Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Onko kauneus kiinni kiloista?

Olen seuraillut kevään ajan Suomen Suurinta pudottajaa suurella mielenkiinnolla, useampi kilpailija sarjassa ei omien sanojensa mukaan ole yhtään mitään ylipainoisena ja ainut automaattinen tie onneen on normaalipainon saavuttaminen. Pienempään painoon sitten pyristellään hullun lailla aivan pakkomielteisesti ja oletetaan, että kauneus ja hyvä itsetunto on yksinomaan kiinni vaa’an lukemasta. Onko se todella näin? Eikö yli- tai alipainoinen voi olla kaunis? Onko normaalipaino avain terveeseen itsetuntoon? Epäilen.

Viime viikolla käytiin erään tajuttoman kauniin bloggaajakollegani kommenttiboksissa taistelua siitä, kuinka paljon kauniimpi hän olisi useamman kymmenen kiloa hoikempana. Minäkin sotkin lusikkani soppaan ja kommentoin postaukseen, että tämä bloggaaja on kyllä tajuttoman kaunis nyt, olisi kaunis 20kg painavempana tai olisi kaunis 20kg hoikempana. Kauneus ei katso kiloja ja kauneuden arvostelu kertoo todellisuudessa enemmän arvostelijasta kuin arvostelun kohteesta. Jokainen meistä on kaunis – yksikään kehonmuoto ei ole ylitse muiden.

Tänään 6.5. vietetään kansainvälistä Älä Laihduta-päivää. Päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Tavoitteena on, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa rauhassa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on. Olen itse kyseenalaistanut useampaan otteeseen jatkuvaa laihduttamista, painon tarkkailua ja itsensä siitä soimaamista ja ahtaalle asettamista täällä blogini puolella. Myös More To Love:sta parhaimmat palautteet olivat ehdottomasti niitä, kun nelikymppiset (tai jopa vanhemmat) naiset tulivat kertomaan meille, että mullistettiin heidän ajatusmaailmansa totaalisesti olemalla ekat tyypit ikinä, jotka sanoo, että juuri sinä voit ja sinun pitää tykätä itsestään ihan sen kokoisena kuin tällä hetkellä olet. Ei vasta sitten viiden vuoden tai kymmenen kilon jälkeen, vaan juuri tässä ja nyt. Omana ihanana itsenäsi. Moni näistäkin naisista oli kamppaillut painon ja itsetuntonsa kanssa koko elämänsä, usein vieläpä ”tuloksetta”.

Haastan teidät kaikki hyväksymään edes tänään itsenne juuri sellaisena kuin olette! <3
Mitä ajatuksia Älä Laihduta-päivä teissä herättää? 🙂

Youcannotweightbeauty

Joka kymmenes tyttö tai nuori nainen kärsii syömishäiriön oireista. Syömishäiriö ei kuitenkaan ole pelkästään nuorten ja naisten ongelma. Ikävuosiin 11 – 26 mennessä n. 20 000 tyttöä tai nuorta naista ja 3000 poikaa tai nuorta miestä on sairastanut tai sairastaa syömishäiriötä. Lisäksi 27 – 47- vuotiaista suomalaisista 69 000 henkeä on jossain elämänsä vaiheessa sairastanut psykiatrisen häiriön kriteerit täyttävän syömishäiriön*. Luvusta puuttuu BED:n (binge eating disorder, ahmintahäiriö) esiintyvyys. Irti ahminnasta -kirjan julkaisun (2013) yhteydessä uutisoitiin, että jopa 100 000 suomalaista sairastaa BED:tä. Varsinkin ahmintahäiriöstä kärsivät yleisimmin keski-ikäiset ihmiset, naiset ja miehet, joilla voi olla jo nuoruudesta asti seurannut ongelmallinen suhde ruokaan.

