni heittää vaaka mäkeen. Angstaan kyllä edelleen painosta, mutten niin paljoa. Nykyään ahdistun eniten ehkä ympäristön reaktioista, vaikkeivät ne kohdistuisi itseeni (esim. kollega huomauttaa toiselle kollegalle, että onpa tämä laihtunut). Toisaalta vitsailen kyllä myös painostani estoitta. Sekin tuntuu joitakin ahdistavan, joten lasketaan sitten vaikka pelin olevan tasan.:)

    0
  11. lahjoitin vaa’an pois pari vuotta sitten. en siis ole ollenkaan varma mitä painan. oletan olevani samoissa kuin ennenkin mutten edes muista viimeisintä lukemaa. luvuin itseni punnitsemisesta kun huomasin pienenkin painon nousun saavan aikaan hirveän itseinhon. toisaalta taas painon putoaminen tuntui hyvältä. mutta en halua että hyvän olon tunteeni tulee siitä mitä jokin numero sanoo, tai että tunnen itseni huonoksi vain koska vaaka näyttää kilon enemmän kuin viimeksi. koitan elää terveellisesti mutta myös nauttia elämästä ja olla stressaamatta niin paljon. olen oikeasti ylipainoinen ja mulla on hyvä olla (niin kuin tuolla ylempänä joku mietti). en ole ’päästänyt itseniä tähän kuntoon’, satun vain olemaan tällainen ja se on okei.

    0
  12. Minä ja ainoastaan minä says: Vastaa

    Tunnustan, minäkin olen ylipainoinen. Reilusti, mutta kannan itseni siten, että näytän sutjakammalta. Olen ollut ylipainoinen koko ikäni. Painon kysyminen on ihan hirveintä, koska tuntuu, että senkö kautta minut määriteltäisiin? Olen enemmän kuin ne luvut puntarissa.
    Tunnustan, olen myös bloggaaja. Ylipainoni estää minua julkaisemasta kuvia itsestäni kasvojen alapuolelta. Perustelen blogissani sen eri tavalla. En ole plussakokoisuudestani maininnut blogissani, sillä en halua lokeroitua. Otan asukuvia vaatteista ja asusteista (ilman minua niissä sisällä) ja saan niistä kivaa palautetta. Minulla on lukijoita ja tykkään bloggaamisesta. Kuitenkin ajattelen, että blogiani ei seuraisi kukaan, jos näkisi todellisen minäni. Miksi ajattelen näin? Päällimmäinen pelko on negatiiviset kommentit, jotka keskittyisivät ulkonäköni puimiseen, eikä esimerkiksi asuun tms. Seuraan muotia ja sanoisin olevani omalla tavallani tyylikäskin, mutta olen tehnyt päätöksen ja annan vaatteiden puhua puolestaan. Olen epävarma, todellakin. Siitä syystä olen ylpeä sinusta Mimmi, koska teet vaativaa hommaa bloggaamalla omilla kasvoillasi ja kerrot vielä vaatekokosikin, kaupan päälle. Ja otat ne negatiivisetkin kommentit vastaan. Mä en siihen kykene!:) Oikein hyvät jatkot!!

    0
  13. Syyllistyn painon tuijottamiseen ärsyttävän. Aina kun on hyvä fiilis että ”nyt on varmasti taas lähtenyt painoa” (kun sen huomaa muuten kiinteytymisen muodossa) niin eihän sitä ole sitten niin paljon lähtenyt niin paljon kuin olisi toivonut… Ja sitten alkaa masentaa. Pitäisi vaan mennä oman fiiliksen mukaan eikä välittää niin paljon siitä mitä puntari sanoo. Tosin oon jo vähän aikaa käyttäny puntaria vaan näkemään ne painon muutokset enkä niinkään kiinnitä huomiota siihen lukemaan mikä siellä näkyy. Tiedän että olen ylipainoinen, mutta mulla on aivan törkeä määrä lihasta mm. jaloissa ja ainahan sanotaan että lihas painaa enemmän kun läski 😀 Pienempiä lukemia kohti silti mennään!

    hannamaria
    http://hannamariav.blogspot.fi

    0

Leave a comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Kiitos kommentistasi! ♡ Sähköpostiosoitetta ei julkaista blogissa. Kommenttien valvonta päällä.

This error message is only visible to WordPress admins

Error: No posts found.

Make sure this account has posts available on instagram.com.