Alla lupailemani Grand Canyonilla otetut päivänasukuvat, joissa mallin tukka oli tuulesta takussa (onneks en oo mikään höyhensarjalainen, oisin varmaan muuten humpsahtanu tuulen mukana tuonne kanjoniin) ja nokka niistämisestä punaisena, mutta ei välitetä siitä jännitti nimittäin muutenkin jokseenkin olla tuolla reunalla, kun alas oli hurja mailin pudotus. Friikkailin siellä menemään (en tosin ollu ainut) ja en voi käsittää, miten jotkut (Matti mukaanlukien) meni kuikuilemaan aivan siihen reunalle. Tai miten ylipäätään tuossa ei oo mitään kaidetta. Mina ei ymmarra! Huh! Onneks kukaan niistä japanilaisistakaan ei ainakaan meikäläisen nähden pudonnut tuonne…
Käytiin tuolla siis omalla autolla päiväseltään, lähdettiin ajamaan aamusta ysiltä ja oltiin klo 12 perillä. Matkaa oli suuntaansa n.190km ja osa tästä oli hiekkatietä. Käytiin siis Grand Canyon Westillä, sillä se oli Vegasia lähimpänä. Sitten n.45 dollaria/lärvi paikan päällä tiskiin ja bussilla niiden japanilaisten kanssa tuonne reunalle pällistelemään pariinkin eri lokaatioon. Ja eikun kolmen tunnin ajo takas Vegasiin. Kannatti kyllä käydä, olihan se nyt nimittäin siisteintä mitä oon vähään aikaan nähnyt.
Nyt ollaan jo siirrytty viiden tunnin ajomatka pohjoiseen Mammoth Lakesille ja aletaan ihan just nukkumaan. Huomenna matka jatkuu San Franciscoon. Täällä on muuten aivan todella kylmä, äsken mittari näytti +5°C!
Öitä! 😀
Translation: Grand Canyon was so scary but awesome place! Huh!
Juu, SF on tähän aikaan vuodesta ihan SAIRAAN KYLMÄ paikka! Siellä jäätyy. Viimeksi kaipasin kunnon takkia, pipoa, hanskoja, ja paksua villahuivia. Olin niin jäässä…sitä on vaikea tajuta että siellä on vähän oma ilmastonsa kun muualla on tähän aikaa niin kuuma.
Nauttikaa loppumatkasta! Meidän matka samaan suuntaan alkaa tiistaina. Hui jui kun taas jännittää!
Oivoi. Kauhea jenkkikuume tulee! Nauttikaa matkasta! <3
Vaaau upeita kuvia! Noi maisemat ♥