*LT Anu Raevuori, lähteenä käytetty: Isomaa ym. 2009, Raevuori ym. 2009, Keski-Rahkonen ym. 2009, Keski-Rahkonen ym. 2007

0

0 Comment

  1. Itse laihdutan, tänäänkin. Niin kuin tämän vuoden puolella jokaisena päivänä tähän saakka. Koska olen aina ollut iso, oli siitä isosta itsestäkin pakko opetella tykkäämään jossain kohdalla. Mutta silti aina on mielen pohjalla kytenyt se ajatus, että minullakin on oikeus oman kauneuskäsitykseni mukaiseen, normaalikokoiseen kehoon.

    Nyt olen matkalla kohti sitä vartaloa, jossa olisi hyvä olla. Lähdin pudottelemaan sadankahdenkymmenen kilon tuolta puolen ja nyt olen reilut kolmekymmentä kiloa matkaa taittanut. Mieli on keventynyt kilojen mukana ja rakkaus itseen syventyy.

    Mielestäni on hienoa, että ihmiset osaavat rakastaa itseään ehdoitta. Itse en osannut. Omalla kohdallani todennäköisesti on niin, että pelkkien kilojen kariseminen ei riitä siihen, että olo oman itsen kanssa olisi aina ihanaa. Mutta suuri tekijä se kyllä on.

    Itse laihdutan, tänäänkin. Siksi, että voisin ensi vuonna osallistua riemuiten tähän teemapäivään omassa hyvän olon painossani.

    0
    1. Juurikin näin! Ellei viihdy omassa kehossaan, tarvitsee silloin tehdä asialle jotain. Ei vaan voivotella. Sulla näyttää olevan homma jo hyvällä mallilla, ihana että rakkaus omaan itseesi on myös matkalla syventynyt. Varmasti kilot ovat osatekijä, toisilla suurempi, toisilla pienempi mutta kannattaa myös muistaa olla itselleen armollinen ja hyväksyvä! 🙂

      0
  2. Pituus ja paino ovat mitattavia suureita. Kauneutta taas on yhtä mahdoton mitata kuin hyvää ruokaa. Kokemus on yksilöriippuvainen, kaunista ihmistä ja hyvää ruokaa yhdistää se, että molemmissa kokonaisuus ratkaisee, ei yksittäinen mitattava suure.

    0
    1. Juurikin näin. Olet aivan ajatusmaailmani ytimessä! 🙂

      0
  3. Kauneus ei ole kiinni kiloista vaan tosiaan asenteesta ja itsensä hyväksymisestä. Kun osaa ostaa oikeanlaisia vaatteita ja nauttii elämästä täysillä on kaunis vaikka mitä painaisi. Itse olen lyhyt ja pyöreä melkein 40 v ja itseni hyväksyn tälläisenä. Ruokavalinnoissa pyrin syömään terveellisesti mutta en tod. kieltäydy hyvästä kakusta tai viinistä tai mistään sen takia että laihduttaisin 😀

    0
    1. Ihan mieletöntä! Oot mun idoli! Juuri näin pitäisi kaikkien ajatella! 🙂

      0
      1. Työ MoreToLoven tytöt ootte olleet minun idoleja ja myös Tyyliä metsästämässä Veera 🙂 Oon saanu teiltä uskallusta pukeutua niinkuin haluan ja vähät välitän muiden mielipiteistä. Työ ootte minun idoleita <3
        Lisäksi työ lasten ja nuorten parissa pistää vaan entistä enemmän arvostamaan itseään tälläisenä ja olemaan esimerkkinä ja arvostamaan itseään sellaisena kun on.

        0
  4. Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta 🙂 Olin jo aikaisemmin, tietämättä tästä kyseisestä päivästä päättänyt julkaista elämäni ensimmäiset asukuvat. Seuraan blogiasi aktiivisesti, harvemmin vaan tulee mitään kommentoitua, kiitos kuitenkin hyvistä vinkeistä ja ennen kaikkea hyvästä asenteestasi. Mukavaa kevättä sinulle.

    0
    1. Ihana! Sattuipa sopivasti, täytyy tulla kurkkimaan sun blogia! 🙂 Toivottavasti kommentoit jatkossakin.

