Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vastauksia : Seurustelu, ystävyyssuhteet ja itsetunto

Te kysyitte, minä vastasin. Tässä eka osa.

Oletko koskaan männä vuosina kokenut vaikeaksi seurustelun tai ylipäätään poikaystävän löytämisen? Itsestäni näin plussakokoisena tuntuu, että kiinnostuuko kukaan tällaisesta ja pitääkö viehättävänä.  En kyllä itseasiassa ole kokenut, tietysti muutamia heikkoja hetkiä lukuunottamatta, vientiä on aina ollut juuri sopivasti, välillä jopa vähän liikaakin 😀 Pitää vaan osata tykätä itse itsestään ja viihtyä omissa nahoissaan, kyllä ne muutkin sitten sinusta tykkää! Tuntuu myös, että teininä asian kanssa kipuili enemmän, mutta parinkympin paremmalla puolella hommat muuttu ihan kertaheitolla, sillon kyllä tuntu, että maailmasta tuli ihan hetkessä suvaitsevampi paikka.

Miten tapasitte matin kanssa? Kumpi teki aloitteen? 🙂 Matti oli nähny minut ekan kerran tv:ssä Maria-showssa ja viikon päästä tästä tavattiin vähän sattumalta minun entisellä työpaikalla The Body Shopissa. Tutustuttiin sitten varsinaisesti muutaman viikon päästä Rukan reissulla uutena vuotena 2009 ja siitä se ajatus sitten oli jo molemmilla lähtenyt. Matti oli puhunut minusta ensitapaamisemme jälkeen jo tahollaan ja minä taas olin puhunut Pepille Matista. Ihan sillä meidän ekalla tapaamisella TBS:ssa meillä oli jo klikannut ja molemmille jäi vähän hassu fiilis toisesta. Matti teki varsinaisen aloitteen, itse kovasti yritin ensin vastustella, kun siinä oli vähän kaikenlaista hässäkkää, jota ei olis tarvinnu kyllä olla. Mutta tämä meni nyt sitten näin.

Olitko teidän seurustelusuhteen alussa vähän epävarma vartalostasi Matin edessä? Miten pääsit siitä yli? (Kysyy yksi joka on epävarma omasta vartalostaan) En itse asiassa seurustelusuhteen alussa, mutta myöhemmin kyllä, jotenkin se epävarmuus iski vähän viiveellä. Oon edelleenkin välillä epävarma, joten en oikein osaa neuvoo kuinka siitä oikeestaan pääsis kokonaan yli, varmaankin ajan kanssa, kun huomaa, että se toinen kyllä hyväksyy sinut ihan kaikkine makkaroineen? 😀 Onhan se näin, että mikäli ei hyväksy niin sillon voi lähtee kävelemään ja ettiä vaikka sen ”paremman”.

Oletteko enää Pepin kanssa tekemisissä vapaa-ajalla? Kyllä ollaan, tietysti vähemmän mitä jossain vaiheessa, kun asuttiinkin yhdessä ja oltiin toistemme seurassa 247, mutta enemmän mitä viime syksynä ja talvena 🙂

Oletko ollut aina tyytyväinen itseesi ja painoosi vai onko itsevarmuus kasvanut iän myötä? Sanotaanko näin, että minun paino ja koko ei oo oikeestaan koskaan ollu mulle ongelma, se on ollu enemmän ongelma aina kaikille muille. Oikeestaan parikymppiseksi saakka en ”tuntenut” olevani isompi kuin muut (hankala selittää), vaikka kaikki sitä jakso mulle aina muistuttaa. Esim koulun liikuntatunnit ei ollu mulle koskaan ongelma. En kuitenkaan survonut itseäni tuollon mihinkään s-koon vaatteisiin, vaan mulla oli tuollon kunnon hiphop-tyyli, housut roikku jne, joten vaatteita löyty ihan kivasti. Sitten joskus 20-vuotiaana aloin tiedostaa oman todellisen kokoni ja sittenhän tiputinkin painoa reilu 15kg. Nyttemmin oon kerännyt tuon kaiken korkoineen takasin ja elämänasenne on se, että mikäli en kelpaa sulle tämmösenä, en ees halua kelvata. 😀

