VÄSYMYSPÄIVÄKIRJA

No jopas on taas kaikenlaista meneillään. Ja samaan aikaan taas ei oikeastaan yhtään mitään. Päivät tuntuvat soljuvan läpi tällä hetkellä lähinnä todella kovassa väsymyksessä ja ihan itsestään. Eilistä lukuunottamatta olen nukkunut päiväunet viimeisen kahden viikon aikana varmasti lähes joka ikinen päivä, niin poikki olen ollut. Voimattomuus on ollut siis isosti läsnä ja tämä jatkuva kipuilu ja päällä olevat terveyshuolet heijastuvat vähitellen myös henkiseen jaksamiseen, vaikka kovasti yritän yhä posin kautta ajatellakin. Minua ei ole näkynyt oikeastaan viime viikkoina paljon missään, olen käynyt hoitamassa vaan ne kaikista pakollisimmat menot ja ollut muuten ihan vaan kotona. Toissa viikolla kyllä pyörähdin BSB-bileissä ja bloggaajien pikkujouluissa, molemmissa ihan selvinpäin ja jo puolen yön aikaan kotiin palaten, mutta tänne blogiin asti en ole jaksanut tulla raportoimaan vielä kummastakaan. Viime viikon taas eilistä sunnuntaityöpäivää Helsingissä lukuunottamatta tuli oltua ihan vaan kotona. Kävin viime viikolla myös maanantaina siellä magneettikuvassa Jorvissa (kerron magneetin tuloksista lisää, kun saan ensin itse jotain selkoa asiaan) ja perjantaina Veikkolan terveysasemalla verikokeissa (näiden tulokset eivät ole vielä tulleet, jänskättää vähän onko maksa-arvot huonontuneet entisestään). Niin ja anoppi ja appiukko kävivät meillä syömässä torstaina. Onhan siinä jo ihan tarpeeksi ohjelmaa yhdelle viikolle, eikö! Tosiasiassa olen joutunut oikein tsemppaamaan, että jaksan tällä hetkellä tätäkään vertaa. Nimittäin jopa lähikauppaan lähteminen on tuntunut viime viikkoina liian työläältä.

Onneksi tämän vuoden työjutut ovat jo kirkkaasti voiton puolella, sillä joulukuu näyttää jatkuvan samanlaisissa merkeissä näiden terveysseikkojen osalta. Tämän viikon keskiviikkona ja lauantaina ohjelmassa on taas Helsinki-työpäivät ja torstaina mikäpä muu kuin Jorvi-reissu. Tapaan torstaina siis hoitajan sekä anestesialääkärin ja ehkä tiedän taas toivottavasti tuon sappihoitoni jatkosta hippasen lisää. Mikäli tuota Omakantaa tosin on uskominen niin näitä lääkärissä ramppailuja on luvassa myös joulukuun puolella ihan kiitettävästi, joten ei kannata ihmetellä, jos minusta ei vaan yksinkertaisesti kuulu. Jotenkin näissä terveysongelmissa on ollut sulattelemista omalla kohdallani enemmän kuin mitä osasin etukäteen edes aavistaa ja olen ollut ihan valehtelematta aivan loppu tähän jatkuvaan kipeilyyn ja myöskin siitä joka käänteessä keskustelemiseen (vaikka toisaalta taas kaikki vertaistuki on ollut myös aivan älyttömän tärkeää ja voimaannuttavaa). Jotenkin sitä vaan haluaisi, että kaikki olisi jo vähitellen ohi ja voisi jatkaa ”normaalisti” elämää. Onhan tässä jo yli kaksi kuukautta näiden sappikivistä johtuvien olojen kanssa rimpuiltu, eli tämäkin vaihe kuulunee asiaan. Tsemppiä ja virtuaalihalit siis sinulle, mikäli siellä puolen ruutua painit terveyteen liittyvien haasteiden kanssa, ei ole kyllä helppoa ei.

