HELLO 2019

Sain tänä vuonna vaihtaa vuotta rakkaiden ystävieni ja aviomieheni ympäröimänä. Maiski junaili itsensä Savosta takaisin tänne pääkaupunkiseudulle ja saapui meille jo sunnuntaina uutta vuotta vastaanottamaan. Peppikin palasi sopivasti sunnuntaina Thaimaan reissultaan takaisin Suomeen ja matkusti tietysti maanantai-iltana meille uudeksi vuodeksi Veikkolaan viihtymään. Vuosi sittenhän vaihdettiin vuotta niin ikään Veikkolassa, mutta ulkoporeammeessa koko yö polskien, joten olihan se palattava fiilistelemään vuodentakaista, tosin tällä kertaa ilman poreita.

Meidän uudenvuodenbileissä syötiin tietysti hyvin (mm. tortilloja ja juustoja), kuunneltiin hyvää musaa, tehtiin mocktaileja ja cocktaileja, ihasteltiin naapureiden ampumia raketteja ja saunottiin kahden aikaan yöllä. Puolen yön aikaan tosiaan seisottiin ulkona myräkässä ja yritettiin saada meidän parin vuoden takaisista häistä jääneitä tähtisadetikkuja syttymään aika heikolla menestyksellä (voin kertoa, että kaksi minuuttia tähän operaatioon ei muuten riitä mihinkään, vaikka on mukana minkälaiset sytyttimet ja pelit). No, lopulta saatiin kuin saatiinkin tikut syttymään mitäpä muuta kuin hautakynttilää apuna käyttäen! Sitten ohjelmassa olikin yösaunaa ja sen jälkeen Eleveniltä saatuja Skin79:n eläinkasvonaamioita (naurattaa tuo Pepin rusketukseen täydellisesti mätsäävä apinanaamio), jonka jälkeen porukka alkoikin jo vähitellen kömpiä unille. Minä valvoin puoli viiteen mm. siivoillen keittiötä (sotkun määrä tuntuu olevan bileissä aina vakio), kunnes sain itsekin vihdoin unenpäästä kiinni.

Ensimmäinen tammikuuta tulikin sitten hengailtua pitkälti sohvassa samalla porukalla. Paistettiin edellisen illan tortilloista kasa quesadilloja, koottiin kunnon kaakaobuffet ja tuijotettiin Netflixistä päivän aikana porukalla useampi leffa (mm. Bird Box, johon minulla oli haasteita keskittyä ja sen sijaan lähettelin kanssakatselijoilleni Instassa leffasta inspiroituja meemejä ja hihittelin niille). Illasta sitten heitettiin Maiski lentokentälle Berliinin koneeseen, piipahdettiin iltapalaa Mäkkäristä ja käytiin vielä hetki Veikkolan koirapuistossa pyörimässä. Peppi jäi meille vielä toiseksi yöksi ja palaili siis takaisin kotiinsa vasta eilen, joten kerettiin vielä päivitellä kuulumiset ja katsella Pepin reissukuvat oikein ajan kanssa kotibrunssin äärellä.

Minä elelen parhaillaan sujuvasti alkuviikkoa ja on ihan hankala muistaa, että nyt on jo torstai. Onneksi naapurin tytöt kävivät tänään torstaiseen tyyliin siivoamassa, niin pysyy edes vähän viikonpäivissä rutiinit yllä. Viikonloppuna mennään Matin kanssa ehkä juhlistamaan vähän meidän pumpulihääpäivää, joka oli siis virallisesti viime maanantaina. Ainakin kahdestaan syömään jonnekin ihmisten ilmoille olisi kiva päästä ja ehkä myös leffaan. Ostettiin muuten tänään lennot ja lähdetään kahdestaan vähän lomalle huhtikuun lopussa. Kohteesta (on käyty samassa paikassa ennenkin), matkasuunnitelmasta ja muutenkin reissufiiliksistä lisää vähän myöhemmin. Onpa mukavaa, että nyt on tälläkin vuodella jotain konkreettista mitä suunnitella ja odottaa! Jee!