      0
  5. Täytyy sanoa nyt että nyt on pakko alkaa lukemaan sinun blogiasi! Tunnut niin upealta mimmiltä ja sisältö on laadukasta! Wau! Ihanaa löytää uusi kiva blogi

    0
    1. Hei voi kiitos Wilma! Tervetuloa mukaan! 🙂

      0
  6. Ihana kirjoitus taas Mimmi <3 Oon taas tänään(kin) joutunu herättelemään itseäni ja miettimään, että miksien voisi vaan tykätä itestäni enemmän. Oonko todella ansainnu kaiken negatiivisen kritiikin jota annan jatkuvasti itselleni? En ole. Päätin, että peilistä katsova nainen on ihan kivan näkönen 🙂

    0
    1. Näinhän se on, eikä mikään ihan kivan näköinen, vaan TOSI kivan näköinen! 🙂 Jos itse et arvosta itseäsi, ei muutkaan sitä kyllä tee, näin se vaan menee! Tsemppiä! <3

      0
  7. mardeleine says: Vastaa

    Miten sattuikin niin, että juuri tänään tulin miettineeksi asiaa kun luin Oi mutsi mutsi -blogia. Ajattelin nimittäin, että miksi minä olen pluskokoisena mielestäni ruma, mutta muut ovat kauniita, tyylikkäitä ja näyttäviä naisia pluskokoisenakin? Tämä kokoasia vaikuttaa siten, että en esimerkiksi pukeudu kuten haluaisin vaan minulla on tapana piilottaa itseni perusvaatteisiin. Taitaisin tarvita kokonaisvaltaisen uudelleenstailauksen, täytyyhän minussakin olla potentiaalia, kun teitä hyvännäköisiä pluskokoisia naisia on kerran olemassa 🙂

    0
    1. Näinpä. Onneksi tuohon pukeutumisasiaan voi aika hyvin itse nykyään vaikuttaa, tai mikäli apua kaipaa, voi tulla reippaasti tapahtumissa juttusille, niin ratkotaan niitä haasteita sitten yhdessä! 🙂

      Ongelma monilla pluskokoisilla on se, että kuvitellaan tämän ison koon olevan vaan ”välitila”, jolloin ei haluta panostaa esim vaatteisiin vaan ajatellaan, että sittenkun oon laihtunut 20kg niin ostan niitä uusia vaatteita. Vaikka todellisuudessa oltaisiin oltu samassa koossa vaikka jo 10v.

      Tsemppiä jatkoon, kaiva se ihana ja itsevarma plussanainen esiin! 🙂

      0
      1. mardeleine says: Vastaa

        Suurin syy siihen, että haluan tehdä rauhan itseni ja oman vartaloni kanssa ovat omat lapset. Tytär on vielä niin nuori että rakastaa ja ihailee itseään ehdoitta, enkä toivo että äidin itsekriittisyys saisi hänet ajattelemaan itseään jotenkin vääränlaisena naisena tulevaisuudessa, tuleepa hänestä minkä kokoinen tai näköinen tahansa. Pojan taas toivoisin oppivan, että kaikenlaiset naiset ansaitsevat hänen kunnioituksensa.

        Olenkin nyt yrittänyt katsoa itseäni vähän eri tavalla, ja täytyy sanoa, että jos ei muuta, niin on minulla ainakin aika hyvät sääret!…täytynee alkaa selailemaan netistä kesämekkoja 🙂

