Kun tänään puoli kasilta aamulla tarvoin lumikinoksessa bussipysäkille ja viisi minuuttia myöhemmin aura-auto aurasi pysäkin lumet ihan kirjaimellisesti sukille, aloin väistämättä haaveilla äkkilähdöstä lämpimään. Instagram-kuvavirtaan puski toinen toistaan helteisempiä kuvia Thaimaasta ja muualta lämpimästä, bussi oli myöhässä lumen takia parikymmentä minuuttia ja minua väsytti niin pirusti. Nukahdin itse asiassa heti bussiin ja näin jo unia yllätys yllätys rantalomasta. Valitettavasti heräsin kuitenkin hetken kuluttua Kampista, enkä mistään paratiisisaarelta.
Tämä talvi on ollut osaltani jostain syystä todella väsynyt, en meinaa pysyä hereillä en sitten millään ja tuntuu, että veto on pois enemmän kuin koskaan. Eikai tämän kesällä mittariin tulleen kolmekymppiä näin kovasti pitäisi painaa? 😉 Ehdottelin itse asiassa jo viime viikolla Matille josko sittenkin otettaisiin tässä talvella vielä talviloma jonnekin lämpöön, mutta sitten muistutin itseäni kuinka kiva olisi säästää lomia (ja rahaa) ja viettää vaikka pidempi aika lämpimässä sitten ensi vuonna. Vuosi sittenhän oltiin Thaimaassa ja se teki kyllä älyttömän hyvää. Kummasti jaksoi taas loskaa ja lunta parin viikon allasköllöttelyn jälkeen. Ensi vuonnahan olisi iskän 60v juhlien vuoro ja olen sitä mieltä, että voitaisiin lähteä vaikka sinne tuttuun Thaimaahan ja ihan vaikka samalle talolle taas porukalla iskän juhlia viettämään.
Postireissun jälkeen olin entistä vakuuttuneempi, että universumi haluaisi teleportata minut muutama tuhat kilometriä etelämmäksi, sillä postipaketista kuoriutui testiin Nivean aurinkotuoteuutuuksia. Voin kertoa, että jos jo kookos-suihkugeelistä tulee mieleen ne etelän lomat, niin aurinkovoiteen tuoksu vie kyllä suoraan sinne rannalle. Äsken suoritinkin taas mielikuvamatkailua Niveaa nuuskien ja ainakin tuo aurinkoöljyuutuus vaikutti ihollakin oikein pätevältä. Tunsin itse asiassa jo lähes kuuman hiekan varpaiden välissä ja kuulin korvissani aaltojen pauhun. On se vaan ihme homma tuo aurinko ja sen kaipuu, saati tuo tuoksumuisti, joka palauttaa mieleen mitä erikoisempia muistoja sekunnissa.
Miten siellä on jaksettu talven läpi? Väsyttääkö?
Aurinkotuotteet saatu blogin kautta.
Translation: One way ticket to the paradise for me, please! 😉
Ps. Muistathan minut myös Instagramissa, Bloglovin’issa ja Blogilistalla! ♡
Tuli vain mieleen, että onkohan kilpparilääkitys kohdallaan? Onko sinulta kortisoliarvoja testattu koskaan (Cushingin oireyhtymä)?
Oon miettinyt samaa. Eii oo ikinä testattu kortisoliarvoja. Pitäisi varmaan testauttaa. Mun piti taas mennä verikokeisiin kilpparin takia (aina ”tähän aikaan vuodesta”), mutta mun oma lääkäri Mehiläisessä joutui perumaan ajan sairastumisen vuoksi ja toinen lääkäri tyrkkäs mulle e-reseptillisen lääkkeitä, joten nyt ei ole sitten lähetettä verikokeisiin. Täytynee soittaa soittoaika sille mun omalle lääkärille…
I feel you! Voi kyllä muuten väsyttää. Ihan hitokseen paljon. Koko ajan. Äkkilähtö, ihan sama minne, kunhan paistaa aurinko. Heti kiitos!
Onneksi nyt on ollut aurinkoisia päiviä ainakin Helsingissä, toivottavasti Oulussakin. Kyl me jaksetaan, kohta tulee kevät! 🙂