RESCUEMOPSI PIRKON KUULUMISIA

Piikki, Piiperi, Pirjo, Piipiäinen, Pirpana, Kurnu, PirkkoLiinamaa, Piketsu, Piipi, Tytti, Piikko, Piikkiäinen, Pirkko, Pike… 

Ensikohtaaminen lentokentällä 😍

Elämää rescuekoiran kanssa on meillä takana nyt reilu vuosi. Kirjoittelin Pirkon saapumisesta silloin pitkän postauksen ja narttu on päässyt tässä vuoden aikana kotiutumaan meille oikein kunnolla. Ollaan vietetty tässä vuoden aikana aikaa mökeillä eri puolella Suomea, Pike on tutustunut myös pieniin lapsiin ja vauvoihin, viettänyt useamman viikon hoidossa meistä erossa ja päässyt tutustumaan myös toisiin koiriin. Tosiaan Pikehän on nyt iältään jo yli kaksi vuotias ja oikeastaan ”aikuinen” koira. Tuntuu kuitenkin, että aloitettiin esim. hihnakävelyn harjoittelu aivan nollasta, joten voisi todeta ensimmäisen vuoden menneen Pirkon osalta tietyllä tavalla vähän hukkaan… Koira, jonka menneisyydestä voi vain arvailla (me on tultu siihen tulokseen, että Pike on ollut jonkun vanhan mummelin koira) on vaatinut kyllä reippaanlaisesti hermoja. Alussahan Pike ei pelännyt mitään, mutta myöhemmin iski eräänlainen mörkökausi, jolloin jokainen asia tuntui pelottavan. En tiedä liittyikö tämä kotiutumiseen vai mihin, mutta se meni jossain vaiheessa onneksi suuremmilta osin ohi.

Pikelle äärimmäisen tärkeitä asioita ovat omat (ja myös Jykän) lelut ja Pike myös suojelee ruokaansa vähän turhankin hanakasti. Tosiaan jossain vaiheessa ruokakupilla alkoi syönnin jälkeen useampana iltana kunnon mylly (Jykä on hitaampi syöjä, Pirkko hotkii omat eväänsä alta aikayksikön) ja sen vuoksi syötetään Pike ja Jykä erillään tappelun välttämiseksi. En tiedä onnistuisiko syöttäminen samassa tilassa nykyään ja onko tuo tappelukausi mennyt ohi, ei olla kokeiltu, vaan on kivempi antaa ruokarauha molemmille. En tiedä oliko kyseessä joku valtataistelu Jykän kanssa, sillä nuo nartut tuppaavat kuulemma pomottamaan usein kiltimpiä uroksia oikein kunnolla. Me on alusta asti pyritty toiminnallamme siihen, että Jykä saa esim. herkut, ruoan yms. aina ensimmäisenä ja Pirkon vuoro on vasta aina Jykän jälkeen, mutta silti Pike tuntuu usein alistavan Jykää, joka alistuu kilttinä kohtaloonsa.

Pike on oppinut hienosti käskyjä, mutta on melko temperamenttinen ja saattaa esim. luuta sohvassa syödessään alas komennettaessa (ei saa syödä sohvassa, mutta pyrkii sinne aina kun silmä välttää) alkaa murisemaan, mutta samalla heiluttaa kuitenkin häntäänsä. Murinaa ei olla ihan tarkoituksella kitketty pois kieltämällä ja se on onneksi vähentynyt kun koira on huomannut että herkkua ei viedä pois vaan syönti saa kyllä jatkua, mutta alhaalla sohvalta. Myös pari kertaa nukkumaan mennessä Pike on saattanut herätessään murahtaa minulle, jos olen mennyt siirtämään jo nukahtanutta koiraa esim. sohvalta omaan koppaansa makuuhuoneeseen. Pike tosiaan nukkuu yöt omassa kopassa, joka hankittiin Mustista ja Mirristä melkeinpä heti Piken saavuttua. Tuo koppa on ollut aivan loistava hankinta ja selkeästi Pirkon oma turvapaikka jossa saa rauhoittua. Kertaakaan Pike ei ole ketään näykkäissyt tai purrut, vaikka varsinkin alussa Piken leikit olivat tosi rajuja. Nykyään on onneksi opittu, että pussataa saa, mut ei purra ja tyttö onkin tosi kova pussailemaan.

