Paris, je t’aime!

Kerroin äsken naapurin mummelille, että vietin pitkän viikonlopun ystävättären kanssa Pariisissa. Heh. Meidän loma huipentui heti perjantaina Beyoncén ja Jay Z:n stadionkeikkaan, josta käveltiin sujuvasti keskellä Pariisin yötä useamman kilometrin matka hotellille. Reilun puolentoistatunnin Pariisin ruuhkassa tuskaisena ja epätoivoisena taksissa istumisen stressaamisen jälkeen siis ehdittiin kuin ehdittiinkin onneksi keikalle. Kipitettiin itse asiassa juuri stadikalle sisään ensimmäisen kappaleen alkaessa. Uskomaton tuuri, keikka alkoi siis (onneksi) tunnin ilmoitetusta myöhässä!

Lauantaina taksissa toiselle hotellille (otettiin eka yö läheltä keikkapaikkaa) Peppi totesi, että aloitettiin tämä reissu oikeastaan ”huipulta”, sillä koko matkan päämäärä ja tarkoitushan oli varsinaisesti tuo perjantain konsertti, joten paljon muita suurempia suunnitelmia meillä ei sitten oikeastaan ollutkaan. Loppuloma haahuiltiinkin vain ympäriinsä, käytiin katsastamassa pari Pariisin maamerkkiä ja istuttiin tuntikausia ravintoloissa ilman kiirettä. Syötiin juustoja, etanoita, koritolkulla tuoretta patonkia ja muita herkkuja ja imettiin itseemme Pariisin meininkiä. Yhdessä ravintolassa saatiin pala synttärikakkua, kun satuttiin paikalle syntymäpäiväjuhlien aikaan, toisessa tarjoilija vaatimalla vaati päästä yhteiskuvaan. Ei kyllä taas ollut huonosta palveusta tietoakaan.

Aivan parasta lomailua tämä tämmönen, etenkin kun Pariisin lämpötilat huitelivat 25°C paikkeilla ja mitään ei ollut varsinaisesti ”pakko” nähdä tai tehdä. Shoppailukin jätettiin tällä kertaa minimiin ja ainoat reissun ostokset tarttuivat mukaan Sephorasta (näistä lisää myöhemmin). Kaikki postauksen kuvatkin on napattu vain puhelimella. Laiskotti. Mieli vähän haikeana, mutta kuitenkin rentona palaan takaisin arkeen. Onneksi Pariisiin pääsee aina uudelleen.