Meidän Berliinin reissu alkoi vähän hassusti, nimittäin herättiin kaikessa rauhassa perjantaina 4.30, käytiin siinä suihkussa, laittauduttiin ja pakkailtiin vielä loput kamat matkalaukkuun. Oltiin tehty check in jo illalla ja istahdettiin autoon 5.30. Tuijotin auton digitaalikellon numeroita ja mietin mielessäni viis kolkyt. Samalla tajuan, että lennon lähtöön eli vaille seiskaan on enää tunti 10 minuuttia aikaa, ei siis yli kahta tuntia, kuten oltiin edellisenä iltana herätyskelloa asettaessa molemmat ääneen ajateltu. Boarding aukeaa jo 45 minuutin kuluttua. Apua! Paniikkiaalto kulki koko kropan läpi ja ekaa kertaa elämässäni luulin, että tällä kertaa jäädään kyllä ihan oman mokan takia kokonaan lennolta (tätä ei ole tapahtunut vielä ikinä). Meiltä kotoa lentokentälle on 50km matkaa ja jokainen voi laskea siitä kuinka kauan tuon matkan taittamiseen normaalisti menee…
Oltiin pakattu yksi iso matkalaukku ruumaan meneväksi ja suunniteltu, että viedään auto kaikessa rauhassa kauempana olevaan edullisempaan Lentoparkkiin ja ajellaan bussilla kentälle. Suunnitelmat menivät sitten siinä vähän uusiksi ja 25 minuuttia myöhemmin kurvattiin P2-parkkitaloon parinsadan metrin päässä turvatarkastuksesta (maksoi loppupeleissä n.40€ enemmän). Revittiin matkalaukusta jotain vaatteita hädässä mukaan Matin (onneksi) mukaan pakkaamaan putkikassiin ja juostiin turvatarkastukseen mukanamme siis pelkät käsimatkatavarat. Kaikki nesteet ja muut jäivät tällä kertaa kokonaan autoon. Klo 06.13 saavuttiin portille (kiitos Air Berlinin portin nro 24, joka on aivan turvatarkastuksen vieressä) ja boarding koneeseen alkoi samantien, eli ei tullu edes kiire. Saatiin taas yksi uusi asia jolla vitsailla, eli tulevaisuudessa lähdetään tuntia aikasemmin pihasta ja hyvin kerkee 😉 Ei kyllä oikeesti tuossa matkalla naurattanut ja olin ihan järkyttynyt koko päivän tuosta meidän aamuisesta hässäkästä. Nythän tuo on jo mukava reissukommellus, jota kelpaa kertoa eteenpäin, mutta siinä hetkessä se oli kyllä ihan kaikkea muuta. Tuleepa varmasti tarkastettua pari kertaa jatkossa, että lentoa ennen jää reilusti aikaa, mutta kun se herääminen 3.30 kuulosti niin jumalattoman aikaselta! 😀
Berliiniin laskeuduttiin jo paikallista aikaa klo 7.40 ja otettiin kentältä bussi ja metro kohti kämppää, joka oltiin Kreuzbergistä vuokrattu. Maiski tuli kämpälle, saatiin avaimet ja suunnattiin heti ensimmäisenä aamiaiselle. Siitä se meidän pidennetty viikonloppu helteisessä Berliinissä sitten lähti. Tältä reissulta saatiin kaikkea mitä oltiin suunniteltukin, eli hyvää ruokaa (mm. Korealaista), kirppareita, katutaidetta, vähän shoppailua ja olutfestareita. Tässä sekalaisia kuvia reissusta, toivottavasti päästään sinne pian uudelleen 🙂
Minkäslaisia reissukommelluksia teille on sattunut? 🙂
Vuosi sitten keväällä olin kunnon bilelomalla Kanarialla ystäväni kanssa. Mentiin lomalle niin, että oltiin varattu vain menoliput ja hotelli viikoksi ja ajateltiin että ostetaan sitten paluuliput paikan päällä. Ne varattiin loman ollessa pian loppumassa.
Viimeisenä iltana lähdettiin baariin ja laitettiin herätyskellot soimaan niin että ehditään aamulla bussiin kohti lentokenttää.
Aamulla heräsin ilman herätyskelloa, ihan pöllämystyneenä. Etsin äkkiä kännykän ja kello näytti kymmentä aamulla.
Sydän alkoi tykyttämään tuhatta ja sataa, enkä aluksi uskonut että kello on jo noin paljon, nimittäin meidän piti olla jo aamuseitsemältä bussissa kohti lentokenttää. Oltiin siis missattu meidän lento ihan totaalisesti. Herätin kaverin ja alettiin miettimään että mitäs nyt tehdään. Pieni paniikki siinä iski.
