Kai se on pakko palata vähitellen taas tähän blogiarkeen kiinni. Viikonloppu Savossa oli oikein onnistunut ja eilisen maanantain vaan haaveilin. Oon toisinaan kova tyttö haaveilemaan ja eilen käytin oikeastaan melkein koko päivän haaveiluun, enkä saanut lähes mitään järkevää aikaiseksi. Ainakin siltä tuntui tänään, kun piti porhaltaa paikasta toiseen ja hoitaa niitä hommia ihan oikeasti.
Mistä sitten haaveilin? Haaveilin kesälomareissusta, jonka ehdin viime viikolla jo varaamista vaille lähes täysin suunnitella. Noh, lennot pompsahtivatkin kahdessa päivässä 300€/hlö, joten se siitä sitten. Ei lähdetä kesällä reissuun. Ainakaan niin pitkälle. Siirryin matkahaaveista seuraavaan aiheeseen, nimittäin haaveilemaan kesämökistä, pikkuruisesta piilopirtistä Savossa ja nyt tiedänkin sitten lähes kaiken mökin rakentamisesta ja mökkipaketeista. Tiedän, kuinka ison mökin saa rakentaa ja paljonko pitää olla matkaa rantaviivaan. Oma pikkuruinen mökkikin olisi jo valmiiksi katsottuna, mikäli mökkiprojekti olisi nyt ajankohtainen.
Illalla hautasin mökkihaaveet taka-alalle, mutta aloin haaveilemaan taas pitkästä aikaa omakotitalosta. Olen halunnut aina omakotitalon, mutta joku aika sitten siirsin haaveet kokonaan myöhemmäksi. Olen vaan surffaillut aina omakotitalojen myynti-ilmoituksia ja tontteja ohimennen säännöllisen epäsäännöllisesti. Mutta kuinkas sitten kävikään, bongasin pitkästä aikaa superkivan talon ja tässä sitä nyt taas ollaan, edelleen eilisistä omakotitalohaaveista ihan pää pyörällä. Talo ei ole kivitalo, kuten ollaan ajateltu, mutta se on vaan niin ihana! Viime yönä tuo talo tuli uniinikin, tosin unessa se olikin sitten ihan kamala. Uskaltaisikohan taloa käydä ihan vaan vähän vilkaisemassa… No kai välillä on ihan hyvä haaveilla ja sitten taas palata takaisin arkeen ja asukuviin.
Pyörin tänään taas Helsingissä kenenkäpä muun, kuin Piukun kanssa ja mukaan tarttui tuo JUNAROSE:n superpehmeä aitonahkainen takki uudesta Objectin liikkeestä Aleksilta. Sain tuon takin ”ennakkona” eräästä yhteistyöjutusta ja se on ihan eka aitonahkainen takki minkä omistan. Puin takin heti päälle ja siinä se sitten keikkui hartioilla koko päivän. Tänään ei jostain syystä huvittanut muuten ollenkaan poseerata, ehkä ne ajatukset oli edelleen siellä unelmieni talossa…
Mä haaveilen kans omakotitalosta. Olen haaveillut jo ehkä kymmenisen vuotta. Nyt viimeiset 5-6 vuotta ihan tosissaan. Mutta aina asiat menee niin, ettei siihen taloon olekaan mahkuja (ei vakitöitä jne.). Ja kyllä mä haaveilen vielä yhdestä lapsestakin…. 😉 Aina pitää olla unelmia ja tavoitteita.
No äläpä! Näinhän se on, elämä olisi tylsää ilman haaveilua! 🙂
Tottakai huutikseen 😀
Sinne siis! 🙂
Ihana asu!<3 Ja sinä:)
Voi kiitos <3
Tässä koko kevään asuntoja metsästäneenä voin sanoa ettet ainakaan menetä mitään vaikka kävisitkin katsomassa haaveissasi pyörinyttä asuntoa. Voihan se olla, että et tykkää talosta ollenkaan muuten kuin kuvien perusteella ja kun olet sen luonnossa nähnyt, ei se tule enää uniisi. Toisaalta jos haluat edelleenkin pitää ihanan talon mielikuvan yllä, älä missään nimessä mene katsomaan 😀 Kuvat eivät aina kerro totuutta, ja viimeistään kosteusmittaus aiheuttaa päänvaivaa…
hanna
http://www.hannamariav.com
Täytyy todellakin harkita, uskallanko astua taloon… Onneksi tuo on valmistunut vain pari vuotta sitten, joten toivottavasti olisi vielä kunnossa, tosin eihän sitä nykyään tiedä… Mietitään! 🙂 Tsemppiä asunnon metskailuun!
Mun kaveri harrastaa ihan tollasta samaa haaveilua! ”Ostettiin kyllä just tää rivarikämppä, mut muutaman vuoden päästä vois kattoo omakotitaloa” ”Kattelen näit omakotitaloja ihan huvuikseni vaan, vaik me ei olla viel muuttamassa” ”No nyt löyty täydellinen talo ja pakko se on saada!” 😀 Ja tätä haaveilua voi jatkaa tuleviin koirarotuihin jne.
No juurikin näin 😀 Pysyypähän virkeenä 😉
Ooo mikä rotsi, love iiiit!
// NOFASHIONVICTIMS.FI //
Minä myöööös!!! Superpehmee! <<3