 

*Kangasnaamiot saatu Eleveniltä, kiitos! 😘

VÄSYMYSPÄIVÄKIRJA

No jopas on taas kaikenlaista meneillään. Ja samaan aikaan taas ei oikeastaan yhtään mitään. Päivät tuntuvat soljuvan läpi tällä hetkellä lähinnä todella kovassa väsymyksessä ja ihan itsestään. Eilistä lukuunottamatta olen nukkunut päiväunet viimeisen kahden viikon aikana varmasti lähes joka ikinen päivä, niin poikki olen ollut. Voimattomuus on ollut siis isosti läsnä ja tämä jatkuva kipuilu ja päällä olevat terveyshuolet heijastuvat vähitellen myös henkiseen jaksamiseen, vaikka kovasti yritän yhä posin kautta ajatellakin. Minua ei ole näkynyt oikeastaan viime viikkoina paljon missään, olen käynyt hoitamassa vaan ne kaikista pakollisimmat menot ja ollut muuten ihan vaan kotona. Toissa viikolla kyllä pyörähdin BSB-bileissä ja bloggaajien pikkujouluissa, molemmissa ihan selvinpäin ja jo puolen yön aikaan kotiin palaten, mutta tänne blogiin asti en ole jaksanut tulla raportoimaan vielä kummastakaan. Viime viikon taas eilistä sunnuntaityöpäivää Helsingissä lukuunottamatta tuli oltua ihan vaan kotona. Kävin viime viikolla myös maanantaina siellä magneettikuvassa Jorvissa (kerron magneetin tuloksista lisää, kun saan ensin itse jotain selkoa asiaan) ja perjantaina Veikkolan terveysasemalla verikokeissa (näiden tulokset eivät ole vielä tulleet, jänskättää vähän onko maksa-arvot huonontuneet entisestään). Niin ja anoppi ja appiukko kävivät meillä syömässä torstaina. Onhan siinä jo ihan tarpeeksi ohjelmaa yhdelle viikolle, eikö! Tosiasiassa olen joutunut oikein tsemppaamaan, että jaksan tällä hetkellä tätäkään vertaa. Nimittäin jopa lähikauppaan lähteminen on tuntunut viime viikkoina liian työläältä.

Onneksi tämän vuoden työjutut ovat jo kirkkaasti voiton puolella, sillä joulukuu näyttää jatkuvan samanlaisissa merkeissä näiden terveysseikkojen osalta. Tämän viikon keskiviikkona ja lauantaina ohjelmassa on taas Helsinki-työpäivät ja torstaina mikäpä muu kuin Jorvi-reissu. Tapaan torstaina siis hoitajan sekä anestesialääkärin ja ehkä tiedän taas toivottavasti tuon sappihoitoni jatkosta hippasen lisää. Mikäli tuota Omakantaa tosin on uskominen niin näitä lääkärissä ramppailuja on luvassa myös joulukuun puolella ihan kiitettävästi, joten ei kannata ihmetellä, jos minusta ei vaan yksinkertaisesti kuulu. Jotenkin näissä terveysongelmissa on ollut sulattelemista omalla kohdallani enemmän kuin mitä osasin etukäteen edes aavistaa ja olen ollut ihan valehtelematta aivan loppu tähän jatkuvaan kipeilyyn ja myöskin siitä joka käänteessä keskustelemiseen (vaikka toisaalta taas kaikki vertaistuki on ollut myös aivan älyttömän tärkeää ja voimaannuttavaa). Jotenkin sitä vaan haluaisi, että kaikki olisi jo vähitellen ohi ja voisi jatkaa ”normaalisti” elämää. Onhan tässä jo yli kaksi kuukautta näiden sappikivistä johtuvien olojen kanssa rimpuiltu, eli tämäkin vaihe kuulunee asiaan. Tsemppiä ja virtuaalihalit siis sinulle, mikäli siellä puolen ruutua painit terveyteen liittyvien haasteiden kanssa, ei ole kyllä helppoa ei.

 

Ps. Toiseksi alimmaisessa kuvassa näette tyytyväisen mopsin, joka on herkutellut juuri salaa popparikulhoon jääneet siemet ihan viimeistä maissinjyvää myöten…. 😆