HETKET JA FIILIKSET

Jopas on ollut taas viikko. Piti tulla päivittelemään blogia jo torstaina, mutta tuli tässä taas pari muuttujaa… Parin tehokkaan alkuviikon kotitoimistopäivän jälkeen oli taas aika suunnata keskiviikkona Helsinkiin. Myöhästyin aamupäivän odottamattomista työhässäköistä johtuen alkuperäisestä lähtöaikataulustani tunnin ja koko päivän suunnitelmat meinasivat sitten tietysti sotkeentua tuon myöhästymisen takia. Ehdin piipahtamaan päivän aikana lopulta kahdessa pressipäivässä ja yhdessä ylipitkäksi venähtäneessä palaverissa ja oli suosiolla skipattava yksi tapahtuma kokonaan. Harmitti kyllä, mutta näinhän sitä välillä tuppaa käymään.

Kun illasta seiskan aikaan saavuin kotiin, odotteli minua kotona kirje Vatsaelinkirurgiasta Jorvista, jossa ilmoitettiin minulla olevan ensi maanantaiksi (eli huomiseksi) hoidonsuunnittelu lääkärin kanssa Jorvissa. Tätä varten tuli käydä seuraavana päivänä, eli torstaina verikokeessa (kiitos tästä varoitusajasta!). Minulla sattui olemaan onneksi aamulla pari tuntia aikaa ja sain kuin sainkin varattua ajan Nummelaan labraan, jossa istuinkin jo heti kasilta aamulla verikokeessa. Melkein koko torstai-loppupäivä menikin erään kaupallisen yhteistyön tiimoilta Veikkolassa tehdasvierailulla ja tästä seuraakin lisää juttua heti huomenna. Tehdasvierailun jälkeen piipahdin vielä kotona ja lähdin hakemaan Matin Nummelasta töistä (minulla oli siis meidän auto koko päivän käytössä menojeni takia). Tuon Numski-keikan jälkeen meille saapuikin naapurin tytöt siivoamaan (he käyvät meillä aina torstaisin siivoamassa) ja minulle iski taas tuttu sapesta johtuva mahakipu. Otin kipuun Litalginia ja se onneksi helpotti, kun tytöt tunnin päästä lähtivät päätin ottaa puolen tunnin torkut sohvassa koirien kanssa. No lopulta nuo unet venyivät parituntisiksi, kun en jotenkaan millään saanut itseäni ylös. Herättyäni annoin vaan koirille ruoan, käytettiin koirat lenkillä ja kömmin takaisin unille.

Perjantaina heräsinkin sitten varttia vaille kuusi aamulla kuumeiseen oloon ja nousin mittaamaan kuumeen. Mittari näytti 38,2 ja älysin, että tässä oli nyt kyse täysin samasta asiasta kun ennen laivareissua (silloin veto oli poissa iltapäivästä ja kuume nousi illalla ja oli kovimmillaan 38,6). Minulla ei ollut siis nytkään yhtään flunssainen olo (nuha tai yskä), ainoastaan tuo kuume. Jatkoin unia ysiin saakka ja aloin soitella omalle terveysasemalle, sillä minua oli vannotettu soittamaan heti mikäli minulle nousee kuume, tai oksennan. Lopulta oli pakko raivata perjantain aikataulu vapaaksi ja lähteä sairaanhoitajan kehotuksesta terveysasemalle mittauttamaan varuilta tulehdusarvot (pahimmillaan voi siis tulla haimatulehdus tai verenmyrkytys). Niinpä raahauduin Veikkolan keskustaan terveysasemalle ja kohollahan ne tulehdusarvot olivat, mutta eivät onneksi niin paljon, että olisin joutunut lähtemään samantien Jorviin ja pahimmassa tapauksessa leikkauspöydälle. Odottelin vielä lääkärin ohjeistuksen ja sain luvan palata kotiin lepäämään. Jos oksentaisin, olisi mentävä suoraan Jorviin. Kun puoli kahden aikaan iltapäivästä palasin kotiin, kaaduin takaisin sänkyyn ja nukuin neljään saakka ja heräsin vasta, kun Matti tuli töistä kotiin. Jatkoin unia lopulta vielä kuuteen ja sitten jaksoin siirtyä makkarista vaihteeksi olohuoneen puolelle sohvaan pötköttämään.

Perjantai-ilta menikin kuumeen kourissa ja eilinen lauantai kokonaan sohvassa maaten. Eilen kuume ei onneksi noussut enää paljon yli 37 ja jaksoin katsoa jopa telkkaria. Aloiteltiinkin Sorjosen toista kautta ja vitsi se on huippu sarja, aivan paras näistä suomalaisista rikossarjoista. Tänään olo on ollut onneksi jo huomattavasti parempi, mutta skippasin silti tänään olleet 6v synttärit ja olen yhä lepuutellut lähinnä sohvassa vaaka-asennossa. Täällä sohvassa me koirien kanssa tälläkin hetkellä majaillaan (alin kuva) tuossa samaisessa raitayöpaidassa hiukset sotkunutturalla ties monettako päivää… Olisi varmasti ihan paikallaan selviytyä tästä vähitellen suihkuun ja alkaa muutenkin asennoitumaan tuohon huomiseen Jorvin reissuun. Toivottavasti saan huomenna lyötyä leikkauspäivämäärän lukkoon. Alkaa huumori totisesti vähitellen loppumaan tämän alati reistailevan ja kuumetta parin viikon välein nostavan sappirakon kanssa. Ikinä kun ei tiedä tämän kanssa näköjään mitä on luvassa ja meneekö suunnitelmat kuinka uusiksi ja monenko päivän osalta. No jospa tämä tästä, onneksi on nämä karvaiset hoitajat, jotka jaksavat tsempata ja yrittää piristää oikein ärsyttävyyteen saakka! 😆

Ps. Viikon paras asia oli nuo kuvissakin näkyvät Niken Air Max 97-kengät, joita olen himoinnut (viimeksi Ruotsista, vähän eri värityksellä tosin, mutta hinta näillä on 180€ luokkaa…) ja jotka bongasin omassa koossani Zadaa-appista 40€ hintaan ja joista maksoin kertyneiden Zadaa-krediittien (koodilla MP1894 saat ensimmäisestä ostoksesta 5€ krediittiä ja minä saan myös) käytön jälkeen toimituskuluineen vain 24€!! Ihan älyttömän hyvä löytö ja tuli kyllä ihan käsittämättömän hyvä fiilis!! 💗