Siirtelin tuossa loppuvuoden kuvia puhelimista koneelle (tai no iPhone siirtää ne ihan itse, Galaxy S 4 Zoomia piti vähän avittaa) ja pohdin muutenkin tuota joulukuuta ja sen meininkiä. Minullehan iski Pariisin reissun jälkeen oikein kunnon reissustapaluumasis (jota helpotti vähän uuden reissun varaaminen), josta mainitsinkin ja samalla sitten neljän ja puolen vuoden jälkeen myös oikeastaan ekaa kertaa iso blogimasennus. Oliviasta takaisin tänne Bloggeriin muuton jälkeen homma tuntui jo vähän takkuiselta ja jossain vaiheessa joulukuuta ja tätä järjetöntä pimeyttä blogin pitäminen ylipäätään tuntui tosi järjettömältä ja vastenmieliseltä. Onneksi tuo joululoma ja sen myötä syntynyt blogiloma helpottivat oloa jo kummasti. Toivottavasti uusi vuosi ja joka tammikuu koittava ”puhtaalta pöydältä”-meininki piristää blogia vielä entisestään.
Tuntuu, että muutenkin tunnelma on blogeissa ollut loppuvuodesta tosi alavireistä, tai sitten olen vain vilkuillut blogeja synkein masislasieni läpi. Kommenttien suhteen on ainakin minulla jotenkin aivan äärettömän hiljaista, vaikka kävijöitä riittääkin, mutta eipä sillä en itsekään jaksa jättää puumerkkiä käynnistäni muiden blogeihin. Silmäilen vaan postaukset läpi ja siinä se, joskus painan jopa tykkää-nappia, jos sellainen blogista löytyy. Puhuttiin joulukuun alussa Elsan kanssa aiheesta ja Elsa totesi haastaneensa itseään pienimuotoiseen ”kommentoin kolmea blogia päivässä”- kampanjaan, johon taidan itsekin nyt vuoden alusta liittyä mukaan. Täytyisiköhän samalla tarttua tuohon Elsan lanseeraamaan videohaasteeseen, eli postata ainakin kerran kuussa videopostaus blogiin? Ainakin lupaan niinä päivinä, kun luen blogeja kommentoida kolmea ja tykätä vähintään viidestä blogista.
Joulukuussahan minulla oli tänä vuonna ihan ennätysmäärä pikkujouluja. Selvisin kuin selvisinkin viidet eri juhlat kunnialla läpi ja väliin jäivät ainoastaan yhdet. Alla kuvamatskua kivalta joulukuulta, jolloin ei todellakaan olisi ollut syytä vaipua masennukseen. Toivottavasti tammikuu olet blogin suhteen edeltäjääsi astetta inspiroivampi!
Minä ja Emmi Tavastialla The Soundsin keikalla. Se oli kiva ilta se.
Joannan tupari-pikkujoulujen juustotarjoilut. Tämäkin oli kiva ilta!
Minä ja Peeta Joannan pikkareissa.
Jatkoin Joannalta toisiin pikkujouluihin ja porukka siirtyikin juuri BLÄKiin, joten liityin seuraan. Tässä kuvassa oon näköjään kokomustissa BLÄKin vessassa ja pääpanta on jo tässä vaiheessa iltaa saanut lähtöpassit.
Tämä kuva puolestaan on Forumin bloggaajien pikkujouluista ja Sara siinä ilmeisesti arvioi silmämääräisesti glöginsä vahvuutta…
Annoskateus iski!
Tässä joulukuinen selfie pysäkillä Nummelan päässä. Tajusin sitten tovin päästä tästä missanneeni koko bussin…
Ilo oli ylimmillään vuotuisissa tyttöjen pikkujouluissa näköjään tänäkin vuonna.
Ja Beeffiinhän me taas päädyttiin… Perinteitä kunnioittaen!
Järkkäsin myös blogitytöille pikkujouluntyyppiset Forumissa. Ohjelmassa oli alkudrinkkien (#lepurp) lisäksi ruokaa ITALO:ssa (etanat mmm…) ja O´Learysissa.
Ai mitenniin bloggaajia? 😀
Olin näköjään ottanut meikistäni Forumin vessassa kuvan jo päivällä.
Kuopion pään pikkujoulujen lahjasaalis. Kuopiossa käytiin katsastamassa myös yöelämä. Nyt kun tarkemmin asiaa mietin, niin nämähän oli jo itse asiassa kuudennet pikkujoulut, eli yhteensä juhlia olisi ollut seitsemät. Apua. No ehkä lasketaan niin, että nuo samana iltana olleet olivat yksi juhla… 😀
Riisipuuroöverit jouluaattona ennen hautausmaata ja kirkkoa.
Ja sitten se kirkko. Onneksi oltiin ajoissa, niin kerkesin napata kuvan, ennenkuin edessä oleva penkki täyttyi! Mulla on muuten lapsuuden jouluevankeliumikuvaelmista traumat, en nimittäin koskaan saanut olla enkeli, koska oon näin tumma (wtf). Pahin pohjanoteeraus tapahtui kuitenkin seurakunnan kerhossa, jossa SOITIN TRIANGELIA ohjaajan kanssa sivussa istuen, koska kaikki muut roolit oli jo täynnä. Kiitti tästä. Never forget!