Miksi ette voineet enää pitää yhteistä blogia vaan aloititte omat? Peppi kumminkin sanoi ettei halua enää blogata mutta kumminkin teki omansa. Onko teidän välit kunnossa? Oli aika siirtyä eteenpäin. More To Love perustui kuitenkin meidän ystävyydelle ja välillä tuntu, että homma junnaa pahasti paikoillaan, kun meidän ei tavallaan anneta kasvaa tahoillamme. Neljä vuotta on kuitenkin pitkä aika ja neljässä vuodessa muuttuu ihan jonkun verran, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ehkä Peppi löysi taas sen bloggaamisen innon sitten kun homman sai alottaa täysin puhtaalta pöydältä, eikä kannettavana ollut sitä neljän vuoden taakkaa? Välit on kunnossa.

Onko sulla koskaan huonoja päiviä, tai osaatko edes suuttua? Oot aina niin aurinkoinen ja sulla tuntuu olevan vaan aurinkoisia päiviä! 😀 No on kyllä, tätä voi kysyä vaikka Matilta tai Pepiltä. En ehkä tuo blogiin niitä kaikista paskimpia päiviä, koska on kivempi jakaa positiivista, kuin negatiivista energiaa.

Menikö itsetunnon kehittämiseen pitkäänkin? Eiköhän se oo ihan elämänmittainen prosessi. En usko, että itsetunto on ikinä täysin kehittynyt ”tappiinsa” 😉

Millä tavoin sait itsetuntosi siihen pisteeseen, että hyväksyt itsesi juuri noin etkä turhia murehdi? Totesin, että jos en itse tykkää itsestäni, ei muutkaan tykkää. Kliseistä, mutta niin totta.

Oletko ikinä ajatellut laihduttaa/pudottaa painoa?
 Olen laihduttanut kerran yli 15kg ihan ”kokeilumielessä”. Olen ajatellut sitä kovasti myös viimeaikoina, mutta ajatuksista tekoihin tuntuu olevan vähän matkaa…

Miten suhtaannut painosi arvosteluun?
 Kertoo arvostelijasta itsestään huomattavasti enemmän. Välillä tuntuu, että miten voit kokea minut noin pahaksi uhaksi, että hyökkäät ilman, että olen tehnyt sinulle yhtään mitään. Tietty joidenkin mielestä lihavilla ei olis ees oikeutta elää, joten tietyllä lailla ymmärrän, jos joku ravistelee jonkun näinkin radikaalin ajatuksen omaavan tyypin maailmaa nauttimalla elämästä täysin rinnoin 😀

Kuka on tällä hetkellä paras ystäväsi? Oon onnekas, sillä mulla on monta tosi hyvää ystävää, oon jättäny nämä termit taakse jo vuosia sitten 😀

Tunnetko huonoa omatuntoa tai inhoa itseäsi kohtaan painossa?
 Toisinaan (kerran kuussa ;)). Myös mulla on niitä rumaläskipäiviä jolloin tuntuu, että mikään ei oo hyvin. Niitä on onneksi melko harvoin 🙂

Onko sinulla tällä hetkellä poikaystävää? Kyllä on.

