OOTD – Excuse My BonBon Jenny-dress

Perjantaina vietettiin Purkkimafia-kosmetiikkablogiportaalin kevätjuhlia ravintolalaiva Wäiskissä ja pääsin käyttämään juhlissa ekaa kertaa tuota Excuse My BonBon -merkin Jenny-tunikaa, joka menee kyllä minulla (olen 170cm pitkä) aivan mekosta. Kuten jo kerroinkin, ihastuin tuohon mekkoon mallistosta aivan heti ja kun merkin takana häärivä Sari halusi lahjoittaa mekon minulle, sovittiin treffit Kuopioon Sarin luo. Sovitin mekon (suosiolla koon 52/54) ja se istui kuin minulle tehty. Tämä mekko tulee näkemään varmasti monet juhlat vielä kevään ja kesän aikana ja seuraavana varmastikin juhlin tässä mekossa serkun häät 16.5.

Mitä mieltä muuten olette, pitäisikö joka juhliin olla aina uusi asu? Minusta samaa asukokonaisuutta voi huoletta käyttää useammissa juhlissa putkeen, varsinkin jos porukka paikalla on eri, mutta miksei samassa seurassakin. Itse haluaisin tässä jälkimmäisessä tapauksessa tosin muuttaa lookkia asusteilla ja esim. erivärisellä huulipunalla ja kynsilakalla. Nyt mentiin oranssilla sekä huulissa ja kynsissä, saa nähdä mitä seuraaviin juhliin keksinkään!

Mekko – Dress Excuse My BonBon Jenny (52/54) // Laukku – Bag Marimekko // Leggings Piruetti (L) // Maiharit – Boots Dr Martens
XL juhlamekko 2Marimekko harmaa nahkalaukku hopeiset tatuoinnitPlusMimmi Plus size blog

Translation: Last friday I was wearing first time (but not the last) Jenny-dress from The Excuse My BonBon. 😉

Mekko blogin kautta saatu // Dress gifted.

Ps. Muistathan minut myös Instagramissa, Bloglovin’issa ja Blogilistalla! ♡

Pray for Nepal!

Viime päivinä ajatukset ovat olleet Nepalissa. Mehän reissattiin ja kuvattiin Pelastakaa Lapset Ry:n lähettiläinä Nepalissa lokakuussa 2012. Pääosin pyörittiin viikko vuorilla, mutta vietettiin pari päivää myös Kathmandussa. Kaupunki on normaalistikin melko kaoottinen ja voin vaan kuvitella minkälaiset olot siellä tällä hetkellä ovat. Nepalin maanjäristyksestä ja Pelastakaa Lapset Ry:n kautta avun lahjoittamisesta voit lukea lisää tästä.

Käytiin myös äsken katsomassa Matin kanssa Vihti Kinossa kansalaisnäytöksessä Autolla Nepaliin dokumenttielokuva. Pätkä herätti kyllä ajatuksia, kosketti ja toi muistot mieleen. Loistava elokuva, suosittelen täydestä sydämestäni. Elämä on kyllä epäreilua ja omat ”ongelmat” saa uutta perspektiiviä reissaamalla. Minä en olisi minä, ellen olisi päässyt näkemään maailmaa jo lapsena ja jos joku päivä lapsia saan, haluan, että heistä tulee vähintään yhtä avarakatseisia kuin äidistään. Että tämmönen hieman alakuloinen, sateinen ja ajatusrikas viikon alku täällä.

Olettekos te nähneet Autolla Nepaliin-elokuvan?

DSC_0057 DSC_0058 DSC_0082 DSC_0140 DSC_0163 DSC_0176 DSC_0217DSC_0158 DSC_0230 DSC_0266 DSC_0289 DSC_0342 DSC_0361 DSC_0386DSC_0378 DSC_0389 DSC_0449 DSC_0477 DSC_0509 DSC_0602 DSC_0608 DSC_0631 DSC_0655

Translation: Pray for Nepal.

Ps. Muistathan minut myös Instagramissa, Bloglovin’issa ja Blogilistalla! ♡