Kahden päivän urakka se oli, tuloksena iso kokko tavaraa poltettavaksi. Järjetön kasa koulupapereita, kirjeitä ja pehmoleluja, elettyä lapsuutta monta kymmentä vuotta taaksepäin. Polttohautauksen saivat tällä kertaa niin synttärikortit, kirjeet kuin suurin osa lapsuuden pehmoleluistakin vuosien ajalta. Mukaan yhteen isoon muovilaatikkoon vanhempieni varastoon päätyivät vain ne kaikista rakkaimmat; pehmoleluista leijona, jota on hoidettu useamman vuoden ajan hartaasti mm. mustikoilla ja kääreellä (raukalla on pää irti), sekä lammas ja lehmä, Marimekon minikokoiset jokapoikapaidat ja jo edesmenneen mummoni neulomat pienet villatakit (osa jopa koirankarvasta), tietenkään vuosien saatossa tekemiäni piirrustuksia ja askarteluja unohtamatta.
Seuloin mukaan tietysti myös päiväkirjoja, (itsetehtyjä) synttärikortteja ja muutamia kirjeitä, sillä viihdearvo niissä on kyllä melkoinen… Ne teiniaikojen kaikista pahimmat jäivät itse asiassa vielä varastoon odottelemaan vuoroaan, täytyy käydä ne toinen kerta läpi ihan ajan kanssa, valokuvissa oli nimittäin tällä kertaa jo ihan tarpeeksi tekemistä. Monta kertaa päivittelin, että onneksi valokuvat ovat nykyään digitaalisessa muodossa, mulla kun oli niitä teiniajoilta kertynyt ihan jokunen…
Monen tavaran kohdalla pintaan pyrki haikeus, mutta silti päädyin pistämään menneisyyttä palamaan tällä kertaa sen kummemmin ajattelematta ja rankalla kädellä, tuleehan näitä uusia muistoja nimittäin joka ikinen päivä. Vaikka on niitä vanhojakin lapsuushetkiäkin välillä ihan kiva fiilistellä, mennyttä kun ei takaisin saa, vaikka kuinka tahtoisi.
Nyt istun junassa matkalla Helsinkiin ja ollaan kohta jo Lahdessa. Kuopiossa tuli taivaantäydeltä vettä ja Suonenjoella rakeita, mutta pienten päiväunien aikana maisema muuttui täysaurinkoiseksi. Ja taas sen joudun toteamaan, on tämä Suomi vaan kaunis maa! 🙂
Huomenna Ruisrockiin! Sinne onkin luvattu ihan superia keliä! 🙂
Itselläni on käynyt sillä tavalla ”kätevästi”, että sen jälkeen kun olen itse muuttanut pois vanhempien luota, ovat he muuttaneet jo kahdesti, eivätkä halunneet kuljettaa mukana myös muksujen tavaroita. Mulla taitaakin kaikki omat kamat olla kotona vanhojentanssimekkoa ja ala-asteella hankittua kansalaispukua lukuunottamatta. Ja musta se on kivaa 🙂
Paperi- ja diakuvat kannattaa skannata koneelle.
Tein sen tuossa muutama vuosi sitten, ei ollut ihan mahdoton urakka, vaikka vuosia ja kuvia oli paljon!
Juttua tästä blogissani.
Kuinka sä raaskit heittää noita poi? Toisaalta itselläni on paha hamstraajan luonne.