Miten saada hyvä itsetunto? Mulla hieman paino noussut niin se tekee olosta epävarman ja tuntuu ettei mikään vaate oo hyvä ja sen takia jättänyt lähtemättä esimerkiksi ulos… Kannattaa ostaa niitä oikean kokoisia vaatteita, eikä vaan haaveilla että no mä tiputan sen kympin ja mahun näihin vanhoihin. Ostaa se kiva mekko joka tuntuu hyvältä päällä ja lähteä ulos, vaikka alussa vähän ahdistaisi. Takaan, että illasta tulee mitä suuremmalla todennäköisyydellä parempi, kuin jos olisit jäänyt kotiin 😉 Itsetunnon kehittyminen on elämänmittainen prosessi ja se vaatii todellista työtä. Välillä tulee takapakkia, mutta sitten taas edetään eteenpäin. Onnea matkaan! 🙂

0

0 Comment

  1. Luin mielenkiinnolla kysymyksiä ja vastusksia. Olen tietysti jo aika paljon iäkkäämpi kuin sinä, mutta koko elämäni olen ollut xl-xxl kokoa. Joskus hieman hoikempi ja joskus hieman isompi. olen laihduttanut, mutta aina on kilot tuleet takaisin. Mietin vaan noita kysymyksiä, että miksi aina siellä taustalla minusta kuultaa, että kun oot iso, niin et voi olla onnellinen ja tyytyväinen itseesi. Musta sun vastuksia oli ihana lukea. No tiedän kyllä ylipainoon liittyvät mahdolliset ongelmat, mutta välillä mietin, että ei se laihuuskaan mikään tae tervydestä ole. On monia tosi hoikkia, joiden kunto on tosi huono.
    Minusta on ilo lukea blogiasi, koska olet kuvissasi aina iloinen ja se luo hyvän fiiliksen. Niitä marisioita on ihan turhan paljon liikkeellä.
    Oikein ihanaa kesän jakoa sinulle!

    0
    1. Juurikin näin. Ootkohan lukenut Koolla on väliä!-kirjan ( http://www.like.fi/kirjat/koolla-valia-lihavuus-ruumisnormit-sukupuoli ) siellä on aika hyviä pointteja aiheesta, kuinka lihavuus koetaan monesti ”välitilaksi” vaikka todellisuudessa oltaisiinkin lihavana vaikka kymmeniä vuosia 😀

      Minusta kaikki on niin tapauskohtaista noiden sairauksien + arvojen kanssa. Viimeksi kun multa mitattiin sokerit niin lääkäri sanoi, että ne ovat huippuhyvät (vielä näillä sanoilla) yms. Joten ei tosiaan ole mikään itsestäänselvyys, että lihava=sairas. Kuin ei myöskään, että se onni tulee automaattisesti hoikemmassa kropassa.

      0
  2. Voi Mimmi! Oli ihana lukea näitä vastauksia. Tuli sellainen olo, että siinäpä vasta nainen, jonka jokainen haluaisi osaksi elämäänsä. Kaikkea hyvää <3

    0
    1. No huh! Kiitos 🙂

      0
  3. Mielenkiinnolla myös täällä luin vastaukset 🙂 Itse olen ollut välillä XXL – M kokoinen. Oma kokoni tai painoni ei ole kyllä omaan arkeeni juurikaan vaikuttaneet.
    Nyt olen varmaan L kokoa ja hyvä näinkin. Itse laihdutin ensimmäisen kerran vasta 24-vuotiaana jolloin tiputin painoa melkeen 40kg. Oli hämmentävää kuinka tärkeää muille ihmisille oli laihtumiseni. Moni tuntui arvostavan minua erilailla kuin ennen ja se oli melko loukkaavaa, koska olin omasta mielestäni ihan samanlainen kuin ennenkin vaan eri kokoinen.
    Synnytin 2011 loppuvuodesta ihanan poikavauvan ja raskausaikana sain kuulla kuinka todennäköistä on että painoni nousee KAMLASTI jne…. No ei se kyllä niin kamalasti noussut ja toisaalta en kyllä jaksanut siitäkään stressata.
    Nyt olen vähän pulleempi kuin aikoinaan laihdutuksen jälkeen, mutta entistä sinunpi ja varmempi omasta kehosta.

    Tsemppiä kaikille ja ollaan onnellisia sellaisina kuin olemme!

