Nämä päivä bloggaajan kanssa-postaukset ovat aina kovin tykättyjä ja itsekin kyllä pidän niistä. On jostain syystä aina mielenkiintoista kulkea päivä bloggaajan kanssa aamusta iltaan. Päätin viikko sitten tiistaina, kun en saanut unta, että keskiviikkona kuvaan puhelimella päivä Mimmin kanssa-postauksen ja päivän mittaan piti ihan muistuttaa itseäni, jotta muistan räpsiä niitä kuvia päivän aikana tarpeeksi ahkerasti. Tervetuloa siis viettämään 19 tuntia kanssani! 🙂
Herätyskello pärähtää soimaan 6.15. Painan torkkua ja seuraavan kerran herätys raikaa 6.20. En meinaa jaksaa herätä ja eka asia minkä nään, on sänkyyn kurotteleva Jykä. Raahaudun vähitellen kylppäriin. Matti huutaa minulle heipat ja kysyy onko mulla vielä nuha. Tässä vaiheessa vastaan myös päivän ekaan sähköpostiin samalla pikkuhiljaa heräillen. Puoli seiskan pintaan siirryn valkkaamaan päiväksi vaatteet. En ole sen kummemmin miettinyt mitä meinaan pukea, mutta lopulta päädyn tähän asuun.
Kun olen pukenut n. varttia myöhemmin, kömmin alakertaan. Jykä on siirtynyt sohvalle jatkamaan unia. Annan Jykälle murot. Alan meikkaamaan ja koomailen samalla oman aikani. Viisi yli seiska olen meikin osalta valmiina. Muistan, että kilpirauhaslääkkeet meinaa unohtua, joten nappaan ne veden kanssa.
Siirryn alakerran vessaan 7.10. Hiuksille olisi vissiin niillekin tehtävä jotain. Päädyn parin minuutin nutturaan. Seuraava 10 min sinkoilen ympäriinsä pakaten tavaroita päivää varten. Ravaan portaat yläkertaan ja takaisin alas ainakin kolme kertaa. Ensin hakemaan toisen laukun, sitten hiustenvärjäystarvikkeita, sitten korvikset… 7.30 poistun vihdoin ulko-ovesta ja parin minuutin päästä olen pysäkillä ja hyppään n. 7.40 bussiin. Aamubussin pitäisi itse asiassa tulla pysäkille puolelta, mutta se on usein myöhässä. Bussissa kirjoittelen sähköposteja, luen blogeja ja jumitan ruuhkassa. Välillä saatan ottaa tässä vaiheessa myös torkut.
Noin 8.45 olen perillä Kampissa ja kurvaan kaupan kautta työpaikalle. Mukaan tarttuu Chilikana Reissumies ja vihreää ED:iä (oon siihen salaa vähän koukussa). Toimistolla hurahtaakin kiinni koko päivä ja päivän kohokohta on ehdottomasti Jymy-jäätelölähetys, joka saapuu parahiksi lounaalle. Ei ehditä hakemaan tai syömään tänä keskiviikkona ollenkaan lounasta, kun hommia piisaa ihan viimeminuuteille saakka.
Lähden spurttaamaan kohti Hakaniemen metroasemaa n. 15.40, minun on nimittäin ehdittävä kampaamotukkuun Kamppiin ennen neljää hakemaan hiusvärejä vielä illan värjäysoperaatiota varten. Työkaverini Elsa jää työstämään vielä viime hetkille asti ideoimamme tarjouksen lähetyskuntoon asiakkaalle. Ehdin kuin ehdinkin tukkuun viittä vaille neljäksi ja ostan samalla myös itselleni hiusjuttuja. Saavun Suvin luo Skattalle joskus vartin yli neljä.
Ehdotan, josko haetaan jotain sapuskaa, mutta Suvi pyöräyttää meille kanasalaatin. Nautiskelemme viiden pintaan salaatin rauhassa, ennenkuin alamme hommiin hiusten kanssa. Seiskan aikaan hiusväri vaikuttelee päässä, joten juoruillaan ja leikin samalla Cindyn kanssa.
Leikataan vielä värin huuhtelun jälkeen Suvilta huonot latvat pois ja föönaan hiukset kuivaksi. Kasin jälkeen ollaan valmiit ja hiuksista tuli kyllä tosi kivat. Aletaan katsomaan Sinkkulaivaa ja juodaan smoothieta. Rupatellaan vielä puolisentoista tuntia jonka jälkeen lähden sporalla kohti keskustaa ja Nummelan bussia.
Ehdin kuin ehdinkin klo 22.00 bussiin ja soittelen bussista vielä Matin kanssa. Matti on Jykän kanssa lenkillä. Itse olen kotipysäkillä perillä 22.55. Jykä on kovin innoissaan kun tulen vihdoin kotiin ja haisen tietysti vielä Cindylle. Matti on jo nukkumassa.
Jumitan itse pari tuntia vielä koneella surffaillen ja Jykäkin alkaa nukkumaan. Yhdeltä havahdun poistamaan laiskasti meikit meikinpoistoliinoilla. Väsyttää! Suljen silmät 01:20. Onneksi huomenna on kotitoimistopäivä.
Ps. Muistathan minut myös Instagramissa, Bloglovin’issa ja Blogilistalla! ♡
Ihanan aito ja konstailematon blogi, aina ilo lukea 🙂
Kiitos! Lämmittipä mieltä kuulla 🙂
Olipa kiva ja täytyy varmaan itsekin joskus taas tehdä.. Ehkä jo hu.. Oon aloittanut tällaisen operaation jo 100 kertaa , mutta unohdan kuvaamisen jo usein ennen 12.. Öitä!
Siis ehdottomasti haastavinta on muistaa ottaa näitä kuvia! 😀
Multa meni puoli postausta ohi kun toljottelin Jykän kuvia 😀 Onneksi voin ruhnutella Lorua kun sen piti päästä syliin nukkumaan!
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com