Kuten olen pariin otteeseen jo maininnut niin Jykä viettää kesällä useamman viikon täällä Savossa. Tänäkin kesänä viikkoja kertyy yhteensä viisi. Kahtena aikaisempana vuonna ollaan laitettu Jykälle punkinkarkoitusampullista aine ihoon jo ennakkoon, mutta tänä vuonna ajateltiin kokeilla luomumpaa versiota ja testata toimiiko punkkipanta Mustin ja Mirrin punkkipannan myötä. Panta tuoksui pari ekaa viikkoa tosi voimakkaasti, jopa hieman häiritsevästi, mutta sitten hajuun tottui ja se myös hälveni. Jykä tuli maalle ja kesäloma alkoi ja jo viikon sisällä koirasta on löytynyt yhteensä neljä punkkia. Ei taida siis tuo aromaterapeuttinen punkkipanta ainakaan meillä toimia.
Aikaisempina vuosina Jykässä ei ole ollut yhen yhtä punkkia, joten taidetaan palata tuohon ampullisysteemiin edellisvuosien tyyliin. Tiedän, että koira voi herkistyä tuolle aineelle vuosien saatossa ja se oli syy miksi haluttiin tänä vuonna kokeilla ”kevyempää” ratkaisua, mutta koska punkit kuvottaa minua aivan äärimmäisen paljon, niin en oikein näe tässä tilanteessa muutakaan vaihtoehtoa. En edes tiennyt, että inhoan punkkien poistamista niin paljon, mutta eilen multa lähti lähes taju, kun äidin kanssa poistettiin kaksi punkkia Jyrkistä.
Miten te muut koiranomistajat olette diilailleet punkkien suhteen kesäajat? Tuon koiran heinikossa hillumista bordercollien kanssa kun ei täällä maalla halua/pysty rajoittamaan, niin punkeilta on totisesti suojauduttava ennakkoon. Onko jollain kokemusta niistä suun kautta annettavista punkkitableteista? Entä mitä jos punkki ei lähdekään kokonaan koirasta irti? Eilen nimittäin toinen puutiaisista oli niin tiukassa, että ei meinattu saada sitä millään irti. Muistona tuosta eilisestä punkinirrotussessiosta on kalju kohta reppanan turkissa. Olenko vaan ainut, josta tuntuu, että noita puutiaisia on vuosi vuodelta yhä enemmän ja enemmän?
Ps. Muistathan minut myös Instagramissa, Bloglovin’issa ja Blogilistalla! ♡