En tiedä kumpi meistä oli enemmän innoissaan eilen, kun soiteltiin illalla Skypellä Jykän kanssa. Enää pari päivää, niin pääsen mutistelemaan tuota palleroa! ♡ ♡ ♡
En tiedä teistä muista koiranomistajista, mutta mulla ainakin ensin menee aina reissussa ihan hyvin, koska on jotenkin niin innoissaan kaikesta uudesta, ettei sitä karvakorvaa osaa edes kaivata. Jossain vaiheessa sitä alkaa ihmetellä missä se koira oikein on ja aina kun talolla chiliä tai muuta ei koiralle sopivaa tipahti lattialle hyökkäsin heti nostamaan pois, ennenkuin muistin, että eihän täällä oo Jykä maistelemassa kaikkea mitä maahan tipahtaa. Jossain vaiheessa reissua jalka osui myös nukkapintaiseen matkatyynyyn, joka tuntui iholla äkkiseltään ihan Jykältä, tuli heti kova ikävä. 😀 Sitten joskus puolentoista viikon kohdalla sitä alkaa jo selata niitä koissun kuvia ja videoita puhelimesta ja läppäriltä ja ikävä alkaa totisesti hiipimään pintaan. Sitten sitä vaan miettii, että mitenhän sillä karvakamulla menee ja onhan kaikki hyvin. Niin ja tietty sitä, että onkohan sillä yhtään ikävä. 😀
Että terveisiä vaan Jykälle, olet mielessä, eli turha mököttää, kun palailen torstai-iltana takaisin kotiin!