Kotona sisällä Pirkko on mitä ihanin ja rennoin kaveri. Pike rakastaa kainalossa köllöttelyä ja usein tunkeekin syliin ja ihan aina lähelle. Pirkko tykkää katsella telkkarista eläimiä ja kun Pokémoneja evolvataan (niistä tulee hauskat äänet). Sohvalla Pike hyppää ponnistaa kaaressa mahan päälle (joka onkin muuten varsin kiva tunne) ja menee usein työhuoneen sohvalle ja pinoaa itselleen useamman viltin ja tyynyn kasan pediksi. Isona haasteena Pirkolla alusta asti on ollut ulkona autojen kohtaaminen. Neiti riehuu edelleen lenkeillä autoille ja alkulenkistä tuleva auto voikin käytännössä pilata koko loppulenkin (koirasta tulee kireä ja vahtimismode ja hihnassa sinkoilu jää pahasti päälle). On käytetty Pirkkoa tämän vuoksi myös ongelmakoiriin erikoistuneella kouluttajalla ja treenattu kontaktin vahvistamista yms. ja nykyään neidin huomion saa lenkillä onneksi esimerkiksi nameilla, eli autoille riehuminen on vähentynyt tai ainakin riehumisen kesto lyhentynyt. Kieltämättä lenkit Pirkon kanssa vaativat edelleen hermoja ja toisinaan huonona päivänä alusta loppuun riehutun lenkin jälkeen itsellä on todella epäonnistunut olo. Tämän vuoksi Pirkko käy aamulla ja päivällä vain takapihalla ja vasta illalla pidemmän lenkin, jossa saattaa kohdata autoja. Pirkkoa ei myöskään uskalla antaa lenkitettäväksi käytännössä ollenkaan muille, sillä tuo muuten niin kivan koiran yllättävä sekoaminen voi tulla ei niin kivana yllätyksenä lenkittäjälle.

Pirkkohan on karannut pari kertaa mökillä pihasta (jokusen kerran karkukaverina on ollut Eikka), mutta palannut itse pian takaisin (mökki on siis keskellä metsää, eikä lähellä ole yhtään mitään). Kerran talvella Pike poistua luikahti myös meidän takaovesta takapihalle, kun laskin Jykän ulos (Jykä ulkoilee yleensä aina takapihalla vapaana), mutta lupaus Dentastixistä sai koiran palaamaan pian takaisin sisälle. Viikko sitten Pike myös spurttasi etuovesta pää kolmantena jalkana naapurin pihaan Matti perässä… Jos Pikellä on siis tietty moodi päällä, niin koiraa ei pidättele mikään, mikä taitaa olla melko tyypillistä näille kerran vapauden makuun tottuneille tyypeille.

 

VIISI HAUSKAA FAKTAA PIRKOSTA

😆 Pirkko syö pihalla voikukkia ja siis nimenomaan niitä keltaisia kukintoja. Jos ei niitä satu olemaan saatavilla, niin lehdetkin kyllä käy.

😆 Pike puree omat kyntensä lyhyeksi. Toki leikataan niitä myös, mutta kun kynnet ehtivät liian pitkiksi, alkaa tyyppi purentahommiin.

😆 Kotona pelottaa edelleen mm. leivinpaperin rapina ja poljettava vessanroskis.

😆 Pike ei osaa edelleenkään antaa tassua, mutta osaa kyllä ryömiä käskystä (Jykä ei muuten osaa ryömiä ollenkaan, joten tämä on Pirkolla kunnon erikoistaito!).

😆 Pirkko alkaa kurnuttaa (tästä lempinimi Kurnu) aina kun käsketään istumaan ja odottamaan esim. lenkille lähtöä. Tuota kurkkulaulua ei tapahdu missään muussa tilanteessa. Pike ei vaan ilmeisesti malttaisi millään odottaa!

