Meidän juhannusviikonloppuun kuului taas olennaisesti grillailu ja saunominen lähes koko juhannuksen putkeen (kiva piikki sähkölaskussa). Grillissä paistui milloin mitäkin, makkaroista ja lihoista kasviksiin ja makeisiin herkkuihin, mutta parasta kaikista sapuskoista tänä vuonna oli ehdottomasti savustuspöntössä itse savustettu lohi. Ei ihme, että Facebookissa mainostettiin minulle äsken savustuspönttöä, sen verran olen sitä viime viikonlopun aikana ääneen hehkuttanut.
Veikkolassa pyörimisen lisäksi otettiin eilen sunnuntaina suunnaksi Pikkala, jossa pojat harrastivat vesiurheilua ja me tytöt yritettiin ottaa aurinkoa hieman huonoin tuloksin. Täytyy palata tuonne Pikkalan tekolammelle hieman paremmalla kelillä uudestaan. Erilaisten aktiviteettien (mölkky!) ja helteistä nauttimisen lisäksi tuli juhannuksena myös levättyä ja tuijoteltua useampi jakso OITNB:ä. Oikein kelpo ”kaupunkijuhannus” näin taas tänä vuonna.
Tänä vuonna surin jotenkin isommin sitä, ettei omat lapseni koskaan pääse kokemaan sellaista postikorttien ja turistiopaskuvien mökkijuhannusta. Kun ei ole itsellä mökkiä, eikä sukulaisillakaan laitureita, on juhannus vuodesta toiseen tullut vietettyä kotona. Kun vielä puolisonin on vuorotöissä, ei juhannus meillä kohoa juhlapäiväksi arkipäivien yläpuolelle. Ainoat eroavaisuudet arjesta, että a) kaupat huonommin auki b) puhelin tulvillaan ystävien kesäisiä tunnelmakuvia.
Eläköön lähiöjuhannus!