 

Ps. Toiseksi alimmaisessa kuvassa näette tyytyväisen mopsin, joka on herkutellut juuri salaa popparikulhoon jääneet siemet ihan viimeistä maissinjyvää myöten…. 😆

KAKSI ELOKUUN VIIKKOA KUVINA

Ja niin vaan alkaa elokuukin kääntyä jo loppua kohti. Poimin puhelimen syövereistä kuvia viimeisen parin viikon ajalta ja onhan tuota taas ehtinyt touhuamaan kaikenlaista. On oltu myymässä yhtenä lauantaina torikirpparilla Veikkolan torilla, käyty salilla (edellisestä kerrasta oli muuten jonkun verran vierähtänyt!), oltu parikin kertaa pyöräilemässä (kerran myös Pike mukana kopassa) sekä naapureilla iltaa istumassa ja palaveria pitämässä. Pikelläkin tuli muuten jo vuosi meillä täyteen, nopeasti on mennyt aika tuon riiviön kanssa, joka edelleen riehuu autoille joka päiväisestä treenistä huolimatta. Arkiviikot olen touhuillut pääosin hommia kotoa käsin (minulla on työn alla useampikin projekti asiakkaille) ja käynyt aina päivän tai pari viikosta Helsingissä pyörähtämässä. Viime viikolla tuli oltua pitkästä aikaa yötä Pepin luona ja vietettyä Helsingissä sekä keskiviikko, että torstai.

Viime keskiviikkona pistäydyin Forumiin avanneen JYSKin uuden citykonseptimyymälän avajaisissa (oli oikein upea myymälä!) ja olisi tehnyt mieli shoppailla myymälästä vaikka mitä. Hillitsin itseni ja ostin kuitenkin tällä kertaa meille vain valkoiset pellavalakanat. Illasta pistäydyin vielä Wilfan afterworkeilla juuri puristettuja mehuja maistelemassa ja Reino Nordinia fiilistelemässä. Torstai puolestaan vierähti Lancômen onnellisuuden iltapäivässä Kulosaaren Kartanolla, jossa päästiin tutustumaan merkin uutuuksiin tuoksujen, ihonhoidon ja meikkituotteiden osalta, sekä kuuntelemaan inspiroivaa keskustelua onnellisuudesta. Paikalla onnellisuudesta keskustelemassa olivat Baba Lybeck, Koko Hubara ja Jasmin Santanen ja iltapäivä oli oikein ihana viikon piristys.

Viime lauantaina järkättiin vihdoin myös ne pitkään haaveillut juhlat meidän terassilla, kun julkistettiin naapuruston kesken meidän tiekyltti, jonka miehet olivat askarrelleet. Valmistettiin juhliin tarjottavat nyyttäriperiaatteella ja pöytä notkui herkkuja. Teemana oli sadonkorjuujuhlat ja me pyöräytettiin Matin kanssa omenamarenkipiirakka ja sipulifetapiirakka syötäväksi. Juhlissa kävi illan aikana 12 aikuista ja varmaan sama määrä lapsia. Ilta jatkui yöhön vielä naapurien paljussa polskien ja Pepin kanssa meillä saunoen (Peppi oli ainoana ”ulkopuolisena” mukana juhlissa). Oli ihan todella hauska ilta ja on meillä vaan huiput naapurit! Eilinen menikin sitten kotona hengaillen, sadepäivää viettäen ja leffoja katsellen. Katsottiin ekaa kertaa mm. 2pacista kertova leffa All Eyez On me, joka oli ihan yllättävän hyvä.

Tänään onkin ollut sitten perus työpäivä ja tällä viikolla onkin paljon hommia loppuun saatettavana. Torstaina pistäydyn taas Helsingissä hommissa ja muuten viikko sujuu todennäköisesti kotitoimistossa istuen. Onneksi ensi viikonloppuna ei taida sen kummempaa ohjelmaa ainakaan vielä toistaiseksi olla ja hyvä niin, sen verran raskasta tämä juhliminen tällä iällä totisesti on. 😆