Jopas on taas viikot vierineet ohi hirvittävää kyytiä ja edellisestä postauksesta on hujahtanut tuosta noin vaan jo kaksi viikkoa! Tuntuu, ettei blogille ole löytynyt aikaa ollenkaan mistään välistä. Tosiaan jetlagista toipumiseen meni noin viikko ja ekalla Suomi-viikolla tulikin käytyä Helsingissä työjuttujen merkeissä kertaalleen perjantaina. Postailinkin tuosta Helsinki-päivän kuvissa näkyvästä blogin kautta saadusta Cellbesin kukkahaalarista kuvan jo Instaan ja siitä tulikin paljon kyselyjä. Minulla tuosta on koko 54/56 ja tuo on joustavuutensa vuoksi mitä mukavin päällä, joten voin oikein lämpimästi suositella. Ajattelin, että tuo materiaali ei ole ollenkaan kiva (95% polyesteriä ja 5% elastaania), mutta niin vaan tykästyin! Kävin myös tuona perjantaina vilkaisemassa Cellbesin muuta tarjontaa pressiaamiaisen merkeissä ja myös pitkästä aikaa Hanko Sushissa sushilla! En syönyt koko Jenkki-reissun aikana kertaakaan sushia, joten sushihimo oli jo melkoinen. Tuona samaisena perjantaina myös koirat saapuivat vanhempieni kyydillä Savosta kotiin ja kumma kyllä kumpikaan koirista ei osoittanut mieltään tällä kertaa yhtään, vaan olivat oikein iloisia meidät nähdessään, yleensä Jykä mököttää ainakin pari päivää kotiin palattuaan. Vietettiin aikaa meillä vanhempieni kanssa ja käytiin mm. kirppiksellä, josta bongasin tuon kaamean mopsilelun (jep, en ostanut, mutta oli pakko napata kuva). Sunnuntaina juhlistettiin sitten äitienpäivää siskon ja hänen miehensä luona brunssilla ja Eikka sai meiltä reissusta tuliaiseksi tuon pehmohampurilaisen.
Piken kanssahan on ollut lenkillä isoja haasteita ohi ajavien autojen kanssa ja olen remmiriehumisesta täällä toisinaan maininnutkin (tarinaa asiasta löytyy mm. tästä postauksesta). Nyt hankin Jenkeistä eläinkaupasta koulutussuihkeen, jota päätettiin testata viime viikolla. Ette ehkä usko, mutta tuo suihke toimi ihan kerrasta (iltalenkillä käytin suihketta kaksi suihkaisua) ja sen jälkeen autoille huutamista ja riehumista ei ole enää tapahtunut! Olisipa joku tutustuttanut minut tuohon suihkeeseen jo 1,5 vuotta sitten, kun Pirkko tuli meille. Ja mainittakoon siis, että olemme yrittäneet ennen tätä ties mitä keinoja tuon riehumisen taltuttamiseksi, mutta turhaan. Toivotaan, että tämä suihkeen rauhoitus on pysyvää, eikä vaikutus lopu jossain vaiheessa.
Viime viikolla tein paria työläämpää työprojektia kotoa käsin ja torstain ja perjantain vietin taas pressitapahtumien ja töiden merkeissä Helsingissä. Olin myös Pepin luona yötä tuon torstaista perjantaihin välisen yön ja perjantaina piipahdin katsomassa aamupäivästä tehdystä leikkauksesta toipuvaa Peppiä illalla Jorvissa. Jorvipyörähdyksen jälkeen mentiin Matin kanssa Isoon Omenaan leffaan katsomaan The Hustle, joka oli minusta oikein hauska ja ihan hyvä leffa. Lauantaina Peppi tuli meille toipumaan ja syötiin tortilloja ja illasta katsottiin tietty Euroviisuja. Blogikin oli teknisistä syistä johtuen alhaalla koko viime viikonlopun ja vasta maanantaina saatiin blogi takaisin linjoille. Peppi viihtyi meillä Veikkolan lepokodissa tiistaiaamuun saakka ja lähdettiin kahdestaan bussilla Helsinkiin. Minulla oli muutama tapaaminen sovittuna tiistaille ja sitten kävin kahvittelemassa ja vähän kiertelemässä kauppoja Joannan kanssa.
