Ajatuksia asukuvista ja niiden vierestä

Olen tässä pohtinut paljon erilaisten plussanaisten pukeutumista ja minua on mietityttänyt lähiaikoina aika monikin asia. Sain tällä viikolla pari kommenttia tyylillä ”Miksi et pukeudu kuten X-bloggaaja?” tai ”Miksi sinulla on aina samantyyliset vaatteet asukuvissa?” ja nämä kommentit todella herättelivät minua ajattelemaan asiaa enemmänkin. Kävin myös keskustelua aiheesta parin bloggaajaystäväni kanssa. Ensinnäkin, miksi ihmeessä pukeutuisin kuten joku muu bloggaaja, jolla on aivan erilainen vartalo ja ennenkaikkea erilainen tyyli kuin minulla? Tietääkseni pukeudun oman tyylini mukaisesti ja tämä on henkilökohtainen tyyliblogini. Tämän takia usein asukuvat ovat tietysti melko saman tyylisiä, sillä poimin päälle pukemani asut suoraan omasta vaatekaapistani. Mikäli tyylini ei miellytä, miksi olet tässä osoitteessa?

Asukuvafilosofiani on se, että en laita päälleni mitään, mikä päällä en voisi vaikka samantien lähteä ihmisten ilmoille. Toisinsanoen en vaihda asukuvia varten jalkaani piikkikorkoja, joilla en osaisi/voisi kävellä, jätä housuja auki, kun eivät mene todellisuudessa pienuuttaan kiinni tai kuro vaatteita takaa hakaneuloilla, jotta vaate näyttää paremmalta. En ”feikkaa” asukuviin, vaan siinä asukuvassa todella olen minä ihan omana itsenäni. En sano, etteikö näin saisi tehdä, mutta itse en näin halua toimia, vaikkakin haluan samalla kyllä ottaa mahdollisimman laadukkaita, mutta kuitenkin aitoja kuvia. En myöskään siloittele mitään asukuvissani. Saatan vetää kuvat kuvankäsittelyn läpi, laittaa horisonttia kuntoon, rajata kuvaa uusiksi ja muokata värejä, mutta joka ikinen muhkura kuvissa on ihan omani. Joku toinen voi kokea tämän asian täysin eri tavalla, mutta minä olen päättänyt toimia näin. Olla rehellinen.

Olen miettinyt tällä myös viikolla paljon XL-tyylejä, sillä eihän normaalikokoisetkaan kaikki pukeudu samalla kaavalla, miksi XL-kokoisen pitäisi pukeutua? Myös plussakokoisilla on (onneksi) erilaisia tyylejä ja minusta se on tosi hieno juttu! Suoraan sanottuna en itseasiassa oikeastaan inspiroidu yhdestäkään suomalaisesta plussabloggaajasta, he ovat kaikki kovin eri tyylisiä kuin minä. Usein ajattelen esim. jotain inspis-kollaaseja blogeissa selatessa, että voi apua… Uskon, että moni kokee minut puolestaan ihan samalla tavalla ja se on minulle ihan ok. Minusta erilaiset tyylit ovat vaan rikkaus, eihän me kaikki tykätä samanlaisista ja näköisistä ihmisistäkään 😉 

Minua oikeastaan ihan ärsyttää, että aina oletetaan, että tulisi vaikkapa korostaa vyötäröä (tai sitä kohtaa, missä vyötärön tulisi sijaita), tehdä sitä tätä ja tuota ja tietysti samalla välttää esim. vaakaraitaa, eikä lihava saisi missään nimessä pukeutua ainakaan over size-vaatteisiin. Minusta ongelma on siinä, että jos itse haluan pukeutua isoon ”telttaan” saan sen tehdä, mutta mikäli minulle ei anneta muuta vaihtoehtoa, kuin teltta, ei asia ole enää ok. Sama värien kanssa, jos haluan pukeutua mustaan on se ok, mutta jos minut ”pakotetaan” pukeutumaan mustaan, koska musta hoikentaa, ei se ole ok. Viime aikoina musta on miellyttänyt minun silmää, hetken päästä tämä himotuksen kohde voi olla vaikka punainen. Minullekin kommentoidaan usein päälläni näkyvistä leggingsseistä, mutta entäs kun minä viihdyn niissä ja ne ovat koko pukeutumiseni kivijalka?

