VIIME VIIKKO KUVINA

Kuten edellisessä arkikuvapostauksessani vähän pelkäsin, flunssahan se sieltä vyöryi päälle. Viime viikosta menikin töihinpaluusuunnitelmat sitten kunnolla uusiksi, kun olin alkuviikon vaan yksinkertaisesti niin tukossa, että oli pakko ottaa iisisti ja pysytellä kotona. No onneksi töitä saa tehtyä kotitoimistostakin käsin ja hommia edistettyä vaikkei kotoa mihinkään liikahtaisikaan ja onneksi kuume ei noussut, vaikka sitä ensin pelkäsin. Toisin sanoen kaivelin pakkasesta esim. tacokeiton jämät ja join monta litraa teetä ja se tepsi, sillä kun torstaina oli pakko poistua kotoa psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle keskustelemaan (sain suosituksen varata keskusteluajan diagnoosin saatuani ja meni useampi viikko, että tuo aika Veikkolaan järjestyi), niin olin onneksi jopa jo paremmassa kunnossa.

Kuten olen useampaan otteeseen maininnut, niin meillä täällä Veikkolassa pätkii sähköt aika tavalla ja niinpä tuollakin terveyskeskuksessa valot rämpsyivät yhtenään. Menin vielä vastaanoton jälkeen piipahtamaan Veikkolan K-Supermarketissa ja se olikin aivan pimeänä. Kieltämättä hieman tuli samanlainen fiilis kuin jossain katastrofielokuvassa, jossa porukka piileskelee ja ryöstelee hyllyjä pimeässä ja hiljaisessa supermarketissa. 😆 Itse nappasin matkaan kolme purkkia Ben&Jerrysiä (Superpäivätarjouksena oli kolme kympillä! Ihana tuo Love is-uutuus!!), viisi pakettia kanaa ja kukkakaalin ja poistuin ihan kiltisti kassan kautta. Mattia nauratti kovasti ajatus siitä, että olisin ottanut juoksukukkakaalit tuolta kaupasta…

Saatiin torstaina myös Eikka loppuviikoksi hoitoon ja koirien kanssa tulikin taas mm. koirapuistoiltua. Oli muuten melkoisen sippiä porukkaa puistossa riehumisen jälkeen. Perjantaina sitten koittikin meidän miniloma Hyvinkäällä, jonne lähdettiin Matin kanssa kahdestaan viettämään vähän laatuaikaa Hotel Sveitsiin (ylläpito tuolla oli blogin kautta saatu). Matilla on taas huomenna synttärit ja meillä on ollut tapana juhlistaa niitä jollain pienellä kahdenkeskisellä tekemisellä ja tänä vuonna kohteena oli Sveitsi. Käytiin siis syömässä, elokuvissa, uimassa ja saunomassa ja oli kyllä tosi hyvä reissu. Sisko miehineen oli koiravahtina meillä ja kun palattiin lauantaina takaisin kotiin päädyttiin tekemään porukalla tortilloja ja värjäsinpä vielä illasta siskon hiuksetkin. Tällä kertaa väriksi päähän valikoitui ruskeaa ja kuparia ja hiuksista tuli kyllä aivan ihanat. Sisko sai päähänsä tuon värjäyssuunnitelman siinä seiskan aikaan illalla (en itse ollut ensin kovinkaan innoissaan asiasta) ja ajeltiin siis Nummelan Citymarkettiin hiusväriostoksille. Ei meinattu ensin päästä meidän pihatiellä liikkeelle kaiken sohjon keskellä, eikä tuo Nummelan Cittarin parkkipaikkakaan helpoin ajettava ollut. Lähellä oli, että oltaisiin jääty pohjasta sohjoon jumiin. Nauroin, että nyt on tosiaan kova hinku saada uusi tukka, kun tällä kelillä lähdetään edes matkaan, mutta niin vaan saatiin värit hankittua ja kuontalo uudistettua. En ottanut itse asiassa tuolta lauantai-illalta edes yhtään kuvaa, eikä tuosta lopputuloksestakaan tullut ikuistettua kuvaa muistoksi. Joskus näköjään näinkin!

