WORK WORK WORK WORK WORK

Täällä tapahtuu taas niin paljon, että hyvä että ehtii syömään ja nukkumaan. Tai jos ehtisikin, niin ei meinaa saada nukuttua, kun aivot hyrrää ylikierroksilla. Olin maanantaina ja tänään Helsingissä ja tiistai ja eilinen puolestaan työpäivän jälkeen kasiin saakka remontoimassa Nummelassa. Tuo remontti kuormittaa tällä hetkellä niin paljon meitä molempia, että käydään kumpikin iltaisin aivan ylikierroksilla. Viime yönäkin oli pakko mennä vielä yhdentoista aikaan saunomaan, jotta sai edes vähän rentouduttua ja ajatuksia pois kaikesta mitä siellä vielä pitäisi tehdä.

Olen normiduunin ja remontin lisäksi haalinut myös muita projekteja siihen malliin, että tuntuu siltä, että mikäli ei varsinaisesti tee töitä, niitä ainakin aivan koko ajan ajattelee – toisinsanoen tuntuu kuin hukkuisi töihin ja tuntuu, etten saa kaikkea tehtyä mitenkään. Jotkut asiat myös tuntuvat tällä hetkellä todella haastavilta aloittaa, vaikka tietää että kaikista parhaiten stressi helpottaisi ne alta pois tekemällä. Oli pakko napata huomiseksi ”vapaapäivä” ja pyrkiä kuromaan aikatauluja kiinni. Toisinsanoen huomenna puran TO DO-listaa ja taidan iltapäivästä raahautua työmaalle ohjeistamaan sähkömiestä hommissaan.

Onneksi huomenna illalla tulee sisko miehineen kylään, lauantain saan nauttia koko päivän koiraterapiasta Jykän ja Eikan johdolla ja sunnuntaina sitten kirppistellään. Tuo kirppiskamapaljouskin stressaa minua aivan äärettömästi, joten tulkaahan ostoksille ja stressiäni vähentämään, haha! Nyt eilisen Temptation Island Suomi-jakso pyörimään ja heti perään tämän illan episodi. Juurikin sopivan aivot narikkaan matskua tähän olotilaan. workworkwork

0

Paluu salille!

Olisi tehnyt mieli otsikoida tämä postaus kliseisesti ”kuinka löytää salimotivaatio”, mutta olen huomannut, että omalla kohdallani koska juurikin se salille lähteminen on se kaikista hankalin homma, sinne on vaan mentävä, ei mietittävä motivaation löytymistä täältä kotisohvalta käsin. Kun sinne asti sitten on kerran päässyt, hoituu treeni (yleensä) kuin itsestään ja pakko todeta, että syksyllä aloin jopa hieman salaa odottaa yhteisiä salihetkiämme, kun vedettiin salikamat niskaan ja pakattiin Matin kanssa juomapullot matkaan ja suunnattiin Matin työpaikan salille kahdestaan huhkimaan.

Myönnän, että olen tehnyt tätä paluuta salille nyt koko alkuvuoden – jo kaksi kuukautta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mutta nyt kun juomapullotkin on aseteltu uudessa kodissa kaappiin, urheiluvaatteet ovat löytäneet paikkansa (lipaston alalaatikossa kuten ennenkin) ja arki alkaa taas lipsua tuttuihin uomiinsa (vaille seiska ylös, koira lenkille, bussilla ysiksi töihin ja kotiin, viiden pintaan takaisin kotona, koira taas ulos jne.). Nyt siis vaan on ihan oikeasti raahauduttava edes pari kertaa viikossa nostamaan sitä rautaa. Matti on tälläkin hetkellä salilla ja itse tunnen hippasen huonoa omaatuntoa täällä kotona ihmetellessä, joten pyhästi lupaan, että paluu salille tapahtuu pian. Toivottavasti jo tämän viikon aikana! Olkoon motivaattorina sitten vaikka New Yorkin reissulta marraskuussa ostamani salileggarit, jotka odottavat edelleen ensimmäistä käyttökertaansa.

PlusMimmi kuntosalilla IMG_0225 PlusMimmi kuntosalilla IMG_0229 PlusMimmi kuntosalilla IMG_0234

0