    0
    1. Hurja painonpudotus kyllä sinulla! Se on tosiaan uskomatonta, että heti jos laihtuu, ihmiset tulee kehumaan jne. ja jotenkin ”unohtaa” sen, että olet se sama ihminen ollut myös ennen. Vähän sama kun tyypit tulis vaikka radikaalin hiusmuutoksen jälkeen suunnilleen haukkumaan sitä entistä hiusmalliasi 😀 Käsittämätöntä!

      Tsemppiä myös sinulle! 🙂

      0
  4. Anonymous says: Vastaa

    Tää postaus kyllä muutti suhdettani ”isompiluisempiin” positiivisemmaksi. Olen aina ihmetellyt, että eikö siinä ole hirveät painopaineet ja ulkonäköpaineet isompana? Itsellä on lihavuuspaineita, vaikka minua aina sanotaankin niin kauniin laihaksi. Taitaakin olla niin, että hoikilla ne paineet ovat ehkäpä paljon isommat ::).

    0
    1. Hei mahtavaa kuulla, voin tosiaan puhua vain omasta puolestani 😀

      0
  5. Hellou!

    Luen tätä (sekä more to love) blogia silloin tällöin ja olen todella onnellinen kaikista ihanista kuvista, kirjoituksista ja siitä että uskallat (uskallatte) näyttää elämää. Olen hyvin suurella itsetunnolla varustettu lihava naisenalku(25v) ja tunnen samoin että minulla ei sitä ongelmaa ole itseni kanssa ollut, vaan se on muut jotka ovat nyt tästä sen ongelman tehneet. Minulle on tärkeää, että kaiken kokoiset naiset sekä miehet SAAVAT olla sinut itsensä kanssa. Olen tyrmistynyt siitä, kuinka joku jossain tulee ja päättää että ”hei sinä siinä, en pidä siitä että olet iso”. Mitä ihmettä on tämä tällainen ajattelu? En käsitä mistä sellainen viha isompia ihmisiä kohtaan kumpuaa, oli ihminen sitten itsestään huolta pitävä taikka ei, aina on jokin sormi jossain syyttämässä. Mutta toisaalta, en myöskään tiedä, miltä tuntuu olla hoikka taikka normaali, he kamppailevat myös varmasti muiden ongelmien kanssa. Sillä aina pitää olla jotain, josta se syytöksen sormi nousee. Olen tainnut aikoinani itse tehdä itselleni hallaa siten, että olen nostanut myös itse itseni jalustalle olemalla iso. Minä olen iso, olen sen hyväksynyt mutta olenko hyväksynyt sitä ettei osa ihmisistä sitä hyväksy? Minä olen kaunis, minä pukeudun hyvin ja tyylikkäästri suurimmaksi osaksi ja minä olen myös taitava ihmisenä, monella ihmisellä ei ole läheskään niin paljoa ajatusta siitä mihin minä ihan oikeasti pystyn, taikka siitä kuinka paljon minä ajattelen ihmisiä kauniina, olivat he minkä kokoisia tahansa sillä se jos jokin kertoo ihmisen sisäisestä rumuudesta, kun katsoo toisten ihmisten ”virheitä”. Minä en ole virheellinen ihminen, olen täydellinen siinä mielin että saan olla terve sekä onnellinen, johon kokoni EI ole este, ei nyt eikä koskaan. Se onni nimenomaan ei ole riippuvainen siitä mitä vaaka näyttää, päin vastoin. Elämä suorastaan valuu hukkaan kun murehtii tätä ja kun tarkkailee vain muiden ihmisten olemisia. Jokainen ihminen on arvostuksen arvoinen. Mutta haluan lämpimästi kiittää Sinua (teitä molempia) teidän sekä Sinun blogista, tämä tuo iloa ja onnen tunnetta, olet hyvin, HYVIN kaunis nainen ja Sinä tuot valoa tuhansille naisille, ihan kaiken ikäisille, kaiken kokoisille ja kaiken mielisille juurikin sillä että Sinä olet oma itsesi, kaunis sekä hymyilevä ja ennenkaikkea positiivinen! KIITOS 🙂 Ja ihanaa kesän jatkoa 🙂

