Te kysyitte, minä vastasin. Tässä eka osa.
Oletko koskaan männä vuosina kokenut vaikeaksi seurustelun tai ylipäätään poikaystävän löytämisen? Itsestäni näin plussakokoisena tuntuu, että kiinnostuuko kukaan tällaisesta ja pitääkö viehättävänä. En kyllä itseasiassa ole kokenut, tietysti muutamia heikkoja hetkiä lukuunottamatta, vientiä on aina ollut juuri sopivasti, välillä jopa vähän liikaakin 😀 Pitää vaan osata tykätä itse itsestään ja viihtyä omissa nahoissaan, kyllä ne muutkin sitten sinusta tykkää! Tuntuu myös, että teininä asian kanssa kipuili enemmän, mutta parinkympin paremmalla puolella hommat muuttu ihan kertaheitolla, sillon kyllä tuntu, että maailmasta tuli ihan hetkessä suvaitsevampi paikka.
Miten tapasitte matin kanssa? Kumpi teki aloitteen? 🙂 Matti oli nähny minut ekan kerran tv:ssä Maria-showssa ja viikon päästä tästä tavattiin vähän sattumalta minun entisellä työpaikalla The Body Shopissa. Tutustuttiin sitten varsinaisesti muutaman viikon päästä Rukan reissulla uutena vuotena 2009 ja siitä se ajatus sitten oli jo molemmilla lähtenyt. Matti oli puhunut minusta ensitapaamisemme jälkeen jo tahollaan ja minä taas olin puhunut Pepille Matista. Ihan sillä meidän ekalla tapaamisella TBS:ssa meillä oli jo klikannut ja molemmille jäi vähän hassu fiilis toisesta. Matti teki varsinaisen aloitteen, itse kovasti yritin ensin vastustella, kun siinä oli vähän kaikenlaista hässäkkää, jota ei olis tarvinnu kyllä olla. Mutta tämä meni nyt sitten näin.
Olitko teidän seurustelusuhteen alussa vähän epävarma vartalostasi Matin edessä? Miten pääsit siitä yli? (Kysyy yksi joka on epävarma omasta vartalostaan) En itse asiassa seurustelusuhteen alussa, mutta myöhemmin kyllä, jotenkin se epävarmuus iski vähän viiveellä. Oon edelleenkin välillä epävarma, joten en oikein osaa neuvoo kuinka siitä oikeestaan pääsis kokonaan yli, varmaankin ajan kanssa, kun huomaa, että se toinen kyllä hyväksyy sinut ihan kaikkine makkaroineen? 😀 Onhan se näin, että mikäli ei hyväksy niin sillon voi lähtee kävelemään ja ettiä vaikka sen ”paremman”.
Oletteko enää Pepin kanssa tekemisissä vapaa-ajalla? Kyllä ollaan, tietysti vähemmän mitä jossain vaiheessa, kun asuttiinkin yhdessä ja oltiin toistemme seurassa 247, mutta enemmän mitä viime syksynä ja talvena 🙂
Oletko ollut aina tyytyväinen itseesi ja painoosi vai onko itsevarmuus kasvanut iän myötä? Sanotaanko näin, että minun paino ja koko ei oo oikeestaan koskaan ollu mulle ongelma, se on ollu enemmän ongelma aina kaikille muille. Oikeestaan parikymppiseksi saakka en ”tuntenut” olevani isompi kuin muut (hankala selittää), vaikka kaikki sitä jakso mulle aina muistuttaa. Esim koulun liikuntatunnit ei ollu mulle koskaan ongelma. En kuitenkaan survonut itseäni tuollon mihinkään s-koon vaatteisiin, vaan mulla oli tuollon kunnon hiphop-tyyli, housut roikku jne, joten vaatteita löyty ihan kivasti. Sitten joskus 20-vuotiaana aloin tiedostaa oman todellisen kokoni ja sittenhän tiputinkin painoa reilu 15kg. Nyttemmin oon kerännyt tuon kaiken korkoineen takasin ja elämänasenne on se, että mikäli en kelpaa sulle tämmösenä, en ees halua kelvata. 😀
Miksi ette voineet enää pitää yhteistä blogia vaan aloititte omat? Peppi kumminkin sanoi ettei halua enää blogata mutta kumminkin teki omansa. Onko teidän välit kunnossa? Oli aika siirtyä eteenpäin. More To Love perustui kuitenkin meidän ystävyydelle ja välillä tuntu, että homma junnaa pahasti paikoillaan, kun meidän ei tavallaan anneta kasvaa tahoillamme. Neljä vuotta on kuitenkin pitkä aika ja neljässä vuodessa muuttuu ihan jonkun verran, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ehkä Peppi löysi taas sen bloggaamisen innon sitten kun homman sai alottaa täysin puhtaalta pöydältä, eikä kannettavana ollut sitä neljän vuoden taakkaa? Välit on kunnossa.