        0
  8. Mirtsukka says: Vastaa

    Hyvä kirjoitus, Mimmi! Ja kiitos, että pidät tätä blogia! Itse voin kertoa, että elämäni aikana yhteensä kymmeniä kiloja edestakaisin laihduttaneena ja takaisin lihoneena on laihduttajan ura nyt loppu. Ei vaan enää jaksa rimpuilla. Eikä se laihuus/hoikkuus onnea tuo. Kun on saanut laihdutettua alkaa se stressi, miten pitää kilot poissa jatkossakin. Uutta elämäntapaa pitäis jaksaa noudattaa loppuelämänsä. Miljoona kertaa on aloitettu maanantaina ja kyllästytty viimeistään keskiviikkona. Ja minkä takia? Että mahtuisit siihen normimuottiin. Mutta ei ole helppoa laihduttamattakaan oleminen. Kyllä minä usein toivon mahtuvani niihin skinnyjeanseihin vielä. Ja kaupassa jää monet makeet vaatteet rekkiin, kun ei löydy sopivaa kokoa. Eikä media yhtään helpota laihdutusboikottia. Joka tuutista tungetaan ohjetta ja vinkkiä, miten laihtua mahdollisimman paljon entistäkin lyhyemmässä ajassa. Mutta! Olen päättänyt pyrkiä olemaan onnellinen siitäkin huolimatta ja asettanut tavoitteeksi itseni rakastamisen tällaisena kuin olen. Sillä millään muulla ei OIKEASTI ole väliä. Kauneus on katoavaista ja ne elämän arvokkaat hetket myös – ei hukata niitä läskien murehtimiseen!!

    0
    1. Kiitos tästä kommentista. Tiedän useamman jojoilijan, jolla meininki on ollut samanlaista. Mahtavaa, että tiedosta tuon asian nyt ihan itsekin, koska kukapa muu meitä loppupeleissä ohjailee muu kuin se oma korvien väli.

      PS. Onneksi niitä skinny jeanseja saa nykyään plussakoissakin! 😉

      0
  9. Minä en koskaan osannut olla sinut lihavan itseni kanssa. Ei se niinkään johtunut peilikuvasta, vaan siitä fyysisestä pahasta olosta mitä ylipaino minulle aiheutti. En jaksanut kävellä rappusia hengästymättä ja olo oli jotenkin tukala koko ajan. Kukaan ei koskaan sanonut mulle, että kannattaisko laihduttaa tms. eikä ystävät/puoliso kaikonneet viereltä vaikka olinkin erittäin pyöreä. Minä halusin normaalipainoon ihan vain oman terveyteni takia. Toki on mukavaa, että peilikuvakin on mieluisampi, mutta ennen kaikkea jaksan paremmin fyysisesti. Minä olin selkeästi onnettomampi ylipainoisena ja ihan pohjautuen omaan kokemukseeni minun on vaikea ymmärtää, miten kukaan voi olla tyytyväinen itseensä merkitävästi ylipainoisena. Mutta toki on hienoa, jos näin on! Olen kuitenkin terveydellisistä syistä ”ylipainoa vastaan”, faktahan on, että runsas ylipaino yleensä (ei tietenkään aina) aiheuttaa ongelmia viimeistään keski-iässä ja kun iän myötä liikkuminen muutenkin käy vaikeammaksi, en oikein ymmärrä, miksi kukaan tieten tahtoen vielä lisää hankaluuksia ”tahallisella” lihavuudella.

    Vaikka mielipiteeni onkin melko jyrkkä, en silti ole sitä mieltä, että lihavat olisi rumia! Kaikissa meissä on kauneutta ja yleisestikin itsetunto pitäisi rakentua henkisen hyvinvoinnin mukaan, ei niinkään peilikuvan/vaatekoon mukaan 🙂

    0
    1. Asia on juurikin näin! Itse olen lievästi vatsakas enkä todellakaan tahtoisi olla 🙂 Normaalipaino ei välttämättä tuo onnea, mut fyysistä hyvinvointia kylläkin. Enkä todellakaan usko, että lihava tykkää olla ennemmin lihava kuin normaalipainoinen 🙂

      0
      1. Tiina, mä en oikein osaa kommentoida tähän mitään, kun en varsinaisesti ole koskaan aikuisiällä ollut normaalipainoinen, joten ei oikein ole vertailukohtaa. Mutta toisaalta kevyimmilläni elin kyllä elämäni onnettominta aikaa, joten ei se laihtuminen kyllä itsestäänselvästi onnea tuonut. 😀 Vaikeita juttuja.

