PAKKASMAANANTAI KOTONA

Pakkanen on paukkunut viime päivinä täällä etelässäkin (parhaillaankin mittari näyttää -9°C, tuntuu iholla -17°C)  ja vietettiinkin koko pakkasviikonloppu lähinnä kotoillen. Lauantaina siivottiin koko talo, käytiin salilla ja pyykättiin monta koneellista pyykkejä aina sohvanpäällisistä ja koiranpedeistä lähtien. Ilta vietettiinkin saunoen ja sohvaan sarjojen ääreen linnottautuen. Eilen sunnuntaina puolestaan käytiin mm. järven jäällä nautiskelemassa koirien kanssa ihanasta auringosta ja tämäkin päivä on mennyt paria koiralenkkiä lukuunottamatta ihan vaan tässä kotosalla.

Aurinko näyttäytyi onneksi tänäänkin ja kaivoin kameran kuvatakseni pitkästä aikaa vähän kotia, tai oikeastaan näköjään lähinnä koiria ja viherkasveja. Mitäpä sitä ihminen muuta kotiinsa tosin kaipaa! Tämän pakkasmaanantain muuten kruunasi Matin työmatkalta mukaan nappaamat lähileipomon laskiaispullat (mantelitäytteellä), jotka nautittiin Silta-jaksoa katsellen. Tämän vuoden Runebergin tortuttujen osalta otettiin varaslähtö ja syötiin tortut jo perjantaina, joten nyt oli ehdottomasti koko viikonlopun ajan himoitsemieni laskiaispullien vuoro ja vaikka toiveissa olikin vadelmahillolla täytetyt pullat, niin kelpasi nuo mantelimassallisetkin oikein hyvin…

Pirkon tyyliin kuuluu heittäytyä aina pitkin pituuttaan selälleen rapsutusten toivossa. On se vaan aivan mahtava tyyppi ja ollut kohta meillä jo puoli vuotta! 

Ostin pari viikkoa sitten Tori.fi :stä ison (yli 1,5m pitkä) peikonlehden, josta mainitsinkin ja se on ainakin toistaiseksi kotiutunut meille tuohon tv:n viereen nurkkaan tosi hienosti (alempana muuten kuva koko kasvista). 

Mikä siinä on, että juuri kun olet pessyt viikonloppuna sohvanpäälliset niin koira tulee ja oksentaa heti maanantaiaamuna tietysti juuri mihinkäs muualle kuin sohvaan? Jykä ei liity tapaukseen, vaan asialla näistä kahdesta oli tällä kertaa tuo vaalea kaveri. Jykän ilme kuvassa kertoo paljon siitä mitä mieltä hän on unien keskeyttämisestä valokuvan takia… 

Juuri eilen hehkutin taas tätä meidän sohvaa, aivan paras (IKEA:n neljän istuttava divaanilla varustettu NORSBORG)! Siellä takana myös Jukkapalmu hyvässä hapessa (jee, onnistuin tappamaan liikakastelulla viime kesänä jo yhden). 

Piiperihän se siinä taas… Aikamoinen linssilude!

Tässä ne aiemmin hehkuttamani Le Creusetin suola- ja pippurimylly. Ja jälleen yksi peikonlehti. Peikonlehtiä löytyy meiltä tällä hetkellä ison lisäksi kaksi pientä ja tämä on toinen niistä. 

Päivitettiin joku aika sitten meidän vedenkeitin ja leivänpaahdin Smeg-merkkisiin (edelliset olivat 10v vanhat). Tilattiin nämä hyvään hintaan Campadrelta (suosittelulinkki) ja ovat olleet kyllä aivan huiput! Harmi vaan, piti odotella tuota vedenkeitintä useampi kuukausi, kun juuri tuossa valkoisessa värissä oli toimitusvaikeuksia ja se oli kaikkialta muualtakin loppu, mutta oli kyllä kaiken odottamisen arvoista. Näköjään Smegejä on myynnissä tuolla tälläkin hetkellä. 

Jos mietitte, miksi tästä Piipiäisestä (jeps, Pirkolla on aika monta lempinimeä) on tässä postauksessa näin monta kuvaa, niin se nyt vaan on lähtökohtaisesti niin innoissaan naksuvasta ja raksuvasta kamerasta, että tunkee ihan joka paikkaan kameran perässä. Toisin kuin Jykä, joka chillailee sohvalla ihan kaikessa rauhassa, eikä sen suuremmin välitä pyörimisestäni kameran kanssa. 