Onko sulla koskaan huonoja päiviä, tai osaatko edes suuttua? Oot aina niin aurinkoinen ja sulla tuntuu olevan vaan aurinkoisia päiviä! 😀 No on kyllä, tätä voi kysyä vaikka Matilta tai Pepiltä. En ehkä tuo blogiin niitä kaikista paskimpia päiviä, koska on kivempi jakaa positiivista, kuin negatiivista energiaa.
Menikö itsetunnon kehittämiseen pitkäänkin? Eiköhän se oo ihan elämänmittainen prosessi. En usko, että itsetunto on ikinä täysin kehittynyt ”tappiinsa” 😉
Millä tavoin sait itsetuntosi siihen pisteeseen, että hyväksyt itsesi juuri noin etkä turhia murehdi? Totesin, että jos en itse tykkää itsestäni, ei muutkaan tykkää. Kliseistä, mutta niin totta.
Oletko ikinä ajatellut laihduttaa/pudottaa painoa?
Olen laihduttanut kerran yli 15kg ihan ”kokeilumielessä”. Olen ajatellut sitä kovasti myös viimeaikoina, mutta ajatuksista tekoihin tuntuu olevan vähän matkaa…
Miten suhtaannut painosi arvosteluun?
Kertoo arvostelijasta itsestään huomattavasti enemmän. Välillä tuntuu, että miten voit kokea minut noin pahaksi uhaksi, että hyökkäät ilman, että olen tehnyt sinulle yhtään mitään. Tietty joidenkin mielestä lihavilla ei olis ees oikeutta elää, joten tietyllä lailla ymmärrän, jos joku ravistelee jonkun näinkin radikaalin ajatuksen omaavan tyypin maailmaa nauttimalla elämästä täysin rinnoin 😀
Kuka on tällä hetkellä paras ystäväsi? Oon onnekas, sillä mulla on monta tosi hyvää ystävää, oon jättäny nämä termit taakse jo vuosia sitten 😀
Tunnetko huonoa omatuntoa tai inhoa itseäsi kohtaan painossa?
Toisinaan (kerran kuussa ;)). Myös mulla on niitä rumaläskipäiviä jolloin tuntuu, että mikään ei oo hyvin. Niitä on onneksi melko harvoin 🙂
Onko sinulla tällä hetkellä poikaystävää? Kyllä on.
Miten saada hyvä itsetunto? Mulla hieman paino noussut niin se tekee olosta epävarman ja tuntuu ettei mikään vaate oo hyvä ja sen takia jättänyt lähtemättä esimerkiksi ulos… Kannattaa ostaa niitä oikean kokoisia vaatteita, eikä vaan haaveilla että no mä tiputan sen kympin ja mahun näihin vanhoihin. Ostaa se kiva mekko joka tuntuu hyvältä päällä ja lähteä ulos, vaikka alussa vähän ahdistaisi. Takaan, että illasta tulee mitä suuremmalla todennäköisyydellä parempi, kuin jos olisit jäänyt kotiin 😉 Itsetunnon kehittyminen on elämänmittainen prosessi ja se vaatii todellista työtä. Välillä tulee takapakkia, mutta sitten taas edetään eteenpäin. Onnea matkaan! 🙂