Sisko miehineen jäi meille vielä lopulta toiseksikin yöksi ja heidän lähdettyään eilinen sunnuntai menikin sitten työ- ja kotihommia edistäessä, kuten pyykkiä pestessä ja lumiloskatöissä pihalla. Illasta vedettiin sitten pihaoperaation jälkeen uunikasviksia ja wingsejä ja katsottiin sarjoja. Meidän taloudessakin ollaan muuten ihastuttu tuohon yhdessä kuvassa vilahtaneeseen Liemessä-blogin uunifetapastaan, jota ollaan tehty jo viikon sisään kaksi kertaa! Ihan älyttömän hyvä ja nopea ruoka, suosittelen lämpimästi testaamaan. Tämän päiväiseen versioon laitettiin itse asiassa 1,5 kertainen määrä tomaatteja ja kokonainen chili ja oli muuten erittäin hyvää!

Tällä viikolla onkin sitten aihetta juhlaan, nimittäin huomenna on tosiaan ne Matin synttärit ja torstaina vielä ystävänpäivä. Ei me oikeasti juhlita sen erikoisemmin kumpaakaan päivää, mitä nyt Matin vanhemmat pistäytyvät synttärikahvilla. Ystävänpäivänä olen itse illan töissä, joten tuskinpa siihenkään tulee tänä vuonna sen suuremmin panostettua, kuten ei aikaisempinakaan vuosina. Sain Nivealta ystävänpäivälahjaksi tuon paketillisen pinkkejä uutuuksia (kiitos!) ja onhan nuo nyt söpöjä! Huulirasvan korkkasin jo käyttöön (tästä ruusuntuoksusta tulee mieleen lapsuus) ja muut siirtyvät odottelemaan korkkaamisvuoroaan. Semmoset kuulumiset siis tällä kertaa. Toivottavasti siellä puolen ruutua ollaan nyt pysytty terveenä ja onneksi taisin nujertaa tuon oman tukkoisuuteni jo, huh. Kivaa viikkoa sinne! 😘

3+

SAIKKUVIIKKO

Tulipa sitten sairastettua rehellisesti ihan koko viikko! Kuten viime tiistaina kirjoittelin, kipeyden merkit olivat jo ilmassa ja niin vaan keskiviikko meni täysin sänkypotilaana oloa parannellen. Minulla oli aiemmin sovittu Tukholman työreissu torstaina, jonne lähdettiin useamman bloggaajan porukalla ja jonne oli suunnattava heti aamusta ja tosiaan vieläpä lentämällä. Kerron tuosta Oriflamelle suuntautuneesta reissusta lisää vähän myöhemmin, mutta jaksoin onneksi ihmeen hyvin tsempata koko päivän droppien voimalla, tosin illasta paluulennolla laskeutumisen aikaan otsaan alkoi pistää aivan julmetusti. Tuntui kuin joku olisi pistellyt neuloja kulmakarvojen yläpuolelle ja silmistä valui vettä. Korva meni myös tuolla samaisella paluulennolla niin pahasti lukkoon, että en ole oikeastaan vieläkään varma onko se täysin avautunut. Kieltämättä olen yhäkin vähän tukossa, mutta eiköhän tämä pian tästä helpota. No tulipahan käytyä Tukholmassa ja olihan se nyt mukava ja informatiivinen pyörähdys, vaikka sen jälkeen olinkin aivan sippi. Kun viimeisillä voimillani raahauduin lentokentän Alepaan ruokaostoksille ja sieltä taksiin, niin pakko myöntää, että enpä olisi jaksanut tsempata paljon pidempää reissua! Ehdin pyörähtää parin minuutin piipahduksen myös Tukholman Sephorassa ja napata sen Rihannan uusimman huulikiiltoihanuuden mukaan.