Viikko sitten viikonloppuna päivitettiin myös meidän ruokapöytä takaisin pyöreään pöytään. Meillähän oli edellisessä asunnossa 100cm halkaisijaltaan oleva Artekin 90 ruokapöytä, joka oli tähän taloon taas auttamatta liian pieni. No myytiin pöytä minun siskolle ja ostettiin tilalle suorakaiteen muotoinen 150cm x 75cm Artekin pöytä. Ei vaan jostain syystä lopulta ikinä oikein totuttu siihen ja kun bongasin (yllätys yllätys Torista) läheltä myynnissä tämän pyöreän Artekin 91:n niin se oli saatava. Edellinen ruokapöytä meni työpöydäksi ja nyt on taas fengshuit ruokapöydän osalta kohdallaan! Seuraavaksi pitäisi metsästää pari Artekin 69 tuoleja lisää… Tuossa taustalla näkyy muuten tuo mainitsemani jättikokoinen peikonlehti. 

Meidän eteinen odottelee yhä mattoa, mutta kun ei meinaa löytyä sopivaa ei millään! Tekisi mieli hankkia matto myös ruokapöydän alle, mutta tuota eteisen mattoa olen nyt etsiskellyt aktiivisesti jo parisen vuotta. Hullua tosiaan, tässä kuussa tulee täyteen kaksi vuotta elämää Veikkolassa ja tässä omakotitalossa. On kyllä viihdytty aivan älyttömän hyvin ja kotiuduttu tänne Veikkolaan loistavasti. 💛

10+

MOI MÄ OON PIKE!

Enpä ole täällä blogissa tai erityisemmin muutenkaan somessani vielä huudellut, että meille on tullut toinen koira! Ollaan jo jonkun aikaa mietitty, että otettaisiin toinen koira, mieluiten mopsi, mutta erinäisistä syistä johtuen olen katsellut enemmänkin kodinvaihtajia tai löytökoiria kuin pentua. Haaveissa on ollut jo pitkään vaalea mopsi ja kun ennen juhannusta bongasin Facebookin mopsi-ryhmästä ilmoituksen vuoden ikäisestä rescue mopsista, tuli tunne, että tässä se meidän koira nyt on. Juteltiin asiasta Matin kanssa, mietittiin vaihtoehtoja ja todettiin yhteisellä päätöksellä, että ollaan valmiita panostamaan mahdollisiin rescue koiraan liittyviin haasteisiin.

Tehtiin siis kotiselvityslomake järjestön nettisivuilla, puhuttiin useampi kerta puhelimessa järjestön tyyppien kanssa ja meillä tultiin tekemään kotikäynti, jonka perusteella meidät valittiin tämän Betty-mopsin tulevaksi kodiksi (tämä oli siis se huippu asia, josta mainitsin kesällä!). Bettyn piti tulla meille jo 1.8, mutta koska koira steriloitiin ennen saapumista, venyi saapuminen lopulta juoksujen ja steriloinnista johtuneen paranemisen takia muutamalla viikolla. Yleensähän nuo rescue-koirat saattavat saapua varsin nopeallakin aikataululla, mutta meidän kohdalla koiran kotiin saamisen odotus tuntui kyllä todella pitkältä!

Kaikki on sujunut uuden koiran kanssa kerrassaan loistavasti. Päätettiin jo alussa, että muutetaan Bettyn nimi suomalaisittain Pirkoksi ja kutsumanimeksi on vakiintunut Pike, jonka neiti jo hyvinkin tunnistaa. Jännitti tosi paljon, minkälaisesta tyypistä on kyse, vaikka oltiinkin nähty Pikestä kuvia ja videopätkää ennakkoon. Pirkon todettiin osaavan matkustaa autossa, tulevan hyvin muiden koirien kanssa toimeen ja olevan sosiaalinen ja sisäsiisti. Heti lentokentällä saatiin lentokummilta kuulla, kuinka ”tämä mopsi on aivan huippu” ja Pike pötköttelikin aivan kaikessa rauhassa omassa lentokopassaan. Samalla Suomeen lensi siis kolme muuta koiraa ja muut rähälsivät menemään minkä ehtivät ja toinen vaan ihmetteli ja rapsutti kopassa niin että koko koppa tärisi. Oli myös aikamoinen sattuma, kun huomattiin Pirkon syntymäajaksi passissa sama syntymäpäivä, eli 1.6. (2016), kuin minulla!