        0
    2. Kiva, että Heidi kommentoit myös tätä puolta asiasta tänne! Muutos lähtee itsestään ja mahtavaa, että lähipiiri on koko ajan hyväksynyt sinut milloin minkäkin kokoisena. Näin se pitäisi olla kaikilla! 🙂

      Terveydelliset syyt ja ylipaino on aina keskustelua suuntaan jos toiseen herättävä asia, joten niistä ei oikein kannata alkaa vääntämään, kun ei siitä yhteisymmärrykseen ikinä päästä. Omalla kohdallani seurailen terveydentilaa vuosittaisilla verikokeilla ja olen yleensä terve kuin pukki.

      Juuri tuota loppukaneettiasi ajoinkin takaa tällä kirjoituksellani 🙂

      0
  10. Ingaliina says: Vastaa

    Hyvä kirjoitus! Esim. noissa laihdutusohjelmissahan pääsääntöisesti ajatellaan, että laihduttamisen myötä ihmisten elämä jotenkin kertaheitolla muuttuu paremmaksi ja uudenlaiseksi. Niinhän ei suinkaan ole. Kun laihtuu, ihmisen ongelmista yksi (ylipaino) poistuu, mutta esimerkiksi huono itsetunto, masennus, ongelmat perheessä ja parisuhteessa yms. jäävät edelleen olemaan. Samalla mahdollisesti uusia ongelmia pukkaa – esimerkiksi pakkomielteinen liikkuminen ja painontarkkailu (nimimerkillä been there, done that). Käsitys, että lihava=ruma ja laiha=kaunis, on ihan käsittämätön ja hanurista. Esimerkiksi sähän olet kiistatta erittäin kaunis – riippumatta painosta:).

    0
    1. Juuri näin, oikein raskasta se UUSI ELÄMÄ ja UUSI ALKU ja huh huh. Yleensäkin aina kuvitellaan, että se PAINO on se syy kaikkeen, terveyteen, parisuhteen huonouteen, huonoon itsetuntoon jne. Kuten sanoit, sitten onkin jo uudet ”ongelmat” edessä. Ihminen on niin pirun kriittinen, että hommat tuppaa menemään aina ”yli”. Kun on saatu vaa’an lukema kohdilleen, alkaa se nenä näyttääkkin vinolta ja tissit liian pieniltä. Voikohan ihminen olla koskaan itseensä täysin tyytyväinen? 🙂

      0
  11. Hmm.Asia on mielestäni niin, että kauniskasvoinen ihminen on kaunis joka painossa, mutta esim itse olen aika ruma, ja lihavuus korostaa ikävästi rumia piirteitäni (pienet silmät, iso nenä, kapeahuulinen suu jne.). Hoikkana olen mielestäni kauniimpi kuin lihavana, mutta en ole ikinä ollut esim niin kaunis kuin Mimmi, koska ihoni ei ole persikkaiho eivätkä piirteeni sirot. Hoikkana en ole ruma ja läski vaan ainoastaan ruma. Toivoisin olevani kauniimpi, mutta ainoa, millä voin kohentaa ulkonäköäni ilman mittavia leikkauksiA, on vartalon pitäminen suht kuosissa.Ikä on lisännyt itseni hyväksyntää, mutta ei tässä lihavuusasiassa. Mutta Mimmi – blogisi on ihana ja itse olet säteilevä.

    0
    1. Tämä kommentti oli jotenkin aika karua luettavaa. Tuntui ihan pahalta, kun luettelit noita omasta mielestäsi rumia piirteitä itsestäsi. :/ Olisi hauska tietää miltä ”oikeasti” näytät, kuinka itsekriittinen oletkaan itseäsi kohtaan.