    0
    1. Juurikin näin, se ONGELMA tuntuu olevan muilla, vaikka minähän se olen joka omat kiloni kannan 😀 Tuntuu tosiaan, että kaikilla on paineita joka suuntaan. Minusta meidän kaikkien isompikokoisten pitäisi nostaa pääpystyyn eikä nöyristellä ja olla ”huonompia” kuin mitä kevyemmät kanssatoverimme 🙂

      Mahtavaa, että olet viihtynyt meidän seurassa 🙂

      0
  6. Voi Mimmi sä oot vaan niin ihana! <3 Sun blogia on ilo lukea, varsinkin nää kyssäri-vastaus-jutut on aina välil tosi mielenkiintosia (voi kunpa vaan jengi keksisi kysyä jotain, mitä ei jo MTL-aikana oo näissä jutuissa ollut… 😉 Mä voin itseasiassa sen nyt tehdä. Oletteko te kihloissa Matin kanssa? Jos ootte ni kuinka kauan ootte ollu? Onko häistä ollu puhetta? Entäpä lapsista? :DD Siinä niitä, hähää ) ja sit muutenkin sun tekstit ja kuvat on niin iloisia ja elämänmyönteisiä, hauskojakin ja kannustavia! Varsinkin kun itsekin oon päästänyt itteni lihomaan plussa-kokoon, harmittaa se ja aluks yritin tunkee itteeni vanhoihin vaatteisiin vaikka kiristi ja näytti ku olis makkara kuoressaan… nyttemmin olen hyväksynyt että tällä hetkellä tilanne on tämä, ja ostan ja käytän minun kokoisiani vaatteita 🙂 Iso kiitos, että pidät tätä blogia… oot vaan niin tosi mahtava MIMMI! 😉 <3

    0
    1. Voi kiitos Susanna.

      Ei olla kihloissa ja ollaan puhuttu häistäkin ja lapsista. 🙂

      Kiva, että oot hyväksynyt oman kokosi ja pystyt jo olemaan sinut itsesi kanssa, siitä se lähtee!

      0
  7. Ihana Mimmi! <3 Mä olen arvostanut sua aina kovasti, ja tätä postausta lukiessa kyyneleet ei olleet kaukana. Itse olen 22-vuotias plussakokoinen tyttö, ja vasta ihan viime aikoina olen alkanut oikeasti tajuta, että mun kiloni eivät todellakaan määrittele mun ihmisarvoani. Jos mulla itselläni on hyvä olla, niin eihän se kuulu kellekään muulle.

    0
    1. Ihana kuulla, kiitos. Pää pystyyn ja rinta rottingilla eteenpäin vaan 😉

      0
  8. Anonymous says: Vastaa

    Ihania vastauksia ja arvostan sua ihan älyttömän paljon. Ei ole liikaa sanottu, että sinä, blogisi ja MTL ovat auttaneet minua hyväksymään itseni tällaisena kuin olen kaikkine liikakiloineen. Viihdyn paremmin vartalossani nyt kuin varmaan koskaan. Tähän vaikuttaa myös alkuvuoden aikana tiputetut 10 kg. Olen oppinut, että ei kannata miettiä niitä muiden mielipiteitä, vaan pukeutua ja olla niin kuin itse haluaa. Suuri kiitos, että olet olemassa ja bloggaamassa. Vaikka emme tunnekaan, olet bloginesi tärkeä osa elämänmuutostani. Kiitos! <3

    – M

    0
    1. Uskomatonta, kuinka tämmönen ”mitätön” ajatusvirta nettiin voi oikeasti vaikuttaa ihmisten elämään ja olla osa elämänmuutosta, heh 🙂

      Juurikin näin, jos tuntuu, että haluaa pudottaa painoa, niin sitten täytyy niin tehdä eikä valittaa aiheesta!