Mentiin hotellin koneelle kattelemaan lentoja ja kun oltiin niitä varaamassa, kaverin verkkopankkitunnukset meni lukkoon. Ei auttanut muutakuin ottaa soitto äidilleni, joka onneksi pystyi ostamaan minulle lennon takaisin kotiin. Lähdin samana iltapäivänä lentokentälle yksin, sillä kaverin oli pakko jäädä vielä ulkomaille koska hän ei saanut ostettua lippua. Onneksi kaverilla oli paljon tuttuja kyseisessä paikassa ja hän pääsi heidän luokseen sitten yöksi ja tuli myöhemmin takaisin Suomeen.
Lensin ensin Barcelonaan, jossa jouduin odottelemaan muistaakseni 12 tuntia seuraavaa lentoa kohti Tukholmaa. Barcelonassa olin ihan hukassa enkä meinannut löytää edes oikeaan terminaaliin, sillä siitä mihin saavuin, piti mennä toiseen terminaaliin bussilla.
Muistan sen tunteen, kun istuin terminaalin penkillä ja meinasin vaipua uneen ihan koko ajan. Lento Tukholmaan oli melko karsea, nimittäin lentokoneen penkit oli hiostavat ja jaloille todella vähän tilaa.
Tukholmaan saapuessa jouduin odottamaan onneksi vain tunnin seuraavaa lentoa Suomeen ja lentokin meni onneksi nopeasti.
Nykyään tätä kommellusta voi muistella jo naureskellen, mutta tuo noin vuorokauden mittainen matkani Kanarialta Suomeen ei ollut kyllä hauskimmasta päästä. Varsinkaan, kun en ollut tätä ennen ollut ulkomailla kuin kerran aikuisiällä ja tuolloin lennot ovat olleet suoria ja ystävä matkassa mukana. 😀
Huh mikä tarina, varmasti oli kaikkea muuta kuin hauska tuossa tilanteessa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin 😀 Ja sinä selvisit siitä!! Matkailu avartaa, toisinaan ihan kirjaimellisesti!
Onneksi ehtisitte koneeseen. Meillä tapahtu kesällä silleen, että oltiin saavuttu Lontoon heathrow lentokentälle muutaman tunnin aikasemmin, eli hyvissä ajoissa. Sit käytiin syömässä rauhassa ja sit vaihdettiin paikkaa kahvilaa missä nautettiin fruittiet. Siinä istuessa satuin kattomaan kelloa ja tajusin, että meijän lento lähtee Dubliniin 15min päästä. Johan lähettiin juosten suunnistaa portille, hajuakaan missä se olisi ollut. Mut onnea oli sen verran matkassa, että portti ei ollut kaukana ja ei edes oltu viimeiset ketkä koneeseen astu. Mutta mahto kyllä tulla pieni paniikki.
No äläpä, se check in kun on yleensä just sen 45min aikasemmin ja tuntuu nykyään sujuvan jo melko sutjakasti ja kone on pakattu tyyliin viidessä minuutissa 😀
Meille kävi kerran niin, että oltiin erittäin ajoissa lentokentällä odottamassa paluulentoa ja vietettiin vaan aikaa kaikessa rauhassa. Jotenkin ajateltiin vähän väsyneinä koko ajan vaan sitä lennon lähtöaikaa, kun siihen oli vielä rutkasti aikaa, ja unohdettiin kokonaan että boarding time olisi ehkä ollut siinä kohtaa parempi aika pitää mielessä. ¨
No, käveltiin siinä lähtöportin lähistöllä ja ihmettelinkin, miksi siellä on niin tyhjää. Seuraavaksi virkailija alkoi kuuluttaa meidän nimiä ja tajuttiin, että voi apua, boarding oli jo alkanut aikoja sitten ja oltais voitu myöhästyä. 😀
Ehdittiin toki hyvin koneeseen, kun oltiin onneksi siinä portin lähellä mutta kyllä hävetti. Oon aina ihmetellyt niitä kuulutuksia kuunnellessa, että mikä siinä on niin vaikeaa, että ei pääse portille AJOISSA. Lisäksi oon aina sanonut, että onneks oon itse aina ajoissa ja mua ei varmasti koskaan tarvitse kuuluttaa lennolle. Eipä.. 😀 Se oli hitusen kuumottava kokemus, mutta kyllä tälle on naurettu jälkikäteen paljon. 🙂
Huh huh! 😀 Mietin ite aina samaa. Onneks nämä on hauskoja kommelluksia näin jälkeenpäin ja jääpähän ainakin reissu mieleen!