Sille oli syynsä miksi lelukori siirrettiin pois olohuoneesta…

Pirkon ensimmäinen joulu Suomessa.

☯️

Kurnu kurnuttaa

Jykä & Pike

Pirkko on Matin tyttö

Jykä on vanhentunut Pirkon tulon jälkeen yhdessä vuodessa varmaan ainakin viisi vuotta! 😅

Tyttö tänään. 

 

Kaikesta huolimatta Pirkko on aivan ihana koira ja niin ja rakastava ja rakastettava, ettei tosikaan!  ❤️

MOI MÄ OON PIKE!

Enpä ole täällä blogissa tai erityisemmin muutenkaan somessani vielä huudellut, että meille on tullut toinen koira! Ollaan jo jonkun aikaa mietitty, että otettaisiin toinen koira, mieluiten mopsi, mutta erinäisistä syistä johtuen olen katsellut enemmänkin kodinvaihtajia tai löytökoiria kuin pentua. Haaveissa on ollut jo pitkään vaalea mopsi ja kun ennen juhannusta bongasin Facebookin mopsi-ryhmästä ilmoituksen vuoden ikäisestä rescue mopsista, tuli tunne, että tässä se meidän koira nyt on. Juteltiin asiasta Matin kanssa, mietittiin vaihtoehtoja ja todettiin yhteisellä päätöksellä, että ollaan valmiita panostamaan mahdollisiin rescue koiraan liittyviin haasteisiin.

Tehtiin siis kotiselvityslomake järjestön nettisivuilla, puhuttiin useampi kerta puhelimessa järjestön tyyppien kanssa ja meillä tultiin tekemään kotikäynti, jonka perusteella meidät valittiin tämän Betty-mopsin tulevaksi kodiksi (tämä oli siis se huippu asia, josta mainitsin kesällä!). Bettyn piti tulla meille jo 1.8, mutta koska koira steriloitiin ennen saapumista, venyi saapuminen lopulta juoksujen ja steriloinnista johtuneen paranemisen takia muutamalla viikolla. Yleensähän nuo rescue-koirat saattavat saapua varsin nopeallakin aikataululla, mutta meidän kohdalla koiran kotiin saamisen odotus tuntui kyllä todella pitkältä!

Kaikki on sujunut uuden koiran kanssa kerrassaan loistavasti. Päätettiin jo alussa, että muutetaan Bettyn nimi suomalaisittain Pirkoksi ja kutsumanimeksi on vakiintunut Pike, jonka neiti jo hyvinkin tunnistaa. Jännitti tosi paljon, minkälaisesta tyypistä on kyse, vaikka oltiinkin nähty Pikestä kuvia ja videopätkää ennakkoon. Pirkon todettiin osaavan matkustaa autossa, tulevan hyvin muiden koirien kanssa toimeen ja olevan sosiaalinen ja sisäsiisti. Heti lentokentällä saatiin lentokummilta kuulla, kuinka ”tämä mopsi on aivan huippu” ja Pike pötköttelikin aivan kaikessa rauhassa omassa lentokopassaan. Samalla Suomeen lensi siis kolme muuta koiraa ja muut rähälsivät menemään minkä ehtivät ja toinen vaan ihmetteli ja rapsutti kopassa niin että koko koppa tärisi. Oli myös aikamoinen sattuma, kun huomattiin Pirkon syntymäajaksi passissa sama syntymäpäivä, eli 1.6. (2016), kuin minulla!

Kun tultiin lentokentältä kotiin, niin tavattiin Jykä ensin kotipihassa, suunnattiin yhdessä lenkille ja tultiin vasta sitten sisälle tutustumaan. Pike juoksi itse asiassa heti ensimmäisenä meille saavuttuaan innoissaan suoraan takapihan lasiovea päin, kun tutki niin innoissaan uutta kotia. Myös peilit aiheuttivat alussa suurta ihmetystä ja niitä piti käydä ihmettelemässä ja itseään peilailemassa myös keskellä yötä. Ekoina yönä Pike ryömi myös meidän sängyn alla, jossa murisi puhelimeni taskulampulle. Myös vihellykset esim. tv:ssä ärsyttivät.

