Odotan pasta-annosten valmistumista nälkäisenä täpötäydessä Bravuriassa. Takana on stressintäyteinen viikko, joka huipentui juuri raskaaseen ja hikiseen päivään muotikirppiksellä Forumissa. Onpa ihan kamalan epämukava olo, kengätkin on huonot ja jalkoihin sattuu, oliko ihan pakko astua siihen loskalätäkköönkin matkalla tänne. Mitä nuo ihmisetkin tuossa etuilee, jonohan menee tässä! Mattikin voisi noutaa oman pastansa, miksi minun pitää tehdä meidän parisuhteessa aina kaikki?! Miten tässä voi kestää ylipäätään näin jumalattoman kauan, eikö tämän ravintolan pitäisi olla tunnettu juuri nopeudestaan!
Tyttö viereisestä jonosta tarttuu minua hihasta ”Hei, pakko sanoa, nyt kun kerta olet siinä, että oot kyllä vielä paljon kauniimpi näin luonnossa.” Hämmennyn. Pastat saapuvat juuri parahiksi, nappaan lautaset molempiin käsiini, kiitän pikaisesti tyttöä ja kiiruhdan pöytään. Onpas hyvää pastaa, kylläpä tätä kannatti odottaa! Ai katsos, tähänhän saa lisätä itse vielä tuoretta basilikaa. Ja tämä Cokis lasipullosta on kyllä parasta, oikein kruunaa tämän aterian. Aurinkokin näköjään alkoi paistaa, kesähän tulee ehkä sittenkin! Täytyypä tarjota tämä pasta kiitokseksi Matille, hänhän odotteli ja auttoi minua koko muotikirppiksen ajan kärsivällisesti.
Ehkäpä tämä elämä Mimminä on sittenkin ihan siedettävää…
