MIMMI ♡ MATTI
31.12.2016
klo 14.00
Meidät vihittiin uuden vuoden aattona Haapajärven kirkossa. Kirkko on meidän lähikirkko n.5km päässä meidän yhteisestä kodista ja ihastuttiin molemmat siihen viime kesänä. Oltiin käyty katsomassa kirkkoa pari kertaa, mutta ei ennen hääpäivää kertaakaan sisällä saakka. Onneksi kirkko ehti valmistua remontista ja saatiin se varattua meille uudeksi vuodeksi. Tuo Haapajärven kirkko on tosi suosittu vihkikirkko kesäisin, mutta minusta tunnelma oli näin talvellakin aivan ihana. Voin siis lämpimästi suositella myös näin talvihäitä silmällä pitäen!
Hääpäivä oli lämmin, lämpömittari näytti +7°C. Meitä molempia jännitti kovasti ja pyörittiin ympäriinsä kirkolla puoli tuntia ennen vihkimistä. Olin tehnyt itse meikin ja kampauksen kotona ja vielä viime hetkillä oltiin säädetty Facebook-ryhmässä myynnissä olleen sohvan noutoa meiltä. Riisuin kirkon takahuoneessa polvitaipeeseen valuneen sukkanauhan kokonaan pois juuri hetkeä ennen H-hetkeä ja ripottelin kävellessäni joka askeleella kengistäni irtoavaa glitteriä ympäri kirkkoa. Paikalla oli onneksi tuttu ihana pappi ja yleisönä ainoastaan molempien meidän vanhemmat. Häämarssina kuultiin Prinsessa Ruusunen, en tosin muista etenkään alttarille kävelystä paljonkaan, en ainakaan musiikkia (Mattikaan ei muista), tuijotin vaan hymyilevää Mattia ja hymyilin kuulemma takaisin. Muistan, että isä vitsaili vielä minulle jotain häämarssin jo soidessa, mutta en kyllä yhtään muista että mitä. Isä kätteli Mattia. Ojensin kimpun äidille ja tartuin Mattia käsikynkästä. Puristin alttarilla Mattia kädestä, käteni tärisivät ja yritin muistaa hengittää. Muistan papin rauhallisen olemuksen ja hymyn. Matin mukaan tässä kohtaa vähän jopa herkistyin. Koko tilanne tuntui minusta tietyllä tavalla erittäin absurdilta, mutta juuri oikealta. Myös Matin mielestä alttarilla seistessä oli mukava fiilis.
Matin isä luki psalmin 1. Kor. 1-8 ja 13. ja virtenä veisattiin virsi 241 Herra, rakkaastani. Tuttu pappi puhui lämpimästi ja tosi nätisti meistä. Saatiin myös kakistettua molemmat tahdon oikeassa kohtaa ja pussattiin monta kertaa. Koko vihkiminen oli ohi vartissa. Alttarilta pois kävellessä fiilis oli tosi hyvä ja rento, koska se jännittävin vaihe oli jo ohi. Livahdettiin vihkimisen jälkeen hetkeksi pusukoppiin verhon taa, vaihdoin tässä välissä myös glitterkengät mukavempiin. Kirkon pääovet avattiin ja päästiin astelemaan avioparina massiiviset luonnonkiviportaat alas. Vanhempiemme tähtisadetikut eivät meinanneet millään syttyä ja meitä nauratti, kun sytyttelyssä kului niin kauan aikaa. Sekä minun että Matin vanhemmat molemmat olivat ostaneet tähtisadetikkuja tätä tilaisuutta varten! Halattiin vanhempia, otettiin yhteiskuvia portailla ja oltiin lähdössä kuvaamaan kuvaajan kanssa potretteja, mutta kirkon etuovipa ei meinannut millään mennä enää kiinni ja lopulta Matin isä joutui vasaran kanssa hommiin. Vihdoin saatiin kirkko säppiin, me päästiin poseeraamaan ja vanhemmat lähtivät jo edeltä Långvikiin. Kuvausten jälkeen Matti kävi vielä aivan normaalisti asioimassa kirkon pihan ulkohuussissa (tämä olennainen fakta meinasi jäädä kokonaan kertomatta, onneksi Matti muistutti), jonka jälkeen me suunnattiin kuvaajien kyydissä Långvikia kohti. Aika tapahtumarikas ja tunteita täynnä oleva tämä meidän vihkiminen täytyy kyllä myöntää!
Kuvat Johanna Hietanen Photography