Jykä on ottanut Piken alusta asti tosi hienosti ja hyväksynyt heti osaksi perhettä. Välillä Jykä kyllä katsoo siihen malliin, että ootteko tosissanne, jääkö tämä tyyppi tosiaan meille, kun Pike roikkuu tyyliin hampaillaan Jykän kintussa kiinni. Jykän lisäksi Pike on tavannut jo useamman kerran siskoni koiraa Eikkaa, jonka kanssa ollaan paljon tekemisissä. Eikasta ja Pikestä tuli heti parhaat kaverit ja huvitusta aiheuttaa se, kun Pike ja Eikka temmeltää ja Jykä vanhempana (vai viisaampana ja laiskempana?) seurailee rauhassa nuorempien touhuja vierestä. Huomenna lähdetäänkin sitten koko konkkaronkka mökille Savoon loppuviikoksi!

Pike oli meille saapuessaan melko tuhdissa kunnossa (9kg) ja painoa neidistä on tippunut onneksi jo 400g. Kuntokuuri jatkuu ja tavoitteena on saada Piken paino alkamaan seiskalla. Nartuksi Pike on muutenkin tosi roteva (Jykän korkuinen), mutta täysin eri mallinen kuin Jykä. Pikellä on tosi pitkät jalat, jykevä keskivartalo ja taas suhteessa tosi pieni pää. Vaikka ei tietysti sen kummemmin Piken taustasta tiedetäkään (Pike on löytynyt erään naisen puutarhasta harhailemasta), minusta tuntuu, että Pike ei ole oikein tottunut lenkkeilemään. Sen jalat olivat etenkin alussa tosi ruipelot muuhun kroppaan nähden ja hihnassa kävelemisessä oli omat haasteensa (Pike alkaa puremaan hihnaa ja mielellään taluttaa itse itseään, ihan niinkuin pentukoirat usein hihnatreenin alussa). Lisäksi lenkillä ohi menevät autot aiheuttavat pelkoa/ahdistusta/hyökkäilyä ja tästä harjoitellaankin parhaillaan herkkujen avulla pois. Sisällä Pikellä on onneksi mennyt hyvin ja myös yksinolo on sujunut loistavasti. Kertaakaan yksin ollessa ei ole sattunut vahinkoa sisälle. Tyttö nukkuu onneksi myös yöt hyvin ja herää aina aivan käsittämätöntä intoa täynnä uuteen päivään.

Tuo ilo ja luottamus, joka välillämme on ollut heti alusta saakka on jotain käsittämätöntä. Pike on ollut alusta saakka jopa vähän liiankin (uhka)rohkea ja tunkee jokaisen ihmisen syliin hirvittävällä tarmolla. Lisäksi tyttö tykkää nuolla naamaa ja heittäytyy jopa lenkillä selälleen rapsuteltavaksi. Heti alussa tyyppi kampesi syliin, eikä kyllä jännittänyt yhtään. Meillä kävi kyllä  Pirkon kanssa niin hyvä tuuri! Mietin ja jännitin, kuinka kaikki täällä kotona sujuu, kun olen viikon poissa, mutta Matti oli sitä mieltä, että lopulta Pike ei tajunnut edes minun olevan matkoilla ja kun eilen kotiuduin oli Jykä selkeästi enemmän ikävöinyt minua kuin Pike. Pikestä onkin tiiviisti yhdessä vietetyn viikon aikana hioutunut aikamoinen Matin tyttö ja tyyppi hakeutuukin Matin syliin aina kun mahdollista. On tämä vaan aikamoista! Vaikka kyseessä onkin jo yli vuoden ikäinen koira, on tämä elämä tällä hetkellä kuin pennun kanssa joka päivä uusien asioiden opettelua. Aivan ihanaa, mutta ajoittain tietysti myös vähän hermoja raastavaa. ❤️