Mattihan siis onnistui saamaan minulta tuon saman flunssan keskiviikkona ja joutui ottamaan torstain ja perjantain töistä vapaaksi. Perjantaina otettiin sitten tosi rauhassa ja jatkettiin vaakatasossa levyttämistä. Tilattiin pitsaa ja katsottiin sarjoja sohvasta käsin. Tuo pitsa oli iso virhe, sillä seuraavana yönä heräsin 03.30 kovaan ylävatsakipuun ja loppuyö menikin vessassa. Sain nukuttua yön aikana lopulta noin tunnin ja kello kahdeksalta soitin Kirkkonummen terveysneuvontaan, josta kehotettiin tulemaan pikimmiten päivystykseen. Niinpä sitten lauantaiaamuna kasilta herätin Matin ja jo ennen yhdeksää oltiin päivystyksessä ja pääsin aivan samantien lääkärille. Vahva veikkaus itselläni oli sappivaivat, kuin myös hoitajalla, mutta minulta otettiin varuilta myös ekaa kertaa ikinä sydänfilmi (sydän oli onneksi ihan kunnossa). Sain päivystyksestä matkaan Litalgin-reseptin ja lisäksi lääkäri kirjoitti minulle lähetteen ylävatsan ultraan ja verikoikeisiin, jonne tänään varailin ajat. Muutaman viikon sisällä siis pitäisi selvitä onko sappi syyllinen näihin vatsakipuihini. Olin varautunut jonottamaan tuolla päivystyksessä useamman tunnin, mutta niin vaan 40 minuutissa oli minulta otettu kaikki tarvittavat kokeet ja tutkimukset ja oltiin jo kotimatkalla. Kirkkonummen terveyskeskus pääsi yllättämään oikein positiivisesti!

Tosiaan olen kärsinyt välillä tosi kovista vatsakivuista varmasti jo jonkun 10 vuotta. Tietyt ruoka-aineet eivät vaan sovi minulle ollenkaan ja siksi harvoin syön juuri esim pitsaa ja vältän muutenkin illasta hyvin isojen aterioiden syömistä. Tälläkin kertaa söin pitsaa siis joskus neljän aikaan päivällä, joten erikoista oli, että oireet alkoivat vasta aamuyöstä. Kaikista ruoka-aineista paprika on oikeastaan vatsalleni kaikista pahin ja sitä olen vältellyt jo vuosikaudet. Välillä noiden kipukohtausten välissä on saattanut olla yli vuosikin taukoa ja sitten jostain syystä kivut ovat taas palanneet. Kova puristava ylävatsan kipu saattaa siis kestää 10 minuutista useampaan tuntiin ja usein tuon kohtauksen jälkeen on koko vatsa ihan hellänä. Nyt parin viikon sisällä näitä kipuja on ollut entistä useammin ja on tuntunut, että tosi moni ruoka-aine aiheuttaa oireita. Kaikista pahimmat oireet tulivat yhtenä päivänä pari viikkoa sitten viinirypäleistä ja vieläpä ihan keskellä päivää. En ole selvinnyt tutkituttamaan tätä vaivaa aikaisemmin, mutta nyt tuntuu, että tälle on saatava joku selitys ja vaikka sitten luovuttava kokonaan siitä sappirakosta, mikäli kyseessä on se. Minä en koskaan ole ollut nukutuksessa, tai leikkauksessa, en edes tipassa, joten siinä mielessä tuo mahdollinen leikkaus jo hieman etukäteen pelottaa. No jospa siitä selviäisi ja pääsisi näistä kivuista eroon, nämä kun alkavat rajoittaa elämää jo aika tavalla. Eilen sain vatsakipua syötyäni aamulla kaurapuuroa ja keitetyn kananmunan, mutta onneksi pahin kipu taittui tuolla Litalginilla. Sanotaanko näin, että ei kyllä tulisi ikävä tuota kylmän hien pintaan nostattavaa tuskaa ollenkaan! Kuulen mielelläni, mikäli siellä on muita sappivaivoista kärsiviä ja sappirakonpoistoleikkauksen läpikäyneitä, selviytymistarinoita saa siis jättää kommenttiboksiin.

Että semmonen viime viikko, josko tämä olisi sitten vähän edeltäjäänsä parempi! 

11+