      Onneksi nykyään myös meikillä tekee ihmeitä ja saa ”muokattua” kasvoja, kunhan oppii korostamaan niitä parhaita puoliaan. Oikeastaan kaikki on vaan kiinni siitä korostamisesta ja häivyttämisestä. Onhan mullakin aivan pallo naama ja pienet silmät, mutta ei auta itku markkinoilla, kun näin on asia! 😀 Uskon, että jokaisesta naamasta saa kyllä kauniin vähintäänkin meikillä!

      0
  12. Olen aina ihaillut sua ja Peppiä siitä, että teillä on NIIN KAUNIIT kasvot, ettei kukaan edes katso teidän vartaloa, tai edes ajattele /miellä teitä muuna kuin kauniina naisina, eli hyvähän sun on puhua tästä, kun olet noin kaunis, 50 tai 150 kiloisena. Itse taas kun olen kulkenut matkan koosta 34-52, niin mun naama todellakin lihoo ruhoni mukana ja kalkkuna-heltta-kaksari kasvaa myös, niin ettei näy kaulaa pään ja hartioiden välillä lainkaan. Niin KYLLÄ lihavana olen todellakin helv paljon rumempi kuin laihana, kuin myös kaikki jotka lihoaa naamastaan, kaulastaan jne niin että silmätkin pienenee sinne läskiposkien taa jonnekkin, mutta kun laihduttaa, tulee suuret, kauniit silmät taas esille. Tästähän sä et tiedä mitään kun sun kasvot pysyy kauniina ja ei liho kehon mukana LAINKAAN. Eli kyllä se on ihan tsägästä ja geeneistä kiinni, vaikuttaako lihominen kauneuteen, sulla ei, mut mulla vaikuttaa. Olen järkyttävän ruma lihavana ja siksen tule ikinä hyväksymään itseäni tällaisena ja vihaan ulkonäköäni, jos vain olisin saanut kauneuden kuin sulla, joka pysyy 🙂
    Joten jatkan ikilaihduttamista ja itseinhoni vähenee vasta kun kilotkin lähtee 🙁

    0
    1. Tämä kommentti veti minut ihan sanattomaksi. Tuli ihan paha olo tästä.

      Itse asiassa kirjoitin yhden kappaleen postaukseen juuri siitä, että olen saanut paljon kommentteja elämäni aikana siitä, kuinka paljon vieläkin kauniimpi olisin laihana, mutta se hävisi jonnekin julkaisussa (olin ajastanut tämän edellisenä iltana). Kyllähän minunkin ulkonäkö (myös kasvoista) muuttuu painon mukana. Oon muutenkin pyöreäkasvoinen ja moni näistä kuvailemistasi asioista tapahtuu myös mulle. Siltikin pidän itseäni kauniina ja pyrin korostamaan niitä parhaita puoliani ja häivyttämään huonoja myös kasvoissa.

      Toivon todella, että onnistut laihduttamisessa ja löydät sen ihanan itsesi sieltä kilojen alta taas 🙂 Tsemppiä!

      0
  13. Ihana, että olet noin sinut itsesi kanssa. Tulikin mieleen, että voisitko ajatella järjestäväsi isoille naisille ikään katsomatta tilaisuuden, jossa voisimme jakaa toisillemme puolueettomia kommentteja kannustavasti. Ja missä olisi mahdollisuus tutustua ja kokeilla uusia vaatetyylejä kaikessa rauhassa. Itselläni on vaikeus nähdä se mitä toiset kertovat näkevänsä minussa.

    0
    1. Pistän tämän korvan taa! 🙂 Hyvä idea!

