Meidän kotona uusi ja vanha paiskaavat sulassa sovussa kättä. Paljon meille päätyneistä sisustusjutuista on löytynyt kirppikseltä tai ostettu käytettynä ja tuunattu mieleiseksemme. Esimerkiksi tuo eteisen peltikaappi, josta näkyy kuvissa palanen, saapui meille ruskeana ja likaisena hevostilan ulkovarastosta ja josta kunnostettiin pesemällä, maalaamalla ja jalkoja lyhentämällä erityisen oiva säilytysratkaisu, joka vetää sisäänsä aikamoisen takkivaraston. Tai String-kirjahylly, joka sekin on löytynyt käytettynä Facebookista ja maksanut murto-osan siitä mitä Stringit normaalisti kustantavat.
Verhoina olkkarissa meillä on Marimekon Keisarinkruunu-kangasta, joka löydettiin vuosia sitten äidin kanssa 3€ metrihintaan alesta. Unikkotyynyt olen ostanut niin ikään kirppikseltä vitosella ja toisen Marimekon loppuunmyynnistä Nummelasta. Keittiön keltainen valaisin on muistaakseni isotätini peruja. Puulaatikon puolestaan olen pelastanut lapsuuskotini ullakolta ja siinä on saapunut joskus 1900-luvun alussa ilmeisesti kuivattuja hedelmiä lapsuuskotini lähikauppaan.
Sisustusesineitä on tuotu myös ulkomailta, hyväntuulinen Buddha-patsas Intiasta, turkoosi pääkallo Nepalista, maalatut peltipurkit Tanzaniasta. Hymypoikapatsas on Matin ekalla luokalla ansaitsema ja ”Huomio, paikoilleen asetetut tavarat löytyvät helpommin”-kyltti on löytynyt jo puretun yläasteeni raunioista ja välikäden kautta minulle päätynyt. Onpa kirjahyllyssä myös kuva minusta lapsena kesämökin kallioilla. Lisäksi on venytetty penniä ja sijoitettu vuosia designiin, kerätty design-esine kerrallaan täydellistä kotia kasaan pala palalta. Ja shoppailtu toki myös IKEAssa (matto, tv-taso) ja tehty jotain myös itse, kuten betonipöytä. Kuvien Festivo-kynttilänjaloistakin osa kuudesta on itse asiassa vanhoja, osa uusia. Kuvastaa hyvin tätä meidän kodin sekametelisoppaa.
Keltainen näyttää kotona edelleen silmääni parin vuoden jälkeenkin hyvältä, sitä ennen sisustusta dominoi punainen. Kirkkaat värit, ne on minun juttu, tuovat kaivattua virtaa kotiin. Musta koira puolestaan, jos mikä, tuo valkoiseen kotiin haastetta. Matti totesi äsken kaivaessaan imurin taas kerran esille, että kukaan ei uskoisi, että meillä on eilen imuroitu. Että näin meillä ja meidän olkkarissa.