Rocky Roadsia. Nomnomnom. Niiiin hyvvee! Tumma- ja maitosuklaalevyt sulatetaan sekasin kattilassa (ei liedellä, vaan silleen et vesi kiehuu siinä alla toisessa kattilassa) sit joukkoon paloteltua piparia, suolattuja casheweita, vaahtokarkkeja ja karpaloita ja eikun vuokiin nokareina. Vuoat jääkaappiin noin tunniksi jähmettymään ja eikun ääntä kohti.
Höllöttelyloman jälkeiset ilotulitusraketit uutena vuonna klo 00:00.
Ja aika pirun pätevä elämänohje/muistutus vuodelle 2014.
Näillä eväillä jatketaan! Nyt mä meen kommentoimaan niitä kolmee blogia ja tykkäämään viidestä! 😉
”Minä ja Peeta Joannan pikkareissa.”
O_o
Hehehe! Siellä oltiin ja oli kivaa! 🙂
Mä tein rocky roadit laiskan tyyliin ja sulatin suklaat mikrossa 😀 Ei pelkoa niiden polttamisesta! Paitsi kerran kyllä onnistuin valkoisen suklaan käräyttämään, mutta se olikin eri tarina se 😛
Emmi L.
No sekin on kyllä vaihtoehto… Mä haluisin kuulla tän tarinan 😉 Tai ehkä en sittenkään…
Lols miten me ollaan mahduttu Joannan alushousuihin yhdessä?
Hyvin mahduttiin ja eikö meillä ollu ihan mukavaakin vielä 😉
Harvoin kommentoin, mutta ajattelinpa nyt ottaa haasteen vastaan ja lisätä vähän kommentointia. Kommentoin todella vähän blogeja.
Minulla kävi blogien lukemisen suhteen joulukuussa ”blogimasis” kun en ennättänyt enkä oikein jaksanutkaan lukea kaikkia blogeja, joita seurailen aktiivisesti. Mutta turhapa sitä on ottaa lukemisesta stressiä. Tänään aamulla (vai eilen illalla?) luin sitten putkeen sinun kaikki Pariisi-bloggaukset. Ihana kaupunki. Mukava kyllä muistella omaa pari vuotta sitten tapahtunutta Pariisin matkaa samalla kun luin sinun muisteluita 🙂 Pariisin kuvissa vilahtanut musta takki oli tosi ihana <3
Ihanaa Thaimaan lomaa! Mukava lueskella matkakertomuksia ja -suunnitelmia, kun itse olen vieraillut vain Euroopassa.
Hei kiva kun kommentoit.
Mulla on sama tuon kanssa, välillä harmittaa, kun ei ehdi lukemaan niin paljon blogeja, kun haluaisi! Ja mahtavaa, että tuli Pariisi-muistot mieleen. Se takki on ASOSilta ja ihan oma suosikkini myös!
Kiva, että matkajutut kiinnostaa, Thaimaasta varmasti luvassa niitä lisää! 🙂
Voi Mimmi-pientä! Minä en saanut olla enkeli, koska olin niin pitkä. Ihanaa, etten ole ainoa näiden ”traumojeni” kanssa. 😀 Ihania kuvia olet räpsinyt ja niin kauniskin kaikissa olet. 🙂
Hahaha! Pitkiä enkeleitä ei oo siis myöskään olemassa 😉
Ikinä en ole kommentoinut, vaikka aina luenkin. Teenpä sen siis nyt – uuden vuoden kunniaksi. Juttusi piristävät usein ainakin minun päivääni, vaikken kommentoikaan. Eli jatka samaan malliin, kiitos 🙂
Kiitos Ansku, huikeeta että kommentoit! Ehkä jätät puumerkkiä jatkossakin? 😉
Jossain kohtaa kysyit muidenkin uudenvuoden suunnitelmia – matkailublogissa on matkailusuunnitelmia alkavalla vuodelle – täältä löytyy.
Ooh, täytyypä vilkaista! Tosin saattaa iskee paha matkakuume… 😉
Löysin sun blogin tänään ja oijoi ku tää on hyvä!
-saramarija
Voi ihana, tervetuloa lukemaan!! 🙂
Täällä ollaan, vaikka kommentoin äärimmäisen harvoin. Blogistasi on tullut harmittavan kaupallinen. Kun vaatteet, meikit jne. on huomattavan usein ”lahjaksi saatuja”, oma mielenkiintoni vähenee, varsinkin kommentoinnin osalta. Mutta tästä huolimatta pidän kovasti blogistasi, vaikutat tosi hyvältä tyypiltä ja on hienoa, että jaksat postata päivittäin!
Joulujuhlamuistosi saivat nauramaan, pikkujoulutahti hengästymään ja kuvat huokailemaan ihastuksesta. Millä tavalla laitat kulmasi? Kestovärjäätkö niitä? Näytät aina upealta ja huolitellulta <3
Hyvää uutta vuotta ja inspiroituneita hetkiä blogin kanssa!