      Tsemppiä!!

      0
  9. Anonymous says: Vastaa

    Kutsuuko Matti sinua Mimmiksi vai oikealla nimelläsi? Miten muut ystävät?

    0
    1. Matti kutsuu minua Mumskiksi, Mimmi tai ”oikea nimeni” kuulostaa aina yhtä hassulta Matin suusta 😀

      0
  10. Kiitos Mimmi näistä ihanista sanoista! : ) olet kyllä mahtava! Näin netin välityksellä susta saa lempeän, energisen ja positiivisen kuvan. Sen kerran, kun sain tavata sinut ja Pepin pikaisesti niin voi vitsit, miten ihanan aurinkoinen ja lämmin hymy sulla oli! Susta huokui se itsevarmuus itsestä ja lämpö! Olet ihana! : )

    Itse olen isokokoinen, aina ollut. Muutama vuosi sitten painoin todella paljon, joka vaikutti mun terveyteenkin. Äidin puolen suku on ylipainoista, äiti myös, joka on vaikuttanut meidän perheessä. Sitten kun muutin omilleni, laihduin ja nyt olen laihtunut noin 30 kiloa. Vielä on jonkin verran pudotettavaa mutta (myös tietenkin iän myötä) itsetunto on noussut jonkun verran ja alan pikku hiljaa tykkäämään itsestäni. Olen myös saanut ympärilleni ihania ihmisiä, jotka uskoo mun kykyihin, eivätkä mieti sitä, että koska olen läski, niin en osaa, enkä jaksa tehdä mitään.

    0
    1. Anonymous says: Vastaa

      onnea painonpudotuksesta!

      0
  11. Mimmi, olet vallan ihana!<3 Mulla on jäänyt blogien lukeminen pitkäksi aikaa vain vähäiseksi selailuksi, mutta tätä sun ikiomaa blogia on jotenkin niin kiva OIKEASTI lukea, että oon innostunut blogimaailmasta taas uudestaan. 🙂

    0
  12. Kaikkien muiden sanoihin yhtyen, Iso kiitos blogistasi ja siitä että sie oot sie! Arvostan positiivista asennettasi ja sitä, että olet itsevarmemi ja siksi niin paljon kauniimpi kuin moni hoikkeliini. Kainis olet! 🙂

    0
  13. Aivan ihania vastauksia, sä oot fiksu nainen! 🙂 Ja kaunis myös. Mä oon kans saanut tavallaan vahvistusta itsetunnolleni siitä, että oon lukenut teidän blogia monen vuoden ajan, ja lopulta uskaltauduin luomaan omankin blogini. 🙂

    Kauniimpi maailma – Becoming me

    0
  14. ÄÄ tää tais nielaista mun kommentin!? Tuplakommentti jos tulee, niin saa poistaa. 🙂

    Ihania vastauksia ja ihana, kaunis sinä! Oon ihan samaa mieltä siitä, että ei kannata elää elämäänsä kilojaan surren, vaan oppia arvostamaan itseään ja ymmärtää se, että kilot ei määrittele kenenkään ihmisarvoa. <3 Tuokin on totta, että ylipaino ei aina tarkoita sairauksia, sen olen huomannut omallakin kohdallani. Mullakin on esim. sokeriarvot huippuhyvät.

    Te ootte inspiroineet mua tosi paljon ulkomaisten plusblogien ohella ja auttaneet arvostamaan itseään sen kokoisena kuin on. 🙂 Enkä ois varmaan omaa blogiakaan uskaltanut perustaa, ellette ois ”raivanneet tietä”. 🙂 Joten kiitos!

    Kauniimpi maailma – Becoming me

    0

Leave a comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Kiitos kommentistasi! ♡ Sähköpostiosoitetta ei julkaista blogissa. Kommenttien valvonta päällä.

PLUSMIMMI @ INSTAGRAM