Eilen ja tänään olen taas tehnyt hommia kotoa käsin ja eilen illalla tehtiin myös pihahommia mm. nurmikkoa ajaen ja lannoittaen. Huomenna sitten taas aamupäivästä verikokeisiin ja sen jälkeen Helsinkiin päiväksi. Viikonlopulle ei onneksi ole mitään sen suurempaa ohjelmaa, paitsi toki kisakatsomoa jääkiekon mm-kisojen tiimoilta, kun Suomi kaataa kohta Ruotsin ja etenee finaaliin saakka. 😇 Suomen lätkäpelejä on tullut siis katsottua taas ahkerasti, ainoastaan tuo tiistain Saksa-peli jäi näkemättä haastavan aikansa vuoksi. Sanotaanko näin, että luotto Leijoniin tämän illan osalta on kova! Ensi viikolla onkin sitten meikäläisen (ja Piken) synttäriviikko ja ohjelmassa on mm. Gods of rap-keikka maanantaina yms. mukavaa! 😍 Palataan taas!
Moi, mikämikä suihke se on, jolla olette saaneet PIken remmirähjäämisen kuriin? Meillä on kaikkia ja kaikkea rakastava 2-vuotias terrieri, mutta autojen ohittelu on haaste. Ensin autoa on vaanittava jo kauempaa käsin ja sitten, kun metallihirviö on koiran kohdalla, niin koira yrittää hyökätä päin autoa ja haukkuu ja riehuu. Ei saada sitä kehumalla, koulutuksella tai nameilla kuriin. Osaamme pitää hihnan todella lyhyenä ja tiukkana näinä hetkinä, mutta hirvittää, jos joku kerta remmistä katkeaa joku metallilenkki vaikkapa, ja koiruli pääsee syöksymään auton alle. Pistä toki vinkkiä siitä suihkeesta, menisi ehdottomasti testaukseen.
Kuulostaa kuule niin tutulta! Meillä pelkkä auton ääni saa koiran virittymään äärimmilleen ja seisotaan jo valmiina ”hyökkäysasemissa” odottamassa sinne äänen suuntaan. Auton tullessa kohdalle rääytään ja huudetaan ja samalla hyökätään autoa kohti (jos päästäisi irti syöksyisi koira varmasti täysin autoa päin). Tosi mukavia lenkkejä on siis takana reilu 1,5 vuotta. Ja on tosiaan kokeiltu kaikki mahdolliset herkut (ei niin minkäänlaista vaikutusta), kieltäminen, käytäksen kokonaan huomiotta jättäminen, remmi lyhyellä, remmi löysällä, erilaisia valjaita, ongelmakouluttajan apu yms. Ollaan oltu aikamoinen näky tuolla lenkeillä kun koira rääkyy välillä ihan kuin sitä pahoinpideltäis. 😀 Usein olenkin ottanut Piken syliin auton tullessa ja siltikin se on saattanut rimpuilla ja rääkyä sylissä.
No tämä suihke on siis nimeltään Behavior Correction Spray (paketissa on mopsin kuva) ja en olisi ikinä uskonut mikä vaikutus tällä aivan heti tuli. Nyt Pike heti istuu kun auto tulee ja odottaa palkkaa. Samoin kauempana ohi menevien autojen äänet ei enää kiinnosta, vaan koira saattaa vilkaista sinne suuntaan ja jatkaa silti eteenpäin. Ihan uskomatonta! Uskon, että kun tässä yhdistyy se tunne (tulee aika paineella pullosta), ääni ja tuoksu (ainakin laventeli ja kamomilla, en tiedä onko nämä koirasta ”pahoja”) ja tietysti heti perään palkkaaminen, jolloin se mielenkiinto siirtyy siitä kohteesta (auto) kokonaan pois, jolloin saa luopumisesta herkun. Aikamoista! Toivottavasti teilläkin löytyy joku tyyli saada tuo autoista kiihtyminen kuriin, tiedän nimittäin varsin hyvin kuinka rankkaa kovasti reagoivan koiran kanssa on ulkoilla. 🙂
Oisko sulla kuvaa tosta haalarista ilman takkia?
Pepille pikaista toipumista!
Ei itse asiassa ole, kun mulla oli vielä neule tuona kylmänä päivänä päällä! Jospa kesän mittaan saisi kuvattua ihan pelkästään. 🙂