Mitä Jyrkille kuuluu?

Aina toisinaan kyselette, että mitä Jykälle oikein kuuluu ja enpä ole hetkeen koiran kuulumisia tänne blogin puolelle kertoillutkaan. Tuo meidän musta kippurahäntäinen mopsipoikahan on jo kaksi ja puoli vuotias (mihin tämä aika menee?!) ja herrasta on kasvanut melkoinen mötky! Viime punnituksessa eläinlääkärillä painoa oli tasan 10kg (tietysti pelkkää lihasta), joten oikein jämäkästä mopsipojasta on siis kyse. Katoin just yhtenä päivänä kuvia Jyrkin pentuajoilta ja tuli kyllä kova ikävä noita vauva-aikoja, toinen oli niiiin älyttömän söpö ja höpsö pallukka! Yhden kattavamman postauksen olen muuten kirjoitellut More To Loveen kun Jykä oli 6kk, eli kaksi vuotta sitten.

Jyrkin elämä oikeestaan tänäpäivänä on yhtä nukkumista. 😀 Toinen nukkuu varmaan lähemmäs 90% päivästä. Tuossa se nytkin tuhisee jalkaa vasten. Jyrki myös elämöi toisinaan unissaan ja suosikkipuuhaani onkin kuvailla videolle kun toinen näkee unta… Välillä päivän mittaan tietysti halaillaan (Jyrki on melkoinen halikoira) ja tietysti leikitään, mutta suurin osa ajasta kotona menee kyllä nukkuessa. Tuntuu, että varsinkin talvella Jykä vaan nukkuu ja nukkuu (ei sillä etteikö itekin tekis mieli niin tehdä). Välillä Jyrki pitää mennä ihan herättelemään (varsinkin viikonloppuisin). Luonteenpiirteistä tuo läheisyydenkaipuu ja itsepäisyys on vaan korostuneet vuosi vuodelta ja tuntuu, että jos Jykää käskee vaikka luokse, niin se pohtii aika pitkään, että mikähän taka-ajatus tässä nyt on. Paitsi tietysti jos kädessä on jotain herkkua.

Herkuista puheenollen joulukalenteri on tänäkin vuonna ollut jätkän lemppari. Joka päivä innolla avataan luukkua ja jännätään, että mitähän herkkua sieltä paljastuu. Sitten noita puoliksi syötyjä pätkiä löytyy ympäri olkkaria. Kiva. Muutenkin Jykä oottaa joulua kovasti ja kaivelee esim meidän joululahjakasseja löytöjen toivossa. Yhtenäkin päivänä se juoksutti Lakulle (vanhempieni bordercollie) lahjaksi menevää lelua näytille, kun oli taas vähän käynyt penkomassa… Yritä siinä sitten olla toiselle vihanen…

Jykä on onneksi tosi rauhallinen myös esim. lenkillä eikä välitä, vaikka muut koirat räyhäisivät sille. Ennen se lähti (eli yritti lähtee) välillä esim. ohi lenkkeilevien ihmisten perään, mutta nykyään ei tee edes sitä, on selkeesti laiskistunut siis aika tavalla. Jykä ei oikeestaan edelleenkään hauku, joka on kyllä tosi kiva juttu. Tosin välillä pitää tietty haukkua sohvalla esim takapihalla oleville linnuille ja oraville, tai ikkunasta illalla heijastuville heijastuksille… Älykäs tyyppi kertakaikkiaan.

Jykä rakastaa erilaisia temppuja ja tehdäänkin perus istu, tassu, high five, kieri, leiki kuollutta, tanssi jne. temppuja ihan viikottain. Lisäksi piilotellaan herkkuja kämppään ja viimeisimpänä on harjoiteltu siivoamista, eli sitä, että Jykä kantaa omat lelunsa koppaan, kun käsky ”siivotaan” käy… Edelleen tänäkin päivänä tosi hyvänä motivaattorina toimii namut, joten opettaminen erilaisiin temppuihin ja leikkeihin on melko helppoa. 

Terveenä ollaan onneksi oltu ja ainut tyypillinen ”mopsivika” on Jykällä silmän sisänurkkaan ilmestyneet pigmentoitumiset, jotka johtuvat verkkokalvoa hiertävistä silmäripsistä. Silmän pinnalle ilmaantuu siis semmonen musta kalvo. Tämän takia laitetaan rasvaa silmään ja vaiva alkaa olla jo parempana. Toivottavasti jatkossakin Jykä säilyy yhtä terveenä mitä tähän asti.

Nämä kuvat on otettu toissapäivänä, kun ostettiin Jyrkille uusi peti Mustista ja Mirristä. Haasteena entisen punkan kanssa on ollut se, että sänky ja koira molemmat ovat mustia, joten välillä ei erota onko Jykä kämpillä pedissä vaiko ei. No nyt erottaa mustan pojan tuolta sängystään. Tuo patja on Mustin ja Mirrin sekä Ivana Helsingin Bibi & Bim -yhteistyömallistoa, josta löytyi kyllä vaikka mitä kivaa, mutta toistaiseksi ainakin sijoitettiin vain tuohon patjaan. Saas nähdä päätyykö muitakin malliston tuotteita Jyrkin käyttöön…

Semmosta kuuluu meidän Jyrkille. On se mahtavaa, että elämäni mies jaksaa tykätä minusta joka päivä (paitsi sillon kun lähin suoraan Ruotsin risteilyn jälkeen Pariisiin, sen jälkeen mökötettiin ainakin tunti! :D). Täällä on kyllä vähän pentukuumetta ilmassa… Eikös se toinen koira menis siinä missä yksikin?

Postaus sisältää mainoslinkkejä.