Kiva kun kommentoit. Joo, näinhän se tuntuu olevan vähänkään ”suosittujen” blogien kanssa. Tosin paljon jää siitä saadusta tavarasta myös blogin ulkopuolelle ja täälläkään ei esille pääse kuin ne ihan oikeasti hyvät, joiden takana pystyy seisomaan 🙂
En kestovärjää kulmiani, käytän The Body Shopin kulmapalettia viimeistelyyn.
Kiitos kivasta kommentista 🙂 Mukavaa vuotta 2014 myös sinne!
Mulla on kans ollut tosiaan ties minkälaista blogimasennusta, kommentteja tulee aika vähän mutta ehkä suurin syy on se, etten oikein kehity hommassa mihinkään. Siis valokuvaus ei oo iskenyt nyt pitkillä pimeillä ollenkaan, oma kommentointi laahaa, tuntuu ettei tule oikein mitään mieleen mitä voisi kirjoittaa kommenttibokseihin ja muutenkin vaan blaah. Tuo videopostaus on mun tapani tehdä jotain ihan uutta missä en ainakaan aluksi oo yhtään hyvä, että näkisin jonkun kehityksen ja toisaalta muistuttaisin ihmisiä ettei tässä mitään bileistä toiseen hyppääviä taruolentoja olla.
Jotenkin tuntuu, että aina välillä pitääkin puhaltaa peli poikki hetkeksi, vaikka ihan päiväksi ja miettiä mikä tässä hommassa on ennen tuonut ilon ja mikä se voisi olla nyt. Mä oon nyt katsonut ihan hulluna noita suomalaisia vloggaajia youtubesta ja niillä on aika hyvä meininki, varmaan siksi kun skene on kuitenkin uudempi ja tyypit tavallaan vasta luo sitä juttuaan.
Mut kyl se tästä taas lähtee kevättä kohden. Itse tarvisin nyt oikeasti sitä lunta maahan, että tulisi kirkkaampaa pihalle ja draivi päälle. Pääsiäisenä on varmasti jo eri meininki!
Joo, itellä on vähän sama, että tuntuu ettei tavallaan pääse eteenpäin minkään suhteen, niin sitten alkaa masis… Hyvä, että keksit ton videohomman, seuraan ainakin mielenkiinnolla. Ja sitten se teidän urheiluhomma, huh!
Olen samaa mieltä tuosta pelin poikki puhaltamisesta, välillä on hyvä tutkailla ihan oikeesti sitä että onko tämä nyt todella sitä mitä haluaa tehdä, eikä vaan paahda tukka putkella eteenpäin sen kummemmin ajattelematta. Uskomaton tuo videobloggaajien skene, ei auta ku nostaa hattua!
Kyllä me jaksetaan tämä talvi, nyt on jo heti kivempaa, kun on ees pari senttiä lunta! 😀
Täällä olisi myös toinen traumoittunut… ei ikinä enkeli vaan aina paimen! Näköjään tummalla tukalla meni ennemmin miehestä kuin enkelistä XD
Hahaha, repesin ääneen!!! 😀 Pitäiskö perustaa joku tukiryhmä meille jouluevankeliumin traumatisoineille? 😀
Mistä tuon viimeisen kuvan pullonkorkki on?
Happy Joe siidereistä niitä saa 🙂
Mullakin on (koulun) juhlista trauma. En ikinä, siis IKINÄ saanut olla enkeli, keiju tms koska olin opettajan mielestä kömpelö – hän siis sanoi sen ääneen.Myös liikuntatunnit olivat tosi ahdistavia. Vaikka aikuisena olen liikkunut paljon- enkä taatusti ole enää kömpelökään-, ja kouluvuosista on sinun ikäsi tuplasti, eivät tietyt nöyryytykset unohdu ikinä. Mutta asiaan: blogisi on piristävää luettavaa. Olet niin suloinen 🙂
No just just! Ja et oo varmasti unohtanut tuota luultavasti puolihuolimatonta kommenttia koskaan. Näin se vaan menee!
Kiitos kiitos 🙂
Iteltä ainakin jäänyt kommentointi sen takia pois, koska tuntuu että ei sitä kukaan lue, jos kommenttiin ei tule vastausta. Mutta tosi kivat meikit monessakin kuvassa! 🙂
No höh! Jokainen kommentti kyllä luetaan ja akuuteimpiin vastataan ihan heti, muihin sitten vähän myöhemmin tälleen useampi postaus kerrallaan (tämäkin vie muuten yllättävän paljon aikaa, kun haluan naputella jotain muutakin kuin ”Kiitos :)” vastaukseksi). Joten no worries, kommentit ovat tärkeitä jatkossakin, toivottavasti jaksat niitä laittaa välillä tulemaan!
Kiitos, täytyisi aktivoitua meikkien (etenkin luomivärit) suhteen nyt taas tänä vuonna! Tuo sininen luomilla ihan yksinään näytti nimittäin niin kivalta 🙂