Kun tultiin lentokentältä kotiin, niin tavattiin Jykä ensin kotipihassa, suunnattiin yhdessä lenkille ja tultiin vasta sitten sisälle tutustumaan. Pike juoksi itse asiassa heti ensimmäisenä meille saavuttuaan innoissaan suoraan takapihan lasiovea päin, kun tutki niin innoissaan uutta kotia. Myös peilit aiheuttivat alussa suurta ihmetystä ja niitä piti käydä ihmettelemässä ja itseään peilailemassa myös keskellä yötä. Ekoina yönä Pike ryömi myös meidän sängyn alla, jossa murisi puhelimeni taskulampulle. Myös vihellykset esim. tv:ssä ärsyttivät.

Jykä on ottanut Piken alusta asti tosi hienosti ja hyväksynyt heti osaksi perhettä. Välillä Jykä kyllä katsoo siihen malliin, että ootteko tosissanne, jääkö tämä tyyppi tosiaan meille, kun Pike roikkuu tyyliin hampaillaan Jykän kintussa kiinni. Jykän lisäksi Pike on tavannut jo useamman kerran siskoni koiraa Eikkaa, jonka kanssa ollaan paljon tekemisissä. Eikasta ja Pikestä tuli heti parhaat kaverit ja huvitusta aiheuttaa se, kun Pike ja Eikka temmeltää ja Jykä vanhempana (vai viisaampana ja laiskempana?) seurailee rauhassa nuorempien touhuja vierestä. Huomenna lähdetäänkin sitten koko konkkaronkka mökille Savoon loppuviikoksi!

Pike oli meille saapuessaan melko tuhdissa kunnossa (9kg) ja painoa neidistä on tippunut onneksi jo 400g. Kuntokuuri jatkuu ja tavoitteena on saada Piken paino alkamaan seiskalla. Nartuksi Pike on muutenkin tosi roteva (Jykän korkuinen), mutta täysin eri mallinen kuin Jykä. Pikellä on tosi pitkät jalat, jykevä keskivartalo ja taas suhteessa tosi pieni pää. Vaikka ei tietysti sen kummemmin Piken taustasta tiedetäkään (Pike on löytynyt erään naisen puutarhasta harhailemasta), minusta tuntuu, että Pike ei ole oikein tottunut lenkkeilemään. Sen jalat olivat etenkin alussa tosi ruipelot muuhun kroppaan nähden ja hihnassa kävelemisessä oli omat haasteensa (Pike alkaa puremaan hihnaa ja mielellään taluttaa itse itseään, ihan niinkuin pentukoirat usein hihnatreenin alussa). Lisäksi lenkillä ohi menevät autot aiheuttavat pelkoa/ahdistusta/hyökkäilyä ja tästä harjoitellaankin parhaillaan herkkujen avulla pois. Sisällä Pikellä on onneksi mennyt hyvin ja myös yksinolo on sujunut loistavasti. Kertaakaan yksin ollessa ei ole sattunut vahinkoa sisälle. Tyttö nukkuu onneksi myös yöt hyvin ja herää aina aivan käsittämätöntä intoa täynnä uuteen päivään.

Tuo ilo ja luottamus, joka välillämme on ollut heti alusta saakka on jotain käsittämätöntä. Pike on ollut alusta saakka jopa vähän liiankin (uhka)rohkea ja tunkee jokaisen ihmisen syliin hirvittävällä tarmolla. Lisäksi tyttö tykkää nuolla naamaa ja heittäytyy jopa lenkillä selälleen rapsuteltavaksi. Heti alussa tyyppi kampesi syliin, eikä kyllä jännittänyt yhtään. Meillä kävi kyllä  Pirkon kanssa niin hyvä tuuri! Mietin ja jännitin, kuinka kaikki täällä kotona sujuu, kun olen viikon poissa, mutta Matti oli sitä mieltä, että lopulta Pike ei tajunnut edes minun olevan matkoilla ja kun eilen kotiuduin oli Jykä selkeästi enemmän ikävöinyt minua kuin Pike. Pikestä onkin tiiviisti yhdessä vietetyn viikon aikana hioutunut aikamoinen Matin tyttö ja tyyppi hakeutuukin Matin syliin aina kun mahdollista. On tämä vaan aikamoista! Vaikka kyseessä onkin jo yli vuoden ikäinen koira, on tämä elämä tällä hetkellä kuin pennun kanssa joka päivä uusien asioiden opettelua. Aivan ihanaa, mutta ajoittain tietysti myös vähän hermoja raastavaa. ❤️

20+