Sama plussamallistojen kanssa. En minäkään tykkää esim. vaikka Junarosen tai Gossipin mallistojen jokaisesta vaatekappaleesta, mutta löydän kyllä yleensä aina mallistosta edes jotain minun näköistä. Ymmärrän sen haasteen, että pitää olla ”jokaiselle jotain” suhteellisen pienessä määrässä vaatteita ja olen sopeutunut tähän asiaan, vaikkakin pitkin hampain. Aina toivotaan ja kovasti meuhkataan niistä räväköistä ja erilaisista jutuista, joita ei Suomesta saa ja jos sattuu saamaan, kuitenkin ostetaan mieluummin sitä mustaa ja ei uskalleta kokeilla sittenkään sitä uutta ja erilaista, näin se vaan tuntuu ainakin meidän suomalaisten kohdalla olevan. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Pukeudun aina siis oman tyylini mukaan ja tunnen oloni vaatteissani omaksi itsekseni. Jos minut pakotettaisiin pukeutumaan eri tavalla, olisi oloni varmasti epämukava, tämän olen huomannut usein esim. kuvauksissa, joissa olen joutunut poistumaan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, kun vaihtoehtoja ei kertakaikkiaan ole ollut. Poimin omiin asuihini niitä juuri minua itseäni miellyttäviä trendijuttuja, en siis kaikkea mikä nyt on muodikasta. Tämän takia minulla on usein samoja vaatteita tai asusteita asukuvasta toiseen, en kuitenkaan koskaan pue kahta päivää peräkkäin täysin samaa asua päälle. Välillä tietysti toivoisin, että minulla olisi ottaa asuun mukaan vaikkapa joku toisenlainen laukku, mutta valitettavasti usein ei näin ole, joten niillä samoilla usein asukuvissa näkyvillä mennään… Ja parempi näin, olenpahan ainakin oma itseni.

Mietin, että tekisin muutamat eri asukuvat kopioiden erilaisia plussabloggaajien tyylejä, jotka eivät välttämättä minulle sovi. Mitäpä ootte mieltä? Tai mitä ajatuksia asukuvat ja XL-tyylit ylipäätään teissä herättävät? 🙂 

Että tämmösiä ajatuksia tähän sunnuntai-iltaan ja huomenna onkin jo vähän erilaisia uutisia luvassa!

Kuvat Cult Of California.


0

Perjantaipullo

Kun opiskelin aikoinaan kampaajaksi, oli asiakaspalvelussa parasta, jos sai vakiasiakkaita, jotka usein muistivat meitä opiskelijoita käynnin jälkeen esim. suklaalevyllä tai parin euron ”tipillä”. Minulla kävi lähes koko kolmen vuoden asiakaspalvelun ajan sama tuolloin noin seitsenkymppinen rouva öljyhoidossa aina suunnilleen kerran viikossa. Seuraava aika katsottiin jo aina edellisellä kerralla valmiiksi ja rouva kiitti minua aina muutamalla kolikolla hoidon päätyttyä. Tämä lämmin asiakassuhde tuli mieleen näin kymmenen vuoden jälkeen, kun Yves Rocherin paketista kuoriutui mikäpä mukaan kuin öljyhoito. 

Minun perjantaipullo on siis jo toista perjantaita putkeen Yves Rocherin Hair Repair oil, joka levitetään kuiviin hiuksiin ja itse sujautan aina päähäni vielä suihkumyssyn, joka on tainnut tarttua mukaan jostain hotellivierailulta. Sitten vaan hyvä sarja pyörimään (tänään Hawaii Five-0) ja ei muuten haittaa, vaikka öljy muhisi päässä jakson tai pari. Hoitovaikutus ainakin on tällöin taattu. Suosittelen pesemään hiukset pari kertaa shampoolla öljyn jäkeen ja heittämään vielä pikahoitoaineen hetkeksi päähän. Minä ja rutisevan kuivat latvani tykkäämme ja tiedän, että se harmaahiuksinen asiakkaanikin tykkäisi! 🙂 

Hoitoöljy blogin kautta saatu.


0