Ihania kuvia ja graffiteja <3
Joo, en kestä miten kivan näköstä siellä on!! 🙂
Herkullisen näkösiä pannareita (?) tuossa ekassa kuvassa! Mulle ei onneks oo sen kummempia kommelluksia sattunut, kuin junasta oon meinannut muutaman kerran myöhästyä 🙂
minttusblog.blogspot.fi
Joo, pannareita ne on. Olivat kyllä myös herkullisen makuisia.
En kyllä voi suositella kenellekkään näitä läheltäpititilanteita 😉
Oon niin kateellinen, että hajoon!
Mä lensin joskus Kuopioon ja lähdin sit varmuuden vuoks kotoa kolmea tuntia aiemmin. Kentällä sit vähä ihmettelin, että mitenkäs tuo boarding aukee vasta parin tunnin päästä, ku olin mielestäni just ajoittanu saapumiseni siihen. Oli menny iloisesti kello yksi ja yksitoista sekaisin…
Elä hajoo!
Haha, no parempi noin päin! 😀 Kuopion lentokentällä kun on niin paljon tekemistä muutenkin 😉
Huoh, onneksi ehditte!
Olin pari vuotta sitten lähdössä työnantajan kustantamalle koulutusmatkalle Lontooseen ja minulle oli varattu lennot Turusta Helsinkiin ja sieltä Lontooseen.
Olin pakannut kaikki tavarat jo hyvissä ajoin valmiiksi ja aamulla hekumoin ajatuksella, että työnantaja kustantaa myös taksimatkan kentälle, eli eipä tarvitse laukun kanssa bussilla suhailla. Olin tilannut taksinkin valmiiksi ja hyvällä fiiliksellä odottelin alkavaa matkaa.
Turun lentoasemalle saavuttiin ja olin menossa lähtöselvitykseen.
Kaivoin laukusta pyydettyä henkilöllisyystodistusta, otin esiin ajokortin ja tarjosin sen virkailijalle..kunnes samassa hetkessä kurkkua alkoi kuristaa: PASSI! Missä hitossa mun passi on?? Mielikuva passista yöpöydällä piirtyi mieleen ja samalla olin varma että tää oli nyt sitten tässä tämä reissu. Virkailijakin sanoi, että ajokortilla pääset Helsinkiin asti, mutta et sieltä kyllä eteenpäin. Jätin laukun virkailijalle (onneksi Turun pienellä lentoasemalla onnistui!) ja ryntäsin ulos taksitolpalle: Nyt vähän äkkiä suorinta reittiä kotiin. Soitin äidille 150 kilometrin päähän ja itkin kohtaloani: eka ulkomaan työmatka ja nyt kävi näin!! Äiti yritti tyynnytellä parhaansa mukaan, mutta paniikki tais vain kasvaa.
Onneksi tiesin missä passini oli ja pian olinkin taas taksissa. Laskettiin kuskin kanssa kilometrejä ja jäljellä olevia minuutteja kun boarding vielä olisi auki. Valehtelematta minuutista oli kiinni, että ehdin koneeseen! Ikinä en ole niin helpottunut ollut istuessani pienen ja huteran potkurikoneen kyytiin 😀 Tämä juttu hävetti sen verran, etten kertonut siitä heti kenellekään..myöhemmin kyllä jo naurattaa!
Tuli sitten muutamat taksimatkatkin kustannettua, ei paljon lämmittänyt se työnantajan maksama 🙂
Ei huh huh!!! Joo kyllä siinä itelläkin mielessä kävi, että kuinka tästä nyt ilmottaa ystävälle Berliiniin, joka on järkännyt koko viikonlopun ohjelman valmiiksi jne. Mut ei onneks tarvinnut ottaa sitä puhelua, vaan saatiin nauraa yhdessä tälle meidän aamusekoilulle Berliinissä 😀
Sama meillä, tuo muuten edullisesti suoritettu matka saikin parkin myötä vähän lisähintaa, mutta kalliimmaks se ois tullu jos ois myöhästytty 😀
Mulla ei ole nyt kerrottavana mitään hauskaa matkakommellusta, ihan oisin kysynyt että mitä kautta vuokrasitte ihan kämpän viikonlopuksi Berliinistä? 🙂
Tuo löyty itse asiassa Facebookista, Berliinissä asuva ystävä bongasi jostain niiden Berliinissä asuvien suomalaisten yhteisestä FB-ryhmästä.
Yritin etsiä myös airbnb:stä, mutta siellä oli jo kaikki hyvät menny, lähestyin varmaan neljää tyyppiä 😀