      0
  14. Tavallinen tyttö says: Vastaa

    Ymmärrän ja samaistun Helin ja Annen kommentteihin.Kyllä kauniit kasvot ”pelastavat” pullean vartalon. Olisivatko Mimmi ja Peppi uskaltaneet alkaa bloggaamaan omilla kasvoillaan, jos olisivat olleet esim.pahasti akneihoisia tai vinohampaisia, lirutukkaisia pottunokkia… ehkä olisivat mutta en jaksa uskoa että yhteistyökumppaneita olisi saatu kovin tavanomaisilla tai rumilla kasvoilla. Mimmin blogi on kiva ja kannustava, ja on hienoa, ettet kärsi ylipainosta.Me rumemmat kyllä siitä kärsitään. Olisi kiva, jos Mimmi kommentoisi tätä ulkonäköasiaa, ehkäpä tuot jonkun uuden näkökannan asiaan. Paitsi ei sitä, että sisäinen kauneus jne jne….

    0
    1. Mehän itse asiassa blogattiin ensimmäiset pari kk. ilman kasvoja, mutta sitten meidät pakotettiin ”ulos kaapista”. 😀

      Minusta jokaisessa on kauneutta ja kaikki perustuu siihen hyvien puolien korostamiseen ja huonojen häivyttämiseen. Pottunenä -> korosta silmiä, varjosta nenää pienemmäksi, akne -> tänä päivänä löytyy hoitokeinoja + meikkiä akneiholle, liru tukka -> Lisää sitä tukkaa joko tuuhennoksella tai muuten, vinot hampaat -> hoidettavissa nekin. Lisäksi ne piirteet tekevät ihmisestä myös persoonallisen näköisen. Useimmat huippumallit eivät välttämättä ole mitään kaunottaria, vaan juuri persoonallisen näköisiä. Ei tässä nyt kukaan varmasti mikään toivoton tapaus ole, monilla vaan tuntuu olevan itsestään sellainen ihmeen vääristynyt käsitys!

      0
      1. Nykypäivän huippumallit harvoin ovat kauniita. Se ei ole edes niiden tehtävä enää. Cindy ja Claudia & co olivat kauniita, ovat kyllä edelleenkin.

        0
  15. On mahtavaa, että ihmiset ovat sinut oman kroppansa kanssa ja hyväksyvät itsensä sellaisena kuin ovat. Kauneus ei todellakaan ole riippuvainen ihmisen painosta. Ja oli sitten minkä tahansa painoinen/näköinen/muotoinen, on tärkeää pystyä hyväksymään ja rakastamaan itseään juuri sellaisena, muuten on vaikea olla onnellinen.

    Olen kuitenkin samaa mieltä aiemmin kommentoineen Heidin kanssa, tosin sillä erolla, että mielestäni ei ole erityisen hienoa, jos joku on iloinen ja onnellinen ylipainostaan.

    Ylipaino ei IKINÄ ole hyvä tai ihailtava tila. Ihmiselle ei ole terveellistä olla ylipainoinen ja vaikka kuinka olisi sinut oman kroppansa kanssa, ei pitäisi ns tyytyä olemaan ylipainoinen. Ulkonäölliset asiat ovat täysin toissijainen asia kun puhutaan terveydestä.
    Eli normaalia painoa tulisi tavoitella oman hyvinvoinnin vuoksi (+ isommassa kaavassa koko yhteiskunnan vuoksi)
    Itse sanot seuraavasi terveydentilaasi ja olevasi terve kuin pukki, mutta valitettavasti suurimmilla osalla ylipainoisista ihmisistä se paino nimenomaan luo terveysongelmia. Esim oma ylipainoinen äiti, jolla aikuisiän diabetes, polvet leikattu ja uniapnea.

    Kärjistettynä: Ei ole ok sanoa, että on ok olla ylipainoinen, koska se ei ole ok.

    Tää on varmaan sellanen juttu, jota lukiessasi huokaat, että joo joo, on kuultu, mutta oon kelannut tätä juttua jo pitkään, aikoinaan jo More To Love-blogia selaillessa ja nyt osu kohdalle tää teksti ja oli pakko kommentoida.

    0

Leave a comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Kiitos kommentistasi! ♡ Sähköpostiosoitetta ei julkaista blogissa. Kommenttien valvonta päällä.

This error message is only visible to WordPress admins

Error: No posts found.

Make sure